Opin viime syksynä, että kurpitsasta voi tehdä muutakin kuin sitä iänikuista pikkelsiä, josta en ole koskaan pitänyt. Huomasin myös, että kaupasta ostettuna kurpitsa tulee hintoihinsa. Halvemmalla saisi kinkkua ja broileria, joita me emme syö ollenkaan. Siispä pistettiin tänä keväänä kurpitsantaimet multiin. Siellä ne ovat olleet puutarhan perällä oman onnensa nojassa, eipä niiden hyväksi ole tehty juuri mitään. Isoin noista painaa kuitenkin 16 kiloa. Olen nyt syönyt kurpitsakeittoa kahtena päivänä ja lisää on luvassa.
Kehnäsienetkin tuli poimittua talteen. Niiden eteen ei tarvinnut raataa senkään vertaa mitä kurpitsojen vuoksi.
Marja-aroniat ovat nekin laiskan puutarhurin unelma. Niitä on muutama pussillinen tuolla kurpitsojen takana. Ei kannata ilkkua kesäkurpitsojen vuoksi, tiedän tiedän että ne ovat venähtäneet liian suuriksi. Mutta yllättävän syötäviä ne silti ovat isoinakin. Aroniat kasvavat itsekseen ja sitten niiden poimiminen on vaivattomampaa kuin mikään.
Oli pakko ottaa kuva saunamökistäkin, jonka piipusta savu niin tunnelmallisesti kohoaa. Minulla on vähän liikaa töitä, mutta mieli on kuitenkin aika hyvä, varsinkin kun saan kuulemma stipendin. En kehdannut kysyä että kuinka suuren. Parin viikon päästä se kai selviää. Aika monta onnenpotkua meikäläisen pitää saada kerralla, että selviän yhden postauksen loppuun asti valittamatta, mutta nyt taisi melkein onnistua.
Ja tässä vielä alter egoni, heinikossa kiipeilevä pieni rupikonna.
Laiskaa palkitaan yltäkylläisyydellä
Tekstit
Paljon Onnea! Olet stipendisi ansainnut.
VastaaPoistaOlen perustanut vaihteeksi uuden blogin, puutarha-, kasvi yms vihertävän ja kukkivan blogin nimellä Nojatuolipuutarhuri, nimi totuudenmukainen. Voinko laittaa saunamökkisi ja kurpitsasi kuvan puutarhablogiini todisteeksi siitä, että kirjailijat eivät ole epäkäytännöllisiä?
Onnea stipendistä ja sadosta. Miten käytät aronian? Meillä on sitä myös. Löysin hilloreseptin, jota kokeilin (sekaan mm. balsamikoa). Oli kohtalaisen eksoottisen makuista, metsästelevä serkku vei mukanaan, sanoi sopivan riistan kanssa. Kurpitsan makuun minä en ole koskaan tottunut, just sinä pikkelsinä saanut maistaa. Pitänee kokeilla keittoa joskus.
VastaaPoistaKomeita on. Kurpitsa kunniaan! Kurpitsoista saa vaikka sun mitä herkullista muonaa! Sopii erinomaisen hyvin mm painonhallintaan (kurpitsansyönti pudottaa ylipainoa) ja ruuansulatusvaivoista kärsiville.
VastaaPoistaHirlii, kurpitsasta tulee tosiaan yllättävän täyteläinen keitto ilman mitään perunoita ja muita suuruksia.
VastaaPoistaKatja, en ole keksinyt aroniaan mitään järkevää reseptiä. Pistän vain myllyyn ja pakastan soseen, joka sitten syödään puuron kanssa. En suosittele. Sopii korkeintaan ihmisille, jotka ovat saaneet päähänsä, että aronia on jotenkin erityisen terveellinen marja.
Hei Nojatuolipuutarhuri, toki saat linkittää. Mutta en tiedä todistavatko nuo minun käytännöllisyydestäni paljonkaan, kuvalla voi hämätä...
Linkitän kolumniisi.
VastaaPoistaOnnittelut stipendistä! :)
VastaaPoistaAronia ON tosi terveellinen ;) Turha kuskata lentokoneella jotain goji-marjoja toiselta puolen maapalloa, kun täällä on pensaat täynnä aroniaa.
Hienoja noi kurpitsat, meinaatko tehdä kurpitsalyhtyjä? :)
Ja tapani mukaan täytyy tietysti myös todeta, että onpa suloinen pikku rupikonna <3
Tuo rupikonna koskettaa sydäntä jotenkin kummasti. Ihana.
VastaaPoistaAnu, estetiikka saa väistyä kulinarismin tieltä, meinaan ensisijaisesti syödä kurpitsat. Mitä voisi tehdä aroniamarjojen karvaudelle, sen haluaisin tietää.
VastaaPoistaMarja-Leena, anna konnan koskettaa..
Saunamökkisi savun tuoksu tavoitti minutkin.
VastaaPoistaOnnittelut stipendistä!
Onnea stipendistä!
VastaaPoistaMinäkään en ole koskaan tykännyt kurpitsapikkelssistä. Tänä kesänä ensimmäistä kertaa elämässäni on ollut mahdollista kokeilla kesäkurpitsan kasvattamista. Olen tehnyt maukasta keittoa, ei tarvita muuta kuin kurpitsaa, tuorejuustoa ja hiukan suolaa siihen keittoon, jota olen säveltänyt. Erilaiset uunipaistokset myös ovat hyviä, viimeksi olen tehnyt "kurpitsalasagnea", jonka idean löysin yhdestä blogista. Yllätyksekseni jättiläisiksi rojahtaneet kurpitsat olivat ainakin tähän lasagneen ihan käyttökelpoisia. Kuulin, että aroniaa voi heittää pari kourallista omenasoseeseen, menee siinä mukana hyvin, värjää soseen punaiseksi.
Paula, tosiaan levahtaneet kesikset ovat syötäviä. Ja tosi hauska, että kurpitsasta saa keiton niin vähillä aineksilla, edes vettä ei vaadita.
VastaaPoistaKatja! Tuossa savussa on kyllä jotain ikiaikaisen kiehtovaa. Mutta nykyaika yrittää pilata tuonkin riemun puhumalla siitä että savu saastuttaa, ym.
Kiitoksia onnituksista!
Onko nuo marja-aroniaa vai jotain "villimpää" lajiketta? Happamuutta saa tietenkin piiloon kun mättää riittävästi sokeria, tiedä sitten miten terveellistä se enää on.. :)
VastaaPoistaMutta esim. tämmöisiä aroniareseptejä löysin, näköjään aronia sopii omenan kanssa yhteen, ja mikä ettei kun omenahan pehmentää kivasti myös esim.pihlajanmarjan hapokkuutta:
http://www.nicehouse.fi/keittio/reseptit/marjares.htm
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/80651/Aronia-omenapiirakka/
Onnea stipendistä! Täällä toinen kurpitsoita kasvatteleva kirjallinen ihminen on tänä syksynä jo kokeillut (kesäkurpitsasta) monta kertaa ihanaa keittoa (sipulia, valkosipulia, ranskankermaa, kurpitsaa, kasvisliemikuutio, ohje Asunta-Johnstonin kirjasta), sinihomejuusto-kurpitsoja (uuniin siivuina, päälle juusto, anna olla uunissa kunnes pehmenevät), pikkelsiä, munakasta jne. Tänään luovutin vähäksi aikaa ja kannoin töihin loput kurpitsat, mutta lisää on luvassa.
VastaaPoistaAroniasta olen tekemässä likööriä, mutta siitä saa varmaan muutakin hyvää.
Kiitos resepteistä Anu. Marja-aronioita meillä on. Äitini syö niistä tehtyä hilloa ihan iloisesti, mutta minusta marjat ovat kamalan karvaita. Kuulinkin, että on geneettinen juttu kuka maistaa karvaan voimakkaasti, kuka ei.
VastaaPoistaOlet selvästikin edelläkävijä kurpitsa-asioissa Mervi. Tosiaan, tuollainen likööri ei olisikaan hassumpi juttu.
Onnea, Kirsti, stipendin johdosta! Olen iloinen, että saat sen.
VastaaPoistauusi osoite
VastaaPoistahttp://nojatuolipuutarhuri.blogspot.fi/2011/09/kirjailijan-puutarha.html