Mietin, että miten olennaista työelämässä mahtaa olla kissanhännänveto siitä, kuka on syyllinen. Kun projekti ns. kusee, niin sehän on jonkun vika, mutta kenen.
Olen taittajana mukana eräässä projektissa. Kirjan julkistaminen tapahtuu kirjamessuilla. Siitä on sovittu jo toista vuotta sitten. Sanoin aikoinaan, että haluan aineiston jo keväällä. Kerroin myös missä muodossa sen haluan.
Toiveistani huolimatta sain aineiston viikko sitten, elokuun toiseksi viimeisenä päivänä, kuukausi ennen kirjan julkistamista.
Voisin tässä huomauttaa, että aineiston ilmestyminen tuli minulle yllätyksenä. Olin luullut, että aineisto oli annettu jollekin toiselle, ja minulle oli unohdettu ilmoittaa asiasta. Nykyäänhän ei selvästikään ole tapana ilmoittaa tällaisista jutuista.Voisin myös kertoa, ettei aineisto ole siinä muodossa kuin olin toivonut. Mukana on esimerkiksi pdf.tiedostoja, joihin on skannattu samaan kuvaan teksti ja piirustus.
Sitä paitsi en saanutkaan koko aineistoa. Kun olin olin saanut kirjan taitettua, sähköpostiini ilmestyi kymmenen uutta tekstiä, ja lupaus, että lisääkin on vielä tulossa.
Siis huom, kirjan pitäisi olla painettuna kolmen viikon kuluttua.
Välillä ajattelen, että ei ole minun vastuulla, minä vain taitan, jos taitan.
Mutta sitten ajattelen, että ammattitaitoinen taittaja olisi ehkä alkanut hätistellä saamattomia sisällöntuottajia ja huolehtinut siitä, että saa aineiston ajoissa.
Toisaalta voi olla, ettei hätistely olisi tuottanut tulosta.
En ylipäätään tiedä onko realistista kuvitella, että tällaisessa ajassa saataisiin kasattua järkevä kirja, mutta jos saadaan, löytyy varmaan ihmisiä jotka ovat valmiit keräämään kunnian itselleen. Mutta jos ei saada järkevää kirjaa kasaan, niin kenen on vika?
Miksi tunnen itseni syylliseksi jo nyt? No ei siihen syyllisen hommaan varmaan ole parempaakaan ihmistä tarjolla kuin avuton taittajaopiskelija.
Olen taittajana mukana eräässä projektissa. Kirjan julkistaminen tapahtuu kirjamessuilla. Siitä on sovittu jo toista vuotta sitten. Sanoin aikoinaan, että haluan aineiston jo keväällä. Kerroin myös missä muodossa sen haluan.
Toiveistani huolimatta sain aineiston viikko sitten, elokuun toiseksi viimeisenä päivänä, kuukausi ennen kirjan julkistamista.
Voisin tässä huomauttaa, että aineiston ilmestyminen tuli minulle yllätyksenä. Olin luullut, että aineisto oli annettu jollekin toiselle, ja minulle oli unohdettu ilmoittaa asiasta. Nykyäänhän ei selvästikään ole tapana ilmoittaa tällaisista jutuista.Voisin myös kertoa, ettei aineisto ole siinä muodossa kuin olin toivonut. Mukana on esimerkiksi pdf.tiedostoja, joihin on skannattu samaan kuvaan teksti ja piirustus.
Sitä paitsi en saanutkaan koko aineistoa. Kun olin olin saanut kirjan taitettua, sähköpostiini ilmestyi kymmenen uutta tekstiä, ja lupaus, että lisääkin on vielä tulossa.
Siis huom, kirjan pitäisi olla painettuna kolmen viikon kuluttua.
Välillä ajattelen, että ei ole minun vastuulla, minä vain taitan, jos taitan.
Mutta sitten ajattelen, että ammattitaitoinen taittaja olisi ehkä alkanut hätistellä saamattomia sisällöntuottajia ja huolehtinut siitä, että saa aineiston ajoissa.
Toisaalta voi olla, ettei hätistely olisi tuottanut tulosta.
En ylipäätään tiedä onko realistista kuvitella, että tällaisessa ajassa saataisiin kasattua järkevä kirja, mutta jos saadaan, löytyy varmaan ihmisiä jotka ovat valmiit keräämään kunnian itselleen. Mutta jos ei saada järkevää kirjaa kasaan, niin kenen on vika?
Miksi tunnen itseni syylliseksi jo nyt? No ei siihen syyllisen hommaan varmaan ole parempaakaan ihmistä tarjolla kuin avuton taittajaopiskelija.
Tekstit
Ah, taittajan duuni on juurikin tuota: matskut aina myöhässä ja deadline eilen. Jostain syystä kuvio ei taida missään ikinä sujua jouhevammin – tilaajat kun jostain syystä kuvittelevat että taittaminen on vain simppeliä pinoamista, ja että olet käytössä 24/7...
VastaaPoista...ja kun on vielä ohjelmat ja kaikki!
VastaaPoistaMutta sinähän olet sanonut, milloin aineiston haluat ja missä muodossa. Olet ilmoittanut ehtiväsi Kirjamessuille, jos nämä asiat toteutuvat.
Jos ei ehdi, niin se on kyllä kokonaan toisten ongelma.
Kuulostaa niin tyypilliseltä arjelta sisällöntuotannon ketjussa - kun olet itse siellä teknis/tuotantopäässä. Vaikka kuinka kiristäisi, uhkailisi ja maanittelisi, on lopputulos usein juuri tuo. Homma kaatuu ketjun viimeisen niskaan, ja homman myöhästyminen on ketjun viimeisen vika.
VastaaPoistaÄlä ota aiheesta syyllisyyttä itsellesi: jos joku alkaa motkottaa, sano vain napakasti takaisin. Ei ole taittajan homma kysellä materiaalien perään, vaan projektin vetäjän: jos vetäjä ei hoida nakkiaan, katsokoon peiliin.
Minä laittaisin ilmoituksen kaikille osallisille, jossa sanon että aineiston tulee olla siihen ja siihen mennessä minulla tai muuten se jää ulos julkaisusta. Piste. Eikä mitään konditionaaleja sitten kirjeeseen, vaan jämäkkä fakta ja selkeä päivämäärä ja kellonaika.
VastaaPoistaArvasin, että lukijakunnasta löytyy porukkaa, jolle asia on tuttu. Kiitos järkiperäisistä kommenteista Elegia, Usvazine, Äijä ja Kasbach.
VastaaPoistaMinun pitäisi tosiaan opetella ihan eri viestintätyyli. Ei mitään "olisiko mahdollista" tyyppistä vinguntaa, vaan selkeät, julmat sävelet. Voi huoh. Ja juuri kuulin, että vieläkin on lisää tulossa materiaalia + että muuta tiedotushommaa asiaan liittyen lisäksi ---> hyvästi kirjoittaminen, palataan asiaan joskus marraskuussa nyyh
Kuulostaa siltä, että työtä ei ole vastuutettu oikein. Mutta auttaisiko tämä tarina..
VastaaPoistaAjoimme sunnuntaina erään auton perässä parkkipaikalle ja, kun se kääntyi, huomasimme, että toinen etukulma oli painunut sisään ja pissinesteet valuivat ulos. Kyseessä oli kiinteistönvälittäjä, jonka asiakkaat odottivat jo pihassa. No tämä nainen sitten oli luonnollisesti aivan hädissään, vuoroin nauroi, vuoroin itki ja niinhän siinä sitten kävi, että hän peruutti vielä lopuksi lämpötolpan nurin.
Eli joskus hommat vain karkaa käsistä, eikä asialle voi enää mitään. :)
Anne, onpas hieno termi tuo vastuuttaminene. Se täytyy pistää oikein muistiin. Kiinteistövälittäjän olotila on aika tuttu minullekin.
VastaaPoista