On ollut opettavaista olla mukana kulttuuripääkaupunkihankkeessa, mutta voi hyvänen aika, kyllä toivon hartaasti, että se jo loppuisi. Kun tapojeni vastaisesti perjantaina soittelin ihmisille ja yritin sillä tavalla lypsää tietoja esitettä varten, niitä kun näköjään on aivan mahdoton lähettää minulle sähköpostissa, päädyinkin kuuntelemaan tunteikkaita avautumisia. Omalla tavallaan se oli helpottavaa, koska tajusin, ettei tosiaankaan johdu minun kyvyttömyydestäni, kun tiedot eivät tule minulle ajoissa. Ei siihen asiaan olisi mikään auttanut. Jos ihmisillä on pakka sekaisin, se on sekaisin. Olen minä nyt kuitenkin saanut tehtyä hankkeelle yhden kirjan, kaksi esitettä ja kolme postikorttia syyskuun aikana.
Ensi kevään nuortenkirjan nimipalaveri pidetään tällä viikolla. Minun olisi siis ihan pakko tänään edes yrittää keksiä sille parempi nimi. Vai mitä mieltä te olette Majavakeväästä, kiinnostaisiko sen niminen kirja lapsia?
Tänään pitäisi myös koota ajatukset tämän päivän luentoa varten. Keskiviikkona alkaa toinen luentosarja, sitäkin kokonaisuutta pitäisi miettiä.
Puutarhakirjaan tuleva artikkeli pitäisi kirjoittaa. Oriveden opiston Sana haltuun kurssin antologia taittaa, Vilnan matkakirja kirjoittaa. Haluaisin myös jatkaa sarjakuvaproggistani, joka on syyskuun ajan ollut totaalilamassa.
Minulla on myös oma varsinainen luova työni, sitäkin pitäisi ehtiä joskus tehdä. Tietyllä tavalla tämä työsuma tekee näkyväksi sen tosiasian, että niin ihana kuin minusta onkin puuhata taittohommien kanssa, niin eniten maailmassa haluan kuitenkin kirjoittaa.
Ensi kevään nuortenkirjan nimipalaveri pidetään tällä viikolla. Minun olisi siis ihan pakko tänään edes yrittää keksiä sille parempi nimi. Vai mitä mieltä te olette Majavakeväästä, kiinnostaisiko sen niminen kirja lapsia?
Tänään pitäisi myös koota ajatukset tämän päivän luentoa varten. Keskiviikkona alkaa toinen luentosarja, sitäkin kokonaisuutta pitäisi miettiä.
Puutarhakirjaan tuleva artikkeli pitäisi kirjoittaa. Oriveden opiston Sana haltuun kurssin antologia taittaa, Vilnan matkakirja kirjoittaa. Haluaisin myös jatkaa sarjakuvaproggistani, joka on syyskuun ajan ollut totaalilamassa.
Minulla on myös oma varsinainen luova työni, sitäkin pitäisi ehtiä joskus tehdä. Tietyllä tavalla tämä työsuma tekee näkyväksi sen tosiasian, että niin ihana kuin minusta onkin puuhata taittohommien kanssa, niin eniten maailmassa haluan kuitenkin kirjoittaa.
Tekstit
Tsemppiä kulttuuripääkaupunkitouhun loppurutistukseen! Huh, tulee hiki jo tuota sun työlistaa lukiessa ;) Toivottavasti voit edes kaiken raatamisen päätteeksi nauraa matkalla pankkiin, ja keskittyä sitä kautta taas vähän pitemmäksi aikaa kirjoittamiseen.
VastaaPoistaKunniaa ja ylistystä soittokierroksen johdosta!
VastaaPoistaJonkin keskeisen jutun ja ajanjakson nimen yhdistäminen voi olla hyvinkin toimiva tapa muodostaa kirjalle nimi, etenkin jos nimeen tulee hyvä rytmi ja maku. Siinä on tiukassa, helposti muistettavassa paketissa paljon informaatiota.
Minulle tulee majavakeväästä kaksimielinen olo :)Töstä on syyttäminen minun monikielistä ajatusmaailmaa, englannin kieltä ja elokuvia, joissa 'beaver' on (myös) naisten jalkovälissä.
VastaaPoistaTsemppiä hommiisi!!
Kompaten Lentsua, aloin tyrskiä täällä töissä itsekseni *majavakevät*. Ei pahalla, mutta heti tuli myös kaksimielinen olo ;) Niin kiero ajatusmaailmani on. Onneksi en kuitenkaan ole ainoa, joka ajattelee näin...
VastaaPoistaNo voi hyvät hyssykät, onkohan lapsilla yhtä kiero ajatusmaailma kuin teillä Polga ja Lentsu. No heidän äideillään ja tädeillään saattaa tietysti olla. Ja kirjastonhoitajilla. No oi voi, miksi maailma ei voi olla niin puhdashenkinen että tämmöisiä juttuja ei tarvitsisi ottaa huomioon...
VastaaPoistaKaura, pidin kyllä itsekin itseäni aikamoisena mestarina tartuttuani noin päämäärätietoisena puhelimeen. Ja siis yksi ääni Majavakeväälle, ilman mitään kaksimielisyysvarauksia.
Anu, näin itseni jo sielun silmin nauramassa matkalla pankkiin. Joo, eiköhän se onnistu.
Minusta Majavakevät on hieno nimi, herätti näkymiä, ei minnekään jalkoväliin tosin (onneksi).
VastaaPoistaKyllä majava-sana täytyy nimessä olla, vaikka kuinka aikuisten ajatukset harailisivat iltasatua lapselle lukiessa. Kirjahan kertoo majavista. Ei oikein rimmaa Latuskahäntäkevät. Tietysti sitten kun kirjastasi tulee käännös englanniksi, pitää nimiasia ottaa uudstaan käsittelyyn. Majavakevät on hyvä nimi ja kannen kruunaa hieno kansikuva, jonka Kirsi väsää, toteaa Salme.
VastaaPoistaMajavakevät on hauska nimi ja lisäksi selvää japania. Siis en osaa japania, mutta tuollaistahan se on. Kai olen kertonut, että kuukausia kestäneellä maailmanympärimatkallamme kuulimme usein jonkun puhuvan suomea. Aina ne kuitenkin olivat japanilaisia. Jos on lukivaikeuksia, nimi on kuitenkin hankala.
VastaaPoistaTietenkin myös minulle majava toi mieleen sen yhden merkityksen. Beaver-sanaa on käytetty naisen ulkoisista, ajelemattomista sukuelimistä. Nykyisen karvakammon aikakautena sana on siis vanhentunut ja me majavan konnotaatiot tunnistavat osoitamme ikämme. Käy muuten kielenkäyttö vaikeaksi, jos pitää vältellä sanoja sillä perusteella, että jotain sanaa on joskus käytetty tai saatetaan käyttää ja jossain vaiheessa todennäköisesti käytetäänkin sukupuolielimiin, seksiin tai muuhun tabuksi katsottavaan ruumiintoimintoon viittaavassa merkityksessä jossain kulttuuripiirissä.
VastaaPoistaKatja, hyvä kuulla, että pidät Majavakevät -nimestä. Kun en näköjään tähän hätään keksi millään parempaakaan.
VastaaPoistaKansi kruunaa, se on totta Salme.
Raili, arvostan asiantuntemustasi, koska sinä varmasti kokemustesi perusteella tiedät nämä asiat. Sinulta tulee siis ääni Majavakeväälle, lukihäiriövarauksin. Hauska ajatus, että nimi kuulostaisi japanilta.
Kaura, kielenkäyttöhän ON vaikeaa. TuostaKIN syystä. Mutta sitä pitää kai vaan arvioida, että mitkä asiat pitää ottaa huomioon, mitkä voi ohittaa. Eli kuinka hallitseva tuo majavan sivumerkitys on tässä meidän kulttuuripiirissämme.
Missähän purkissa minua on pidetty, kun minulle ei majavasta ole tullut mieleen tuota asiaa, vaikka periaatteessa olen kai ollut hämärästi tietoinen tästä merkityksestä.
Kurt Vonnegutin Mestarien aamiainen sisältää seikkaperäisen selostuksen erilaisista majavista. Näillä viitataan pornolehtien jalkojenvälisiin näkymiin ja niiden avoimuuden asteeseen (appoavoin on se kaikkein informatiivisin variaatio). Mukana myös Vonnegutin itsensä piirtämät havaintokuvat :-)
VastaaPoista"Nice beaver", Leslie Nielsen toteaa Alastomassa aseessa katsellessaan jalkojen juuresta Priscilla Presleyn kurottelua yläkaappiin. Presley sitten ojentaakin Nielsenille täytetyn majavan.
Kielenkäyttö on vaikeaa, mutta on mielestäni turhaa tehdä sitä vielä vaikeammaksi sen takia, että pitäisi välttää kaikkia sanoja, joita Amerikassa käytetään viittaamaan tabuasioihin, vaikka osa tietynikäisistä aikuisista Suomessakin ne tunnistaa. Amerikkalaisia itseään tämä alapäämerkitys ei ole hidastanut, vaan majava esiintyy ties missä kunniakkaissa yhteyksissä maskottina, symbolina jne. Ja "busy beaver" on touhukas ihminen.
Ihmiset yleensä tunnistavat hyvin helposti kontekstista, mitä ilmaus kulloinkin tarkoittaa. Tiedän kyllä aikuisia, joiden mielestä on hirmu hassua, kun päiväkotilapset koristelevat pipareita joulun alla jne. Sanoisinkin, että Piparikevät nimenä olisi nyt riskaabeli.
Minäkin kannatan Majavakevättä. Hävetkää haarovälin ajattelijat. Ellei lasten kiinnostus eläimiin ole viime aikoina kadonnut, nimi on hyvä. Esimerkki vaikeudessaan epäonnistuneesta nimestä on vaikkapa *Sisu Tähtinen ja turvesukkahousubisnes*. Tämä on vanhojen muistelua, josta tekijättären ei pidä tulla onnettomaksi.
VastaaPoistaSylvi
Aatella Kaura, minäkin olen lukenut Mestarien aamiaisen ja pidin siitä kovasti, mutta tämä majava-asia on valunut kuin vesi majavan selästä. Mutta kiitos vihjeestä, ehkä en sitten kirjoita Piparikevät kirjaa.
VastaaPoistaJoka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään Sylvi. En tajunnutkaan, että nimi olu hankala, mutta voit olla oikeassa. Majavakevät siitä kirjasta varmaan nyt tänään palaverissa leivotaan. En tullut onnettomaksi.
Majavakevät kuulostaa hauskalta. Pelkkä nimi tuo jo kodikkaan tunnelman, kevään tuoksuja ja puuhia. Mieleen tulee myös Kaislikossa suhisee. :)
VastaaPoistaP.S. Minä pidin siitä turvesukkahousubisneksestä.
Hei Kirsti :-)
VastaaPoistaKävin viime viikolla lainaamassa Pappia kyydissä ja se imaisi minut sisäänsä niin, että malttamattomana odotin, että pääsen viikonlopun jälkeen lainaaman jatko-osan.
Sitäpä ei meinannut kirjastosta löytyäkään, vaikka se siellä tietokantojen mukaan olisi pitänyt olla. Yhdessä kirjastohoitajien kanssa katseltiin hyllyistä kirjojen takaa, mutta turhaan... Kävi hyvä tuuri, että sitten sattumalta bongasinkin sen uusien kirjojen joukosta! siitä sitten kohti kotia kirja, ei suinkaan kainalossa, vaan avoinaisena silmien edessä :-) hihih.
Hei Tuulie! Erittäin mukava kuulla, että kirja upposi ja seuraavakin osa löytyi:-)
VastaaPoista