lauantai 23. huhtikuuta 2011

Aurinkoinen aamu mökillä

Odotan jäiden lähtöä. Jäät näyttävät mustuvan ennen kuin lopulta vajoavat veden syliin. Vastarannalla näyttäisi jo olevan avovettä, jota pitkin linnut seilaavat kiihtyvällä vauhdilla.

Olen lupautunut kirjoittamaan yhden jutun Puutarha-aiheeseen kirjaan joka ilmestyy ensi vuonna. Siksi täytyykin nyt ruveta laskemaan töitään, että on jotain mistä kirjoittaa.

Kevättyöt on aloitettu puu-tarhan hoidolla. Salamanlyömä vanha koivu kaadettiin talon vierestä ja nuoren metsälehmuksen ympäriltä kaadettiin koivuja ja haapoja, jotta sillä olisi enemmän tilaa.

En aio haravoida tammenlehtiä, jätän ne matojen ruuaksi, vaikka ne ovat vähän kovia ja madoilta vie jonkin aikaa pehmittää ne lannoitteeksi ruohikolle.

Vanhojen marjapensaiden juurella on heinäkatetta paksu patja. Nyt yhtäkkiä tuli mieleen, että onko se sittenkään hyvä asia. Heinäkate varmaan hidastaa maan lämpenemistä.

En tajua miksi ylipäätään suostuin puutarhakirjaan, koska nykyäänhän ihmiset ovat ihan hulluja puutarhojensa kanssa. Puutarhanhoito on kilpavarustelua, ainakin aikakauslehdistä päätellen, ja päätellen joistakin puutarhakirjoista joita olen selannut.

Minä pystyn ainoastaan jonkinlaiseen heiveröiseen ylläpitohoitoon. Yritän huolehtia siitä, etteivät omenapuut, marjapensaat ja raparperi kuole. Ehkä tänä kesänä pitää laittaa kompostin päälle kurpitsa kasvamaan. Motivaatiota voisi lisätä se, että opin viime syksynä valmistamaan kurpitsasta ihanaa uunikurpitsaa.

Share/Bookmark

11 kommenttia:

  1. Puutarhan- tai palstanhoito on muutakin kuin kisailua tai kilpavarustelua, toki mistä tahansa ihminen voi tehdä sellaisenkin, mutta omat kokemukseni eivät ole lainkaan sellaisia.

    Olen täysin jäänyt koukkuun palstaviljelyyn (kaupungissa) ja siihen liittyy paljon muutakin: palstakamut, maatyöt, istutusten suunnittelu, kasvun seuraaminen ja lopulta jonkunmoinen satokin. Kaikki tapahtuminen palstalla, vaivannäkö joka ei tunnu yhtään siltä; raitis ilma ja fyysinen työ. Siemenluetteloiden lukeminen ja selailu on eräs parhaimpia lopputalven/alkukevään lukemistoja.

    Kurpitsat kukkivat aivan mielettömän kauniisti, ja ovat helppoja kasvatettavia. Monet niistä säilyvät hyvin talven yli. Resepti hei jakoon, jos kurpitsaruokasi oli niin herkkua :)

    VastaaPoista
  2. Minulle puutarhanhoito on aina ollut täyttä työtä, ja olen elämäni aikana ehtinyt kerran jo loppuunpalaakin siinä hommassa. Tämän kanssa yritän olla varovainen, eikä ole aikaakaan kauheasti uurastaa, koska tämä on sen verran kaukana ja voin oleilla täällä vain lyhyitä jaksoja harvakseltaan. Täytyy palata siihen kurpitsareseptiin.

    VastaaPoista
  3. Just sen takia, että sä et ole kilpavarustelumaista puutarhaa tekemässä, olet oikea ihminen kirjoittamaan siihen kirjaan. Varsinkin jos ne muut kertovat "täydellisestä" puutarhasta, sähän voit tuoda ihan toisenlaisen näkemyksen.

    Jotenkin ärsyttävää, kun nykyisin jopa pihoista ja puutarhoista on tehty suorituksia, näyttämistä muille ja trendihakuisia projekteja. Ehtiikö ihmiset nauttia niistä tarhoistaan vai onko se vaan työmoraalin ja uurastuksen näyte tyyliin, näin "hyvä ja ahkera ihminen minä olen". Miten puutarha kuvastaa omistajansa luonnetta? Voiko huoleton Hulda ylipäänsä pitää puutarhaa?

    terv. Katri

    VastaaPoista
  4. Kiitos Katri, pidän kommenttisi mielessä. Minusta olet oikeilla jäljillä kun mietit missä määrin puutarhanhoito liittyy työmoraaliin ja suorittamiskulttuuriin. Minusta puutarhanhoidossa on aina ollut aika keskeistä, että porkkanamaat ovat rikkaruohottomia ja rivit suorassa. Siis nehän kasvaisivat, vaikka rivit olisivat vähän vinojakin. Ehkä tosiaan voisin omaksi näkökulmakseni valita tällaisen kilpavarusteluvapaan puutarhassa nyhjäämisen ja ehkä myös voisin prosessoida niitä paineita, joita itselläni on puutarhanhoitamiseen herkästi liittynyt.

    VastaaPoista
  5. Anna Amnell/Blogisisko26. huhtikuuta 2011 klo 9.40

    Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kirsti, olen poistanut blogisi nimen, joka oli kirjoituksessani esimerkkinä havainnollistamassa sitä, mistä oli kyse. Ole hyvä ja poista myös kommenttini. Tilanne on muuttunut ikävämmäksi kuin odotin.
    Ystävällsiin terveisin Anna Amnell

    VastaaPoista
  7. Mukavat, nätit sinulla. Hyvin olet osannut käyttää blogspot- pohjaa. Ja tuo hauska kuva sopii hyvin lasten/nuortenkirjoihin :D

    VastaaPoista
  8. Kiitos Tiina:-)

    Anteeksi Anna, en ole jaksanut reagoida asiaan, ei tahdo nyt kapasiteetti riittää.

    VastaaPoista
  9. Arvasin sen. Muutenkin riittää, että siitä on ollut jo minulle enemmän kuin luulin vaivaa.

    VastaaPoista
  10. Puutarhojen kilpavarustelu tuntuu olevan suora jatke markkinavetoiselle sisustusajattelulle. En nyt haluaisi väittää ihmisten olevan höynäytettävissä ostamaan koko ajan uutta, mutta kyllähän siitä pitkälti on kyse: luodaan tarpeita ja houkuttimia ja pönkitetään ideaa, että jopa puutarhan (!) on elettävä ja muututtava "trendien" mukaan. Mutta kasvien kanssa - jos missä - on kyse siitä, että asioiden on maltettava vain tapahtua omaan tahtiinsa. Tekisi hyvää itse kullekin sallia se edes jollakin elämänalueella.

    Puutarhaohjelmat, joissa puolessa tunnissa rullataan rivitalopihalle siirtonurmi ja kannetaan sinne liuta havupuita ruukuissa sekä keraaminen kaniini tuntuvat ruokkivan ajattelua, että pihankin on oltava heti "valmis".

    Heiveröinen ylläpitohoito kuulostaa ihan hyvältä. Ja tutulta.

    VastaaPoista
  11. Hei Kati!

    Niin, siis tokihan se ihmisiin vaikuttaa, että kaikki mediat toitottavat puutarhassa oleskelun ihanuutta, ja siihen ihanuuteen liittyvät kaikki uudet vempaimet ja ihmekasvit ja maan myllerrys ja siirtely ja lampien rakentelu jne jne jotka kaikki paitsi nielevät rahaa, myös pitävät meidät puuhakkaina sen sijaan että vain istuskelisimme aurinkoisessa paikassa tai varjossa ja nauttisimme luonnon ihmeellisyydestä.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!