Messukoettelemus on ohi tältä päivältä, mutta sunnuntaina on edessä vielä aamurakkauden jakaminen Katariina Romppaisen kanssa Agricola-lavalla klo 10.30, eli Mustikkasoppaa ja Ristiaallokkoa. Tulkaa tulkaa tulkaa.
Hassua, että Mataleena kommentoi villapaitaani omassa blogijutussaan. Päivä oli kuitenkin tänään niin lämmin, että oli pakko kuoriutua villapaidasta jo heti alkuvaiheessa.
Esiintymisen jälkeen tapasin pari tyttöä, jotka olivat olleet kirjoituskursseillani joitakin vuosia sitten. Oli mukava kun heillä oli niin myönteisiä muistoja.
Minulta pyydettiin myös nimikirjoituksia kirjoihin, jotka olen julkaissut toistakymmentä vuotta sitten.
Se minua nolottaa, että kun joku kysyi mitä kuuluu, minä aloin heti valittaa. Tajusin valittaessani, että tämä ei nyt mene ihan käsikirjan mukaan, mutta en pystynyt hillitsemään itseäni. Kuukauden aikana kertyneet paineet purkautuivat vastustamattomalla voimalla.
Positiivinen asia messuissa oli, että löysin Markku Enwallin kirjan Miten kirjoitan aforismeja. Luin sitä jo pitkän pätkän ja siinä lausutut ajatukset pätevät mihin tahansa kirjoittamiseen, joten ehkä esittelen kirjaa jo ensi maanantain luennollani.
Messujen jälkeen olen alakuloisissa tunnelmissa. Vertaan taas itseäni kaikkiin loistaviin menestyjiin ja tunnen itseni surkimukseksi. Onko minulla oikeus kirjoittaa, vaikka olen niin huono. Äsken sain Facebookin kautta kannustavan viestin, mutta mikään ei nyt piristä. Toivottavasti huomennakin on kiva ilma, pyöräilyä voisi kokeilla.
Hassua, että Mataleena kommentoi villapaitaani omassa blogijutussaan. Päivä oli kuitenkin tänään niin lämmin, että oli pakko kuoriutua villapaidasta jo heti alkuvaiheessa.
Esiintymisen jälkeen tapasin pari tyttöä, jotka olivat olleet kirjoituskursseillani joitakin vuosia sitten. Oli mukava kun heillä oli niin myönteisiä muistoja.
Minulta pyydettiin myös nimikirjoituksia kirjoihin, jotka olen julkaissut toistakymmentä vuotta sitten.
Se minua nolottaa, että kun joku kysyi mitä kuuluu, minä aloin heti valittaa. Tajusin valittaessani, että tämä ei nyt mene ihan käsikirjan mukaan, mutta en pystynyt hillitsemään itseäni. Kuukauden aikana kertyneet paineet purkautuivat vastustamattomalla voimalla.
Positiivinen asia messuissa oli, että löysin Markku Enwallin kirjan Miten kirjoitan aforismeja. Luin sitä jo pitkän pätkän ja siinä lausutut ajatukset pätevät mihin tahansa kirjoittamiseen, joten ehkä esittelen kirjaa jo ensi maanantain luennollani.
Messujen jälkeen olen alakuloisissa tunnelmissa. Vertaan taas itseäni kaikkiin loistaviin menestyjiin ja tunnen itseni surkimukseksi. Onko minulla oikeus kirjoittaa, vaikka olen niin huono. Äsken sain Facebookin kautta kannustavan viestin, mutta mikään ei nyt piristä. Toivottavasti huomennakin on kiva ilma, pyöräilyä voisi kokeilla.
Tekstit
Tai jos olen tarkka, en löytänyt kirjaa, vaan Hannu Hirvonen sanoi, että osta.
VastaaPoistaKirsti, höpsistä. Et ole huono, olet aito! Tsemppiterveisiä Tampereelta.
VastaaPoistaUsein mietin, että kuinka paljon edes saa valittaa silloin, kun kaikki on oikeastaan hyvin. Vai saako ollenkaan? Hävettää, kun ajattelee, että 'aina minulle käy näin' tai, että 'miksi toiset aina saavat enemmän ja ovat parempia kaikessa', kun edustaa kuitenkin sitä onnekkaampaa sakkia (maapallolla). Mutta silti, vali vali :)
VastaaPoistaNiin ja kiitos blogistasi, se on jees. :)
Niin, sitä minäkin mietin. Mutta omalla kohdalla on ainakin niin, etten pysty auttamaan sitä epäonnista maailmanpuoliskoa yhtään enemmän jos kiellän itseltäni oikeuden surra omia pieniä murheitani. Ymmärrän ne kyllä pieniksi maailman mittakaavassa, mutta ne ovat minun murheitani silti. Jos saan surra omat murheeni ja koen tulevani niiden kanssa kuulluksi, niin sitten jaksan taas uudella innolla ajatella sitä epäonnisempaa maailmanpuoliskoa ja ehkä jopa tehdä jotain pieniä konkreettisia tekoja heidän hyväkseen. Mutta jos siirrän omat typerät pienet murheeni sivuun ja kiellän itseltäni oikeuden olla pottuuntunut, niin siitä en saa voimaa rakastaa maailman vähäosaisia yhtään enempää. Siis näin se menee minulla.
VastaaPoista