Tein aikoinaan graduni sota-ajan Kotiliesistä. Siellä esiintyi nainen, jonka työparini kanssa ristimme Mega-naiseksi. Mega-nainen synnytti 16 lasta joista 11 jäi henkiin. Piti huolen vanhemmistaan, rintamalla vakavasti haavoittuneen ja sotaneuroosia potevan miehensä vanhemmista, sekä tietenkin synkästä, työkyvyttömästä miehestään. Viljeli pientilan, piti pirtin siistinä, lehmät puhtaina, hevosen, kissat ja koirat iloisina ja oli lisäksi ihan näppärän näköinen, sekä jaksoi vaatimattomista aineksista pyöräyttää ohikulkijoille ja muille tarvitsijoille maistuvat leipomukset. Iltaisin ennen uneen vaipumista muisti iloiten kiittää Jumalaa elämän runsaista lahjoista.
Sota-ajan Kotiliedet olivat järkyttävää luettavaa monestakin syystä, myös sen vuoksi mitä ei kirjoitettu ihan suoraan, vaan minkä sai rivien välistä ymmärtää. Saksan uuden järjestyksen ihannointi ja se halveksunta ja hylkääminen joka oli niiden naisten osa, jotka erehtyivät sekaantumaan venäläisiin sotavankeihin.
Vanhojen aikakauslehtien lukeminen on viihdyttävää puuhaa, koska entisaikojen hulluus näyttäytyy niissä niin kutkuttavalla tavalla. Ja missä ovat kaikki nuo suuret tähdet, joita lehdissä esitellään, kuka muistaa heitä enää. Mutta minua kalvaa epäilys siitä, että meidän aikamme on ihan yhtä hullu, me vain emme tajua sitä, koska elämme tämän ajan keskellä. Mahdetaanko joskus tulevaisuudessa ihmetellä meidän aikamme pakkomielteistä suhtautumista esimerkisi seksuaaliseen nautintoon. Ei riitä tavallinen seksi, järisyttävien orgasmien pitää seurata toisiaan kiihtyvänä sarjana minkään niitä estämättä. Vain hiukan liioitellakseni.
Sota-ajan Kotiliedet olivat järkyttävää luettavaa monestakin syystä, myös sen vuoksi mitä ei kirjoitettu ihan suoraan, vaan minkä sai rivien välistä ymmärtää. Saksan uuden järjestyksen ihannointi ja se halveksunta ja hylkääminen joka oli niiden naisten osa, jotka erehtyivät sekaantumaan venäläisiin sotavankeihin.
Vanhojen aikakauslehtien lukeminen on viihdyttävää puuhaa, koska entisaikojen hulluus näyttäytyy niissä niin kutkuttavalla tavalla. Ja missä ovat kaikki nuo suuret tähdet, joita lehdissä esitellään, kuka muistaa heitä enää. Mutta minua kalvaa epäilys siitä, että meidän aikamme on ihan yhtä hullu, me vain emme tajua sitä, koska elämme tämän ajan keskellä. Mahdetaanko joskus tulevaisuudessa ihmetellä meidän aikamme pakkomielteistä suhtautumista esimerkisi seksuaaliseen nautintoon. Ei riitä tavallinen seksi, järisyttävien orgasmien pitää seurata toisiaan kiihtyvänä sarjana minkään niitä estämättä. Vain hiukan liioitellakseni.
Tekstit
Totta kai nykyaika on aivan yhtä hullu :) Maailma on ja pysyy hulluna niin kauan kuin ihminen täällä tallustaa, koska ihminen ei koskaan muutu - noin niinkuin lajimielessä - vaikka ulkoiset asiat, tavat, tilanteet ja kulttuurit hitaasti voivat muuttuakin.
VastaaPoistaMutta jos mun pitäisi valita, ylistetäänkö mua 16 lapsen synnyttämisestä ja elämänmittaisesta raatamisesta, vai irvaillaanko mua siitä että haluan nautinnollista seksiä, niin eipä tarvitse edes pysähtyä miettimään. Irvailu on enemmän niiden irvailijoiden kuin minun ongelmani ;)
Se kyllä tuntuu jännältä tässä ajassa, että periaatteessa positiivisetkin muutokset tupataan leimaamaan negatiivisiksi. Ihminen saa valita itse, tekeekö lapsia vai ei - jos ei, hän on itsekäs ja pinnallinen. Ihminen saa erota, jos parisuhde ei tunnu enää millään tavoin hyvältä - mutta jos hän eroaa, sivustatietäjät kertovat että hän erosi "liian helposti". Ihminen saa ostaa seksileluja ja nauttia niistä - jolloin hän on sairaalloisen seksikeskeinen perverssi.
No, tämmöinen on tietenkin luonnollista murroskauden tunnemyrskyä. Ihmismieli takertuu totuttuun, se mihin on kasvanut ja oppinut ja muovautunut on "omaa normaalia", jonka ulkopuolisille asioille pitää keksiä joku selitys - ja mieluusti se selitys hivelee "He ovat väärässä ja minä oikeassa" -asetelmaa.
Ennen oli kaikki paremmin -ajattelun ongelma on kuitenkin se, että helposti tulee unohdettua niiden vanhojen aikojen huonot asiat.
Ennen oli pakko tehdä liuta lapsia, koska niitä vain tuli niin kauan kuin naitiin (eikä kaikilla naisilla ollut kilttiä miestä joka olisi pidättynyt kun lapsiluku oli täynnä, esim. vaimon raiskaus ei edes ollut rikos). Aborttia saattoi yrittää, mutta siihen saattoi helposti myös kuolla.
Avioliitot kyllä kestivät hamaan hautaan, mutta jos puoliso olikin juoppo, väkivaltainen, pettäjä tms. niin siinähän sinnittelit koska ero olisi ollut SINULLE häpeällinen.
Irtoseksiä oli sosiaalisen valvonnan alla varmasti vähemmän, mutta niin oli myös ihmisiä (veikkaisin että erityisesti naisia) joille seksi oli ihan oikeasti vastenmielinen velvollisuus, koska oli kasvettu sellaiseen estoisuuteen jossa kaikenlainen seksuaalisen nautinnon hakeminen oli paitsi äärimmäisen noloa, usein myös Huonon Naisen merkki.
Jos asioita näin laajemmin laitetaan puntariin, niin kyllä minä miljoona kertaa mieluummin elän tätä aikaa kuin mennyttä aikaa. Vaikka ei tämäkään aika ongelmaton ole - ei mikään aika ole.
Äh, täytyy tarkentaa omaa tekstiä:
VastaaPoista"Irtoseksiä oli sosiaalisen valvonnan alla varmasti vähemmän, mutta SAMALLA oli myös NYKYISTÄ ENEMMÄN ihmisiä (veikkaisin että erityisesti naisia) joille seksi oli ihan oikeasti vastenmielinen velvollisuus..."
Sota-aikaa ei voi ihan verrata meidän aikaamme. Ne olivat poikkeuksellisia aikoja ja siihen aikaan syntyi myös paljon au-lapsia, seksuaalinen halu ja sen toteuttaminen oli ”toisessa käytössä”, siitä varmaan haettiin myös lohtua (lue: läheisyyttä, turvaa) vaikeina aikoina kun oli pulaakin monenlaisesta perusasiasta. Poikkeusoloissa ihminen toimii hieman toisin. Sota-ajan naisilla oli aikalailla hommaa ja puuhaa, ja muuallakin kuin makuukamarissa ja lastenhuoneessa. Nämä jälkimmäiset osat ovat sen sijaan tulleet, outoa kyllä, aika voimallisesti takaisin. Kotirouvat ovat pitäneet jopa julkista meteliä itsestään. Sota-aika teki latua itsenäiselle, työssäkäyvälle naiselle, se on hyvä muistaa. Naiset oli opeteltava miesten hommia ja tehtävä miesten(sä) töitä.
VastaaPoistaNyt edessä voi olla toisella tavoin ankeat ajat, jos talousuutisiin on uskominen. Ja mielenkiintoista on nähdä miten nämä ”vaikeat ajat” näkyvät ihmisten toiminnassa toisiaan kohtaan.
Seksi on tämän tuhatluvun (ja 1900-luvun) ylivoimaisesti puhutuin aihe, mutta ei se todennäköisesti kanssakäymisen muotona ole juurikaan miksikään muuttunut. Puhetta ja löpinää piisaa vaan enemmän.
Turun kirjamessuilla esitellään uunituore romaanini, joka vahvasti sivuaa näitä asioita, joista nyt, Kirsti, kirjoitat.
VastaaPoistaSitä tehdessäni lueskelin muutaman vintillisen sanoma- ja muita lehtiä. Vanhimmat vuodelta 1918, enimmältään juuri ennen talvisotaa ilmestyneitä ja tietysti 40-luvun ihmisiä/ naisia ohjastavat lehdet ja lehdykät.
- Liisa -
Myös kuntoilu- ja laihdutushulluus, erilaiset kamalat dieetit, entäpä BB-julkut, synnärillä väikkäriä viimeistelevät uranaiset ym. ? Kuka meitä vielä nauraakaan?
VastaaPoistaJuuri tänä aamuna mietin, että olemme siirtyneet tai siirtymässä velvollisuuksien aikakaudesta oikeuksien aikakauteen. Ihmiset vaativat oikeuksiaan mitä kummallisimmissa asioissa, mutta omia velvollisuuksiaan he eivät tunnusta.
VastaaPoistaYksi kaverini sanoo (ironisesti): tulisi sota niin loppuisi tuo valitus. Kun perusasiat ovat kunnossa, ruokaa on riittävästi ja on kohtalaisen turvallista niin mitättömän tuntuisista asioista tulee tärkeitä. On mahdollisuus satsata itseensä, ihmisistä on tullut narsistisempia. Arvelen, että vielä joskus hämmästellään, miten hulvattomasti me tuhlasimme luonnonvaroja ja tuhosimme luontoa.
VastaaPoistaAnu, tarkoitin tuossa postauksessani oikeastaan vain sitä, että sota-aikana suurin osa ihmisistä ei varmaan pitänyt mitenkään outona, että ihannenainen olisi tuollainen kuvaamani kaltainen. Nykyperspektiivistä katsellen tuo ihanne on aika kauhea, mutta toisaalta, tiedämmekö/tajuammeko oikeastaan millaiselta meidän aikakautemme ilmapiiri ja ihanteet vaikuttavat viidenkymmenen vuoden kuluttua. Meillä on jotenkin tapana olettaa, että nykyhetki edustaa inhimillisen kehityksen huipentumaa, mutta tiedetäänkö me sitä oikeastaan varmasti että niin on.
VastaaPoistaNN siinä mielessä seksi on kyllä muuttunut, että naisten eri tarvitse pelätä raskaaksi tulemista eivätkä synnytykset ole enää niin vaarallisia, eikä lapsia kuole.Siis Suomessa. On se aika merkittävä asia. Mutta toisaalta, ei siihen kovin isoa repsahdusta tarvita infrastruktuurissa ja äkkiä meillä on täällä sama tilanne kuin Afganistanin naisilla.
Kiinnostavaa, Liisa!
Aivan niin Kirsi. Aivan taatusti meitä nauretaan.
J.S kaiken uhalla sanon, että olet varmaankin oikeassa. Tästä voi kyllä saada kukkahattutädin maineen kun näin sanoo:-)
Heidi, se vaan on niin taivaan tosi, että tämä meidän tämänhetkinen ylenpalttinen hyvinvointimme on aika heikoissa kantimissa, eikä ole takeita siitä että se kestää kovin kauan. Ja kun vaikeudet kerääntyvät, tulee aika taas järjestellä arvoja uuteen järjestykseen. Olen monta kertaa ajatellut, mitä jälkipolvet mahtavat tuumia siitä, että täällä on sata vuotta huuhdeltu vessoja juomavedellä.
Sota-ajan Kotiliesiä ei todellakaan kannata tuomita tämän päivän käsitysten valossa. On hyvä muistaa, että silloin sai kunniamerkin, kun tappoi mahdollisimman paljon ihmisiä, mutta nyt siitä joutuu linnaan.
VastaaPoistaAivan varmasti moni nykyinen asia on naurettava 50 vuoden kuluttua, ehkä nopeamminkin. Kunhan öljy loppuu maailmasta joudutaan moni asia kääntämään päälaelleen. Moni tämän päivän ruikutus vaikuttaa silloin täysin käsittämättömältä. Muutaman nälkävuoden jälkeen ehkä keskustelu jatkuvan orgasmin tarpeestakin hiljalleen laimenee...
"Nykyperspektiivistä katsellen tuo ihanne on aika kauhea"
VastaaPoistaEi ei, mä IHAILEN suunnattomasti tuon naisen uskomatonta voimaa selvitä läpi vaikean elämän, jaksaen silti myös kokea kiitollisuutta. Omassa suvussanikin on naisia, jotka ovat "vanhoina hyvinä aikoina" kestäneet paljon - siis oikeasti tosi, tosi kovia juttuja - ja selvinneet voittajina.
Mutta olen silti samaan aikaan äärimmäisen iloinen, että nykyelämän hulluus on erilaista. Vaikka rauhan aika ja elämän "helppous" johtaa ikäviinkin ilmiöihin, niin toisaalta se myös jättää ihmisille aikaa ja tilaa tehdä myös paljon hyvää, kun kaikki energia ei mene pelkkään nipinnapin hengissä selviytymiseen.
"Ihmiset vaativat oikeuksiaan mitä kummallisimmissa asioissa, mutta omia velvollisuuksiaan he eivät tunnusta."
Tältähän meininki alkaa joidenkin kohdalla näyttää, valitettavasti :-/
"Mutta toisaalta, ei siihen kovin isoa repsahdusta tarvita infrastruktuurissa ja äkkiä meillä on täällä sama tilanne kuin Afganistanin naisilla."
VastaaPoistaInfrastruktuuri toimii jo siten että lasten tekeminen, ja mieluiten useille miehille, on aika kannattavaa (taloudellisesti). Ja muutenkin.
Anu, voihan tuollaista naista ihailla, mutta kaikille tarjottavana IHANTEENA johon jokaisen pitäisi pyrkiä ja päästä, se on aika kauhea, sitä tarkoitin.
VastaaPoistaHirlii, yhteiskunta luonnollisesti tukee lapsiperheitä sillä lapsia tarvitaan mikäli kansakunta tahtoo säilyä.
Lapsia on maapallo pullollaan, kotomaakin, ja etenkin kodittomia ja vanhempia vailla olevia.
VastaaPoistaLisäys: Lapsista ei ole pulaa, aikuisista on.
VastaaPoistaUtelias kirjoitti...
VastaaPoistaEn ole lukenut sota-ajan Kotiliesiä, mutta lapsena 60- ja 70-luvuilla vietin paljon aikaa sota-ajan supernaisten kanssa. Silloin he olivat supermummuja. Tuntemani supermummut olivat myös hoitaneet puolisoittensa keuhkotautiset sisarukset, majoittaneet evakkoon joutuneet sukulaiset ja pikkukaupunkiin oppikouluun maalta tulleet
sukulaislapset, pitäneet sekatavarakauppaa tai kahvilaa talonsa päädyssä, huolehtineet pikkukaupungin kirkkoherran mielenterveydestä (kauheat sotatraumat), kutsuneet paikallisen kylähullun syömään vähintään kerran viikossa ja pesseet keittiön lattian kahdesti päivässä (puoliso kun tallusteli keittiöön kuraisissa saappaissa suoraan pellolta).
Luulen, että useimmista sota-ajan supernaisista tuli sellaisia olosuhteitten pakosta. Kun jää leskeksi seitsemän lapsen kanssa ja
jollain lailla pärjää, niin onhan se saavutus, jota ei voi kuin ihailla. En kuitenkaan pidä ajatuksesta, että kun yksi kestää sitä sun tätä, niin muittenkin pitäisi pystyä tai pyrkiä samaan. Kun toisen veljen vaimo saa 11 lasta ja toisen ei yhtään, niin on siinä ollut kestämistä sillä lapsettomallakin. Eli vaikeutensa kullakin.
Nykyajan supernaiset sen sijaan asettavat itse itselleen valtavia vaatimuksia, tässä he mielestäni eroavat sota-ajan supernaisista, jotka vain yrittivät pärjätä vaikeissa olosuhteissa.
Utelias, kyllä asia tietenkin oli juuri niin kuin sanot, mutta sen ajan media osallistui myös talkoisiin ja omilla viesteillään tuotti naisille paineita venyä yli voimiensa. Ja levitti tuomiohenkeä niitä naisia kohtaan, jotka eivät käyttäytyneet odotuksenmukaisesti. Nykyään mediamme toimii olettaakseni aika samalla tavalla, mutta me emme sitä vain näe, koska elämme sen keskellä.
VastaaPoistaHirlii, epäilemättä näin, mutta siis kansallisvaltiokoneiston oma ajattelu ei kulje näin, tai ei ole ainakaan kulkenut näin.
"Anu, voihan tuollaista naista ihailla, mutta kaikille tarjottavana IHANTEENA johon jokaisen pitäisi pyrkiä ja päästä, se on aika kauhea, sitä tarkoitin."
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä. Ja näistä ihanteista on ehkä osittain siinnyt se nykypäivän näkemys supernaisesta, joka "saa kaiken" kun vain yrittää tarpeeksi: Hyvän puolison, kauniit älykkäät lapset, upean uran, hienot harrastukset ja tietenkin sen ok-talo-cityfarkku-kultainen noutaja -materialitanian. Sekä on tietysti kaiken päälle ihana vaimo, täydellinen äiti ja ehtoisa emäntä.
Toisin sanoen, suorittaa ja raataa itsensä stressikuoleman partaalle, vaikka enää ei olisi pakko. Mutta se on nykypäivän tauti muutenkin.
Kodin, uskonnon ja isänmaan hyväksi kotirintamanainen toimi juuri noin kuin useat edellä kirjoittavat. Koko sodanaikainen propaganda tietysti palveli periaatetta, että on kestettävä, on tehtävä, on selvittävä.
VastaaPoistaJa oliko muita mahdollisuuksia?
Tosin sotienkin aikana elettiin eri tavoin, ihmiset tekivät monenlaisia valintoja - ja osa pantiin säilöön miettimään omia kannanottojaan ja valintojaan.
- Liisa -
Sotien jälkeen rakennettiin kokonainen leegio perhetukia, lapsilisineen ja muine tukineen ja ilmaiset peruskoulut ja koulutiet ja harrastusmahdollisuudet ja mitä kaikkea?
VastaaPoistaLapset vaan voivat huonosti ja pilallepaapotut vanhemmat (tai osa heistä) vaan narisevat ja kitisevät kuinka kamalaa heillä on. Ja vaikeaa. Ja kaikkea on, mitään ei puutu.
Kyllä sota-ajan ihmisiltä voisi jotain hyvää oppia, aivan varmasti. Ei ehkä akkkainlehdistä vaan muuten.
Esimerkki nykypäivän vanhemmuudesta HS 13.9.2011:
VastaaPoista"Joukko oululaisia opettajia on jättänyt tutkintapyynnön häiritsevästi käyttäytyneistä vanhemmista, kertoo Kaleva verkkosivuillaan. Poliisia pyydetään selvittämään, ovatko vanhemmat syyllistyneet törkeään kunnianloukkaukseen ja häirintään."
On vanhentunutta propagandaa väittää, että lapsia on liikaa. Naisella on oikeus olla myös äiti eikä vain työnorja ja seksilelu.
VastaaPoistaSyntyvyyden pitäisi nousta Suomessa, sillä tilanne on pian Euroopan huonoin vanhustenhuollon kannalta. Tulee vanhustenhuollon kriisi. Tarvitaan nelilapsinen perhe korvaamaan yksi lapseton nainen, kolmilapsinen korvaamaan yksilapsinen.
Koko Eurooppa vanhenee, ei se mikään uutinen ole että ihmiset vanhenevat. Eikä sitä lapsiluvun nostamisella ratkaista.
VastaaPoistaLisäksi: noin satatuhatta oppivelvollisuusiän ylittänyttä alle 25-vuotiasta suomalaista nuorta on kadonnut. He eivät ole töissä, koulutuksessa, armeijassa tms., - eivätkä edes työttömyyskortistossa. Mitä he tekevät? Missä he ovat? Millä elävät? Eivät ainakaan maksa veroja, mutta eivät myöskään ”vain nosta sosiaalisia tukia”. Mutta eivät myöskään ole mitenkään hyödyksi tälle yhteiskunnalle.
Onko täällä jokin anonyymi-invaasio:-)Niin, noi kadonneet nuoret on kyllä outo ongelma. Suomalaisten vähälapsisuudesta en kantais huolta, lisää maahanmuuttajia, sieltä saadaan penskoja korjaamaan huoltosuhteen vinoutumia. Aina on ollut vanhempia joilta on vanhemmuus kadoksissa. Tässä tuli nyt yhteen pötköön teille vastaus, kun eihän teitä erota.
VastaaPoistaAnu, sitä juuri vähän epäilen, että edelleenkin vaatimukset ovat ylisuuria, mutta ilmenemismuodot ovat vähän muuttuneet vuosikymmenten saatossa.
Liisa, eipä varmaan ollut valinnanvaraa tosiaan.
Olisiko osa "kadonneista" nuorista ulkomailla? Yksistään omasta perhe- ja tuttavapiiristäni kymmenkunta nuorta on muuttanut ulkomaille mitä erilaisimmista syistä. Kolme nuorta miestä ansaitsee elantonsa itäisessä Euroopassa IT-ammattilaisina. Yksi heistä naputtaa konettaan Prahassa suomalaisen firman työntekijänä. Firmalle on yksi ja sama missä heidän porukkansa asuu, kunhan työt tulevat tehdyiksi.
VastaaPoistaPrahan mies kertoo, että hänen elinkustannuksensa Prahassa ovat noin kolmasosa Helsingin vastaavista. Hän myös pitää hyvänä sitä sitä, että prahalaisnaiset arvostavat miestä. Samaa vakuuttaa Tallinnassa työskentelevä ohjelmoija.
Tuttuja nuoria naisia työskentelee Sveitsissä ja Ranskassa matkailuyrityksissä, pari tyttöä on mennyt naimisiin Uudessa Seelannissa.
Yhteistä näille kaikille on se, etteivät he ole ilmoittaneet minnekään olevansa muualla kuin Suomessa. Kun heitä ei löydy kouluista tai työttömyyskortistosta, byrokraatti arvelee, että he ovat kadonneet.
Olen itsekin asunut muutaman vuoden ulkomailla ja varmaan olin samalla tavalla kadoksissa. Eipä siitä mitään haittaa ole ollut.
Vanha (67 vee.) ystäväni, harras meren ystävä, myi vuosi sitten talonsa, osti ison purjeveneen ja lähti rakkaansa kanssa merille. Heistä ei ole kuulunut yli puoleen vuoteen mitään. Hän itse sanoi lähtiessään, ettei koskaan palaa takaisin. Ei hassumpi lopullinen ratkaisu.
Mutta niistä nuorista vielä. Jos he eivät ole ulkomailla tai äidin kustantamassa peräkamarissa, missä he ovat? Tietääkö kukaan?
Kirstin ”baarissa” on taas tunnelma katossa, on niin moniäänistä. :-)
VastaaPoistaHämmennän vähän tätä soppaa.
Tuon olenkin kuullut, jo useita vuosia sitten, että nuoremmissa sukupolvissa elää joukko joka on tehnyt ”elämäntapavalinnan” eikä suostu työmarkkinoille tai muuten merkattavaksi. Mutta että se olis jo noin suuri, mahdollista, hyvin mahdollista.
Nämä puheet vanhusongelmasta tuntuvat liioitelluilta. Siitä lähtien, kun suurten ikäluokkien päälaet työntyivät tähän maailmaan, on tiedetty, että he ovat olemassa. Nytkin ovat kun jäävät pikkuhiljaa pois työmarkkinoilta. Suurin osa heistä pärjää ihan mainiosti, heillä on työeläkkeet ja maksavat veroja edelleen kuten muutkin ihmiset.
Tiesittekös muuten, että viime vuonna Suomessa syntyi eniten lapsia yli kolmeenkymmeneen vuoteen? Mullistaako se tämän yhteiskunnan? No, enpä usko. Työ- ja opiskelupaikka ovat ne jotka ovat elintärkeitä ja ensin mainitut on jo hyvin hävitetty tästä maasta ja jälkimmäiset katoavat tuota pikaa, tai ainakin vähenevät huomattavasti. Joten tottakai nuoremmat sukupolvet lähtevät siirtolaisiksi muihin maihin, sehän on selvä. Vaan, Vanha Erkki, kyllä viranomaiset heidät tietävät jotka poistuvat maasta pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa, nuo kadonneet nuoret kansalaiset (kuulin joskus puhuttavan kadonneista pojista) ovat kaikkien viranomaiset tavoittamattomissa, ellei se sitten ole poliisi joka heidät viimein tavoittaa. Maamme on täynnä muutakin kuin sen mitä pelkästään tilastoista voi lukea. Minuakin kiinnostaa, miten tämä sadantuhannen joukko elää, eivät kaikki peräkamarissa elä.
Tunnelma on täällä katossa juu:-) Harmi, että olen itse niin stressaantunut omista töistäni, etten jaksa aivan kybällä riehaantua täällä kommenttiboxissa, mutta juuri tänään luin Kotimaasta, miten iso prosentti lopettaa ammattikoulun, eikä koskaan palaa mihinkään opintoihin. Mutta unohdin sen prosentin jo. Ajattelisin, että tästä joukosta kuitenkin löytyy varmaan iso osa noista kadonneista.
VastaaPoistaRiehakas tunnelma, ja sehän on parasta se, yksiäänisyys on tylsää tai se että supistaan vaan parhaimman kaverin kanssa.
VastaaPoistaTänne on vaikuttanut mahtuvan aina monenlaiset äänet ja äänenpainot.
Olen kuullut joitain juttuja ja tarinoita, tästä kansanosasta, ja siihen kuuluu muitakin kuin vain koulujakäymättömät pojat.
Tuossa jutussa ei kyllä puhuttu erikseen pojista, vaan pelkästään keskeyttäneistä. Kuvittelen, että siellä on tyttöjäkin joukossa. Toki kadonneisiin mahtuu kaikenlaista väkeä, mutta yksi ryhmä olettaakseni löytyy tuolta suunnasta.
VastaaPoistaMun mielestä on aivan järjetöntä kannustaa lisääntymään entistä kiivaammin, kun maailma pullistelee ihmisiä jo aivan sietorajoillaan. Ei Suomi ole mikään maailmasta irrallinen oma saarekkeensa, jonka lisääntyminen ei merkitse sitä taikka tätä kokonaisuuden kannalta. Ja "on tehtävä lisää työvoimaa" on absurdi argumentti maassa, jossa työväkeä potkitaan työpaikoista pois niin rivakasti kun vaan kehdataan, ja lopuista puristetaan henki ja elämä niin että työkyky katkeaa ennen aikojaan.
VastaaPoistaSitä paitsi eläkepommi on jo räjähtänyt, eivätkä tänä päivänä syntyneet ehdi juurikaan hoivaamaan suurten ikäluokkien vanhuudenpäiviä - päin vastoin, lapsi ei tuota mitään vaan päinvastoin kuluttaa yhteiskunnan resursseja, "paluupostia" alkaa tulla vasta kun (ja jos) lapsesta tulee ns. tuottava, työtätekevä ja veroja maksava aikuinen. Vaikka kohtahan täällä ei tarvitse maksaa verojakaan ollenkaan, ilmeisesti hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon tarvittavan fyrkan odotetaan tipahtavan taivaasta.
PS: Ja ei, tämä ei ole lasten vanhempien syyllistämistä, ainoastaan kritiikkiä tuollaiseen kapea- ja lyhytkatseiseen "Apua, lisääntykää, muuten suomalaiset loppuu!" -hörhöilyyn. Kyllä, naisella on halutessaan oikeus olla myös äiti, mutta mikään velvollisuus se ei ole. Lisäksi yhden tai kahden lapsen äitikin on äiti, ei jokaisen naisen tarvitse synnytellä mitään futisjoukkuetta.