Koulutus vähän yllättävästi tarjosi minulle oivalluksen itsestäni. Olen nimittäin se tyyppi, joka uuden ihmisen tavatessaan saattaa kyllä oikeaoppisesti ojentaa kätensä ja suorittautua esittelyistä, mutta sekunnin päästä on unohtunut uuden ihmisen sekä naama että nimi.Nyt ymmärsin tämän johtuvan siitä, että sosiaalisena jännittäjänä olen keskittynyt enemmän itseeni kuin muihin ihmisiin.
Kaiken sujuvan vuorovaikutuksen edellytys on painopisteen siirtäminen itsestä muihin. Kiinnostuminen muista. Tulisi keskittyä auttamaan muita niin että heidän olonsa eri tilanteissa voisi olla mahdollisimman mukava. Kuulostaa poppakonstilta, mutta kokeilin sitä, toki kankeasti kaikin puolin, mutta kuitenkin, ja huomasin sen toimivan. Haastattelukin meni kohtuullisen mukavasti, kun en kertaakaan miettinyt mitä nokkelaa nyt sanoisin. Haastattelun jälkeen pari vierasta ihmistä kävi silittelemässä minua, kertoi seuranneensa blogiani ja nähneensä minut nyt ensimmäisen kerran livenä, ja minähän olin ihan järkevän oloinen ihminen!
Paikalla oli myös kolme kirjabloggaria, Salla, Jenni ja Marjis. Toivottavasti muistin oikein. Mutta joka tapauksessa muistan tavanneeni kirjabloggareita, muistan minkä näköisiäkin he ovat, sekin on edistystä. Normaalisti minulla ei olisi hajuakaan sellaisesta kohtaamisesta, muistaisin vain jonkin ikävän jutun, jonka joku minulle olisi sanonut. Nyt en muista kenenkään sanoneen mitään ikävää. Ihmeellistä!
Tekstit
Tunnen tuon ilmiön. Viimeksi viime viikonloppuna, kun töihin ilmestyi loistava sellisti, sanoi nimensä. Minä unohdin sen heti. Myöskin vihkivä pappi oli outo, en muista hänen nimeään...
VastaaPoistaSellistin nimen selvitin kotiin päästyäni netin avulla, mieleeni jäi henkilön työpaikka.
Hyvin opettavainen kirjoitus oli tämä. Josko kokeilisi heti kohtapuoliin...
Sama ongelma minullakin: esittelyn jälkeen toisen nimi katoaa muistista saman tien - tai oikeastaan ei edes tallennu sinne. Apuneuvoksi on tarjottu myös ainakin amerikkalaisten ja ranskalaisten suosimaa tyyliä: he toistavat esitellyn henkilön nimen heti sen kuultuaan. Olen aikonut kokeilla sitä itsekin, mutta tilanteet ovat usein juuri niin jännitykselle alttiita, etten ole muistanut...
VastaaPoistaMuistit oikein. Oli kiva tavata! :)
VastaaPoistaMulle tapahtui tuo kättely ja nimen unohdus eilenkin monta kertaa, mutta puolustaudun sillä että mulla on _oikeasti_ tosi surkea nimimuisti ;)
VastaaPoistaEtkä sä ollut yhtään kankea, Kirsti! Oli ihana nähdä, ja pian taas uudestaan! :)
Minun mielestäni ainakin sinun osuuttesi menivät ihan rennon oloisesti. :) Ja oli mukava tavata!
VastaaPoistaJoo Marjus, olin ainutlaatuisen rento, kiitos koulutuksen:-) Oli mukava tavata teidät kirjabloggarit.
VastaaPoistaAnu, muistatko minkä ohjeen saimme nimien muistamisen helpottamiseksi...? Joo, nokissa tavataan!
Mun mielestä se oli tuo Maisakaisan mainitsema nimen toistaminen ääneen. Tai sitten voi reippaasti mennä vaikka myöhemmin kysymään, että anteeksi, mikä sinun nimesi olikaan?
VastaaPoistaVarsinkin isommissa juhlissa missä on taustahälyä, mun ongelmana on myös se etten saa välttämättä nimestä selvää. Pyydän kyllä toistamaan, mutta jos kolmannellakaan kerralla en ole varma, kuulinko oikein, en kehtaa jäädä jankkaamaan :-/
Esim siitä olisi varmaan apua monelle, jos Suomessakin olisi tapana vaihdella ahkerasti käyntikortteja (ja mieluiten kuvallisia ;)
Eikös nimi pitänyt liittää jonhonkin tuttuun asiaan, jotta sen muistaa paremmin. En nyt muista sitä esimerkkiä :)
VastaaPoistaNimi piti liittää ensimmäiseen mieleen tulleeseen assosiaatioon, joka kouluttajalla oli jostain ihmisestä ollut närhen munat ovat pienet ja siniset, tms. Mutta nimen ääneen toistaminen saattaa kyllä antaa miellyttävämmän vaikutelman kuin hassujen assosiaatioiden ajatteleminen.
VastaaPoistaMinä en ole sosiaalinen jännittäjä ja unohdan nimet silti (ja kasvojenkin kanssa vähän niin ja näin). Tuo nimeen liitettävä kuvaus, esimerkiksi luomi-Pete voisi toimia.
VastaaPoistaSamaa sanon kuin muut, esiinnyit oikein hyvin ja oli kiva tavata "livenä"!
VastaaPoistaAika reippaassa tahdissahan esiintyjiä vaihdettiin, mutta yllättävän paljon mieleen jäi, vaikka suht lyhyeen aikaan oli mahdutettu paljon esityksiä.
Aa mä luulin että ne siniset munat oli lähinnä varoittava esimerkki ;)
VastaaPoistaVoishan tuota kokeilla, mutta en oikein keksi millä tavoin nimen liittäminen johonkin täysin randomiin päähänpälkähtävään asiaan auttaisi oikeasti muistamista. Se kävisi mun logiikkaan paremmin, että keksisi jonkun nimeen liittyvän assosiaation, esim. Närhi-sukuniminen henkilö vois tulla munista mieleen ;)
Anne, mä arvelen että tuo muistiin painuminen voisi liittyä myös temperamenttiin. Jotkuthan on enemmän kiinnostuneita ihmisistä noin yleisesti, toiset vähemmän, ja mä kuulun näihin jälkimmäisiin.
Ja tätähän ei nyt sitten pidä väärinymmärtää sillä lailla, että vähemmän kiinnostunut ei silti voisi pitää ihmisistä ja viihtyä heidän seurassaan :)
Jokuhan on maininnut että ne nimet pitäisi kertoa vasta sen jälkeen kun on keskustellut henkilön kanssa jo muutaman minuutin ajan, niin sen nimen saisi johonkin kontekstiin...
VastaaPoistaKoska olen kyllä myös huono keksimään jotain mielleyhtymiä henkilöstä jonka olen juuri tavannut, jos ei tällä ole kahta päätä tms.
Ja sama vika kuin Anulla että jos on taustahälyä niin en välttämättä saa nimestä selvää. Sitten myöhemmin voi yrittää jostain kärkkyä että mikä se nyt sitten olikaan...
Käyntikortit olis kiva. Pitäisi itse asiassa painattaa sellaisia ja alkaa jaella jos ne vaikka saisi taas muotiin.
Me ollaan joskus (useinkin) bloggarikollegojen kanssa puhuttu, että pitäisi olla blogikäyntikortti. Arvatkaa, jääkö kenenkään mieleen jossain hälyssä mumistu blogin nimi, kun ihmistenkään nimet eivät jää? Mutta sitten... Ei sitä korttia varmaan kehtaisi IKINÄ antaa, ellei keskustelun osapuoli kysyisi, sattuuko sinulla olemaan käyntikorttia blogistasi. Eipä oo kukaan kysellyt. :)Jotenkin se kortti tuntuisi jo aikamoiselta itsensä tuotteistamiselta, vaikka toisaalta se olisi hauskakin.
VastaaPoistaJenni, minulla muuten on sellainen blogikäyntikortti! Mutta ihmiset ovat yleensä ihan HÄH kun ojennan sen. Bloggarit voisivat ymmärtää. Minusta se on ollut kiva, ja kannustan kyllä kortin hankkimiseen:-)
VastaaPoistaHdcanis, tosiaan hetken juttelu voisi auttaa muistamista. Ja jos olisi luonteva ihminen, voisi hetken juteltuaan vielä ystävällisesti kysyä, että niin mikäs sinun etunimesi olikaan.
Anu, voithan kokeilla auttaako tuollaiseen sattumanvaraiseen assosiaatioon liittäminen.
Sarjakuvantekemisen opetuksessa ilmeisesti jopa kannustetaan tuohon, että blogi on hyvä alusta laittaa juttuja nettiin ja sitten sille blogille kannattaa tehdä myös sellainen pieni mainosflyer jota voi sitten tyrkyttää ihmisten käteen...
VastaaPoistaSiitä vaan kirjamessuille kaikille kirjabloggaajille korttienvaihdot :)
Niin tosiaan sarjisblogille voisi tehdä kortin myös, kiitos vinkistä hdcanis.
VastaaPoistaHyvä blogiteksti, hyviä vinkkejä! Ja mullakin on käyntikortti. Yleensä on pakko virnistellä, että kun olen tällainen käyntikorttikirjailija, niin tässä nyt olisi tämä, siinä on myös mun blogin osoite.
VastaaPoistaJotenkin blogin mainitseminen oikeuttaa sen, että olen hankkinut käyntikortteja. En tiedä miksi näin on, mutta ilman tuota blogiosoitetta ujostelisin enemmän korttien jakamista.
"Kuulun ihmiskuntaan"
VastaaPoistaKoulussa opetettiin, että maapallolla olevan elämän voi jakaa karkeasti kahtia, kasvikuntaan ja eläinkuntaan. Bakteerit, virukset ja sienet häilyvät niiden välillä. Entä ihminen; näyttää taas kerran todellakin siltä, että on muodostunut "ihmiskunta", kaikesta muusta luonnosta erillinen epäkohta ja tyrannia.