Jokin aika sitten Hesarissa oli kolumni huonosti käyttäytyvästä eliitistä. Sarasvuon ja Nalle Wahlroosin kaltaiset ihmiset saavat raikuvia aplodeja ja näyttäviä otsikoita haukkuessaan suomalaisia laiskoiksi, veltoiksi.
Minua hämmästytti, että kirjoittaja puhui asiasta kuin uutena ilmiönä, kun minä taas olen jo lapsesta asti tottunut siihen että kansaa aina haukutaan. Se on laiskaa, tyhmää, lukee vääriä kirjoja, pukeutuu tyylittömästi, ei osaa käyttäytyä, on ujo ja vähäpuheinen, ei anna oikeaoppisia poskisuudelmia. Sen lisäksi se katsoo ja tykkää vääristä telkkariohjelmista ja elokuvista, se tuli selväksi itselleni viimeistään Jukka Kajavan myötä.
Kirjailijoiden kehno toimeentulo on jälleen ollut tapetilla. Sitä on oikein valtakunnan uutisissa esitelty. Internetin uutissivustojen kommenttiraidat ovat täyttyneet Jos et elä kirjoillasi, hanki itsellesi kunnon ammatti tyyppisillä sutkauksilla.
Minä näen tuollaiset kommentit vastauksena kulttuurieliitin kansanhalveksunnalle joka minun mielestäni on ollut maan tapa.
Minua hämmästytti, että kirjoittaja puhui asiasta kuin uutena ilmiönä, kun minä taas olen jo lapsesta asti tottunut siihen että kansaa aina haukutaan. Se on laiskaa, tyhmää, lukee vääriä kirjoja, pukeutuu tyylittömästi, ei osaa käyttäytyä, on ujo ja vähäpuheinen, ei anna oikeaoppisia poskisuudelmia. Sen lisäksi se katsoo ja tykkää vääristä telkkariohjelmista ja elokuvista, se tuli selväksi itselleni viimeistään Jukka Kajavan myötä.
Kirjailijoiden kehno toimeentulo on jälleen ollut tapetilla. Sitä on oikein valtakunnan uutisissa esitelty. Internetin uutissivustojen kommenttiraidat ovat täyttyneet Jos et elä kirjoillasi, hanki itsellesi kunnon ammatti tyyppisillä sutkauksilla.
Minä näen tuollaiset kommentit vastauksena kulttuurieliitin kansanhalveksunnalle joka minun mielestäni on ollut maan tapa.
Tekstit
Sarasvuo oli joskus mielestäni "cool" (Hyvin, pahojen ja rumien aikaan), mutta jotain tapahtui sittemmin. Eikä kyseessä on iän tuoma viisaus. Enemminkin elintason nousemisen mukanaan tuoma itserakkaus.
VastaaPoistaKiitos linkistä, en ollut kyseistä kolumnia lukenut ja mielenkiinnolla luin senkin.
Tästä "jos et elä taiteellasi" ilmiöstä on Hollanti juuri nyt hyvin surullinen esimerkki. Tämä blogikirjoitus http://www.demos.fi/taide-on-vain-kirsikka-kakussa taisi olla asiasta jo jokin aika sitten, mutta kenties myös kuulitte asiasta Suomen uutisissa joku päivä takaperin?
VastaaPoistaNo, minusta Sarasvuon ja Wahlroosin merkitys on siinä, että sitä (merkitystä) ei ole.
VastaaPoistaMitä merkittävää on siinä, että osaa kahmia rahaa välittämättä mistään tai kenestäkään. Rosvoukseksihan sellaista on taidettu menneinä aikoina sanoa. Sarasvuon kohdalla pätee rahvaan keskuudessa suosittu vitsi: mitä eroa on oluella ja konsultilla? - No, konsultti k-s-ttaa enemmän.
Minusta noista bisnespomoista Asmo Kalpala on osoittanut jonkinasteista sydämen sivistystä, ja ansaitsisi tulla paremmin kuulluksi.
Mikä se sitten on sellaista taidetta, joka on hyvää? Sellainen, joka jollain tavalla koskettaa lukijaa, kuulijaa, katselijaa. Ei siihen elitististä kriitikkoa tarvita.
Heh, Sibeliushan se taisi joskus muuten sanoa, kun joku valitteli kriitikoiden huonosta käytöksestä: "Kriitikoille ei ole tapana pystyttää patsaita". Säveltäjille, kuvataiteilijoille ja kirjailijoille niitä on pystytetty useita.
Äijä, jossain syvemmässä ontologisessa mielessä Sarasvuolla ja Wahlroosilla ei varmaan ole merkitystä, mutta kyllä ne aikamoisia vaikuttajia mielestäni muuten on. Ja siis vaikkei elitistisiä kriitikkoja tarvita, niitä kuitenkin on, ja sillä on seurauksensa, jonka tuntee nahoissaan esim. sellainen taiteilija, jolle vielä ei ole tehty sitä patsasta...
VastaaPoistaHanna, en muista kuulleeni, mutta pitää tutkia. Hollannistahan meille on tullut tämä yksi kirjallisuudentappajapomokin, eikö se niin ollut.
Elegia, minäkin muistan Sarasvuota positiivisena tapauksena sieltä Hyvien pahojen ja rumien ajoilta. Mutta ryhtyminen yksityisyrittäjäksi teki hänelle jotain selvästikin.
Enpä arvannutkaan, että siteeraisin Loka-Laitista auktoriteettinani. Hän on toistanut useaan kertaan, että Suomessa on viisas kansa ja typerä älymystö.
VastaaPoistaSylvi
Minusta Suomella on ollut hyvä herraonni. Reippaat, punaposkiset herrat ovat luotsanneet kansamme ensin läpi sortovuosien ja sisällissodan Talvisotaan, välirauhaan ja jatkosotaan sekä tuoneet meidät onnellisesti YYA-ajan läpi Euroopan unioniin. Ja maamme on yhä pystyssä! Millä tahansa mittarilla katsottuna olemme eräs maailman onnekkaimmista maista. Ei sellainen tyhmältä kansalta onnistuisi.
VastaaPoistaHups!
VastaaPoistaViimeisen lauseen piti kulua: Ei sellainen tyhmältä eliitiltä onnistuisi.
Pyydän anteeksi vihrettä... eikun virhettä.
hah hah, vanhaerkki.
VastaaPoistaherraeliitti(-t) luotsaa (-vat) meitä kaikenaikaa kohti tsunameita.
vaan nyt tulevassa ryskyssä voi laidat ryskyä, oikein kovasti. pitele pelastusliiveistäsi kii, ellei tatjaanan huivi ole ihan likellä :)
Sylvi, tekisi mieli olla Lokan kanssa samaa mieltä, mutta sitten tulee mieleen BB ym ohjelmat joissa esiintyy vähemmän viisasta kansaa.
VastaaPoistaMutta ajattele Vanha Erkki jos tuo viisas eliitti olisi vielä suhtautunut kansaan positiivisen kannustavasti ja arvostavasti, niin miten hyvin meillä sitten menisikään.
Anonyymin monikko on tietysti hyvä lisäys, koska eliittejäkin on niin monenlaisia tosiaan.
Rahasta ja uuden sukupolven varakkaista, rahaeliitistä, kirjoittaa Kari Hotakainen uusimmassa romaanissaan "Jumalan sana" todella hyvin.
VastaaPoistaHerran pelko muuttuu herkästi herravihaksi, jotka on tuttuja tunteita suomalaisille. Raharikas eliitti on muuttunut. Se kuvataan hyvin tässä "Jumalan sanassa". Hirveän hyvin. Itku tulee sitä lukiessa. Hotakainen on havainnut sen, että rahasta puhutaan tunteella. Eurolla on paha olla. Taloussivuilla on dramaattisia valokuvia, järkyttyneitä ilmeitä. Draamaa.
Suosittelen luettavaksi !
Kun tiedetään, että Suomen seuratuin julkkis on Johanna Tukiainen ja tieto siitä, että BB-Juha ja BB-Mirja melkein heiluttelivat peittoa saa puolet kansasta kuohuksiin, tekee mieli kysyä, että TÄH?
VastaaPoistaSaksalainen valtiomies A.Hitler tiivisti hyvin: "Kansa on vain yksi suurturpa, joka mölisee sitä, mitä sille on syötetty."
Jos vain kansa saa päättää, se valitsee Hitlerin (kyllä, hänet valittiin vapaissa vaaleissa diktaattoriksi) tai Stalinin, tai Maon, tai Kim Il Sungin.
Minusta Suomen eliitti on sillä lailla fiksu, ettei se ole päästänyt ketään ehdottomaan valtaan. Ei edes Kekkosella ollut sitä. Aina löytyi joku Ehrnroot tai Kari tai Honka joka sanoi ääneen, että nyt ei Kekkoselta oikein käy tuo rokkenrolli.
Terve valtataistelu pitää diktaattorit ja aivan umpihölmöt hallitsijat loitolla. Jos meillä ei olisi persuja olisi jo ajat sitten annettu helleeneille neljätoista tuhatta miljardia euroa köyhäinapua ja kutsuttu maahan sata tuhatta uutta sossun asiakasta. Suomi olisi konkurssissa ja kansa vaatisi naama punaisena diktaattoria selvittämään sotkun.
No, sotkua ei syntynyt ja voimme edelleen rauhassa juoda keskiolutta ja katsoa telkkaria.
Tästä ei kannata juuri kiitellä kansaa, vaikka se äänestikin soinilaisia. Soinia, eliitin jäsentä pitää kiittää, että hän perusti puolueen vastapainoksi kaikille oudoille maailmanparantajille, joiden mielestä Suomi on maailman väkivaltaisin, rasistisin, itsekkäin, homokammoisisin jne. maa ja jonka viimeinenkin killinki on annettava kurjille, köyhille ja vainotuille.
Tämä ei ole tarkoitettu persujen ylistykseksi. Puolue nyt vain sattui saamaan valtaa juuri sopivassa saumassa.
Välillä tosiaan tulee itselle mieleen sama ajatus kuin Hitlerille....
VastaaPoistaMinusta Suomessa saisi olla enemmänkin tervettä valtataistelua. Soinia pitää kiittää myös sitkeydestä. Puolue on ollut olemassa pitkään, mutta vasta nyt sille on löytynyt käyttöä. Minä olen usein ajatellut Soinia näinä päivänä ja ajatellut, että siinä on mies josta kannattaa oppia.
Olen Paolo Freiren ihailija, hänen lukutaitokampanjansa eteläisessä amerikassa ovat synnyttäneet alistettujen kansaryhmien positiivista liikehdintää. Kyllä kansa tietää, jos sitä vähän kannustetaan. Mutta se on niin tuskastuttavan hidas tie, ja jää jalkoihin tänä joukkotiedotusvälineiten dominoivana aikana.
"Kun tiedetään, että Suomen seuratuin julkkis on Johanna Tukiainen ja tieto siitä, että BB-Juha ja BB-Mirja melkein heiluttelivat peittoa saa puolet kansasta kuohuksiin, tekee mieli kysyä, että TÄH?"
VastaaPoistaTÄH? Jollei tuota olisi mainittu, en tietäisi tämänkään vertaa, kuulun heihin jotka käyttävät aikansa vähän toisin. Sirä minä kyllä ihmettelen, että ihmiset antavat päänsä täyttyä näillä tyypeillä, ja kyllä siitä tietenkin löytyy yhteys tähän "kansanousuun".
Media ja journalisteilla on tänä massainformaation aikakautena suuri tehtävä, paljon suurempi kuin ennen. Heidän pitäisi opettaa kansalaisia, ei vain terveeseen tottelemattomuuteen vaan myös aktiiviseen, toimivaan kansalaisuuteen. Freiren viitoittamalla tiellä. Sillä ei ole kauheasti tekemistä perussuomalaisen aatemaailman kanssa. Joka kaikesta mukasympaattisuudestaan huolimatta on valmis ajamaan kaikkein kovimpia arvoja ja epähumaanista ihmiskäsitystä.
Mitä sinä Kirsi olet oppinut Soinista? Senkö ettei oteta vastuuta (hänen porukkansa olisi ajanut Suomen suurempaan ahdinkoon kuin mihin nyt olemme ajautumassa, huh, onneksi heillä ei ole tuon enempää valtaa) vai mitä?
Hirlii, olen oppinut Soinista sen, miten paljon ns. ajan henki tms vaikuttaa. Soini on ollut oma itsensä alusta lähtien. Hänellä on ollut sama agenda koko ajan. Hän on koko ajan ollut älykäs ja nokkele. Mutta maailma ympärillä oli erilainen, joten hän ei saanut äänestäjiä liikkeelle. Mutta kun maailma Soinin ympärillä muuttui, yhtäkkiä hänen puheensa alkoivat resonoida suuremman porukan sieluissa, äänestäjät lähtivät uurnille ja persuista tuli iso puolue.
VastaaPoistaMinä mietin tätä asiaa sen vuoksi, että kirjoilla on vähän sama tilanne. Kirjan ns. hyvyys syntyy paljolti siitä, miten se resonoi juuri tässä ajassa. Kirja joka ei tässä ajassa herätä kiinnostusta, voi jossain toisessa ajassa herättääkin, jos tilanne on muuttunut.