Ehdin vierailla Arkangelilissa satusetä Stepan Pissachowin museossa. Neuvostoaikana jotkut kirjailijat pakenivat lastenkirjallisuuteen, kun he muuten olisivat saattaneet joutua työnsä vuoksi vaikeuksiin.
Tulin ajatelleeksi, että nykyajan suomalaisessa yhteiskunnassa haasteet ovat tietenkin toiset, mutta edelleen lastenkirjallisuus voi tarjota kirjailijalle pakopaikan. Itselleni on tärkeää, että lastenkirjoissa on luvallista olla lohdullinen, vaikka Turun sanomien kriitikko toivoikin Reettaan lisää verisiä yksityiskohtia.
Lohduttavat aikuistenkirjat ovat monien mielestä lällärikamaa, ja niitä julkaistessaan saa herkästi kannettavakseen tyhjäpään stigmoja. Matkallakin eräät kollegat kertoivat, etteivät ole kiinnostuneita mistään niin triviaalista kuin ihmissuhteista. Ajan kanssa paljastui, että kyllä he tietenkin ovat kiinnostuneita ihmissuhteista, he vain eivät välitä kirjoittaa niistä. Mutta lastenkirjoissa saa kirjoittaa ihmissuhteista ja onnelliset loput vielä saatetaan hyväksyä.
Olen ajatellut, että pitäisikö minun ryhtyä kirjoittamaan aikuisille kyynisempiä juttuja, niin ettei minua pidettäisi aina lällärinä, mutta toistaiseksi en ole pystynyt. Olen niin surkea, että tarvitsen paljon lohdutusta selviytyäkseni maailmassa toimintakykyisenä, siksi kai mielelläni kirjoitan lapsille, koska lapsille saa ihan luvan kanssa kirjoittaa lohdullisia juttuja.
Tekstit
On rohkeutta kirjoittaa lohtua, myös aikuisille. Elämä kyllä yleensä jakaa meille jokaiselle ihan riittävästi huolia, murheita ja suruja.
VastaaPoistaNe tietenkin saavat olla mukana kertomuksissa, kirjoissa, mutta kyllä minun sydämeni kaipaa sitä balsamia mitä lohtu ja toivo tuo. Sitä miten selvitä murheiden ja vaikeuksien keskellä.
Tove Janssoniakin syytettiin eskapismista. Hän yhdessä haastattelussa mietti sitä ja sanoi, että hän alkoi kirjoittaa muumikirjoja lohduksi ystävilleen, koska sota-aika oli niin kertakaikkisen kamalaa. Kaikki tiesivät sen. Miksei ihmistä saisi lohduttaa?
Rakkaudestakin sanovat jotkut, että se on illuusio, vaan minusta se on hyvin tarpeellinen illuusio.
Jukka Parkkinen sanoi kurssillaan, että hän kirjoittaa lapsille ja nuorille siksi, koska aikuisille ei voi kirjoittaa huumoria ja olla samalla uskottava.
VastaaPoistaParkkinen ei olisi ollenkaan sellaisessa statusasemassa missä hän on kirjailijana ollut, jos hän olisi alkanut artopaasilinnaksi, koska sehän on viihdettä jota ei voi kirjallisuuspiireissä arvostaa, olipa se miten hyvin tehtyä tahansa. Kirjallisuuspiirit mielellään unohtavat, että osa esim. Arto Paasilinnan kirjoista on aivan loistavia mittailee niitä millä krtiteerillä hyvänsä. Mutta hauskuutta ja hyvätuulisuutta ja lohtua voi tosiaan kirjoittaa lapsille ja nousta sillä saralla kaunokirjallisesti hyvinkin arvostetuksi. Onhan Parkkinenkin ollut valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtaja. kai siihen jonkinlainen yleinen arvostus tarvitaan.
Hirlii, meillä ihannoidaan voimakkaita ihmisiä, sellaisia jotka eivät tarvitse mitään eivätkä ketään, paitsi loistavan itsensä. Kaipa se ihailtavaa onkin. Mutta kaikki eivät ole yhtä mahtavia.
VastaaPoistaKarpalo, Parkkinen on tosiaan hyvä esimerkki. Ja Paasilinna.
Ai mitä, luulin että kaikki kirjat kertovat ihmissuhteista...
VastaaPoistaAika pelotonta ja oikeastaan täysin käsittämätöntä sanoa ihmissuhteita triviaaleiksi! Siis voivathan jotkut ihmissuhteet ja varsinkin niiden kuvaukset olla triviaaleja, mutta että kaikki! Gabrielan tavoin sanoisin, että kaikissa lukemissani kirjoissa on tähän asti ollut kyse nimenomaan ihmissuhteista :)
VastaaPoistaEn myöskään toivo lastenkirjoihin enkä välttämättä nuortenkirjoihin enkä kaikkiin aikuistenkaan luettaviksi tarkoitettuihin kírjoihin kovin verisiä yksityiskohtia. Ajatus kuulostaa absurdilta ainakin lastenkirjojen kohdalla :)
Hei Kirsi ja Gabriela! jotkut kirjailijat ehkä ihmisten kautta kertovat suurista yhteiskunnallisista teemoista. Kirjoitetaan Matin ja Maijan avioliitosta, mutta oikeasti se onkin yhteiskunnan rakennemuutoksen symboli, jolloin pääasia ei olekaan ihmissuhde, vaan yhteiskunnallinen tilanne jota ihmissuhteen kautta kuvataan. Mutta niin minäkin olen ajatellut, että kaikki kiinnostavat tarinat pyörivät rakkauden ympärillä, tavalla tai toisella.
VastaaPoistaYlipäätään lienee vain muutama teema, joista kaikki muut ovat variaatioita. Rakkaus on keskeisin.
VastaaPoistaLapsilla on oikeus onnellisiin loppuihin. Ne rakentavat heidän minuuttaan, antavat toivoa ja luottamusta siihen, että elämässä voi käydä myös hyvin. Surullisen paljon on nähtävissä esimerkkejä niistä, jotka eivät ole lapsena saaneet uskoa, toivoa ja rakkautta elämäänsä vaan joutuneet elämään vain kovien realiteettien ja julmuuden keskellä.
Sitä paitsi myös aikuisilla täytyy olla oikeus lukea myös sellaisia tarinoita, joilla on onnellinen loppu!
Meillä?
VastaaPoistaTarkoitatko Kirsti sitä maailmaa jossa narsissi kukkii ja oikein pätevä narsisti pärjää mahdottoman hyvin? I Love Me. Minä rakastan Minua. Ole Peilini.
Itsetään pitäminen on hyvä asia, mutta en yleistäisi "että meillä ihannoidaan voimakkaita ihmisiä jnejne". Missä meillä? Eikö sellainen ihminen ole traaginen ja tyhjä joka tekee itsestään ihanteen.
Joka ei koskaan sano kenellekään: Minä rakastan sinua. Sinua minä rakastan elämäni loppuun asti.
Onnelliset loput ovat tärkeitä, Maisakaisa:-)
VastaaPoistaHirlii, tarkoitan tätä ympäröivää maailmaa, sen ihanteita, joita meille välitetään populaarikulttuurin, tiedonvälityksen ja yhä enemmän myös taiteen kautta.
Kiinnostava postaus ja oivaltavaa keskustelua täällä kommenteissa.
VastaaPoistaErityisssuuret kiitokset kirjasta, joka tuli tänään perille! Äitini tuo sen mukanaan Italiaan, mutta haluaa tietenkin lukea sen ensin itse. :D Hänellä on entuudestaan siis vain nuortenkirjojasi äiteen omasta kirjallisesta pääsuuntauksesta johtuen. Toivottavasti voin joku päivä korvata samalla mitalla ja saan mahdollisuuden lähettää oman kirjani sinulle!;) "Nainen, joka kirjoitti rakkausromaanin" on sen sijaan listalla, kun seuraavaksi tilaan kirjoja nettikaupasta, innostuin siitäkin kovasti :)
Ovatko ihmiset myös kiltimpiä arvosteluissaan? Jotenkin en näe, että lastenkirjojen kirjoittaja vedettäisiin mutapainiin v-sanoin ihan niin todennäköisesti kuin esim. viihdekirjailija.
VastaaPoistaEnpä tiedä.
Anne, en tiedä kiltteydestä, mutta lastenkirjojen arvioihin ei yleensä ole tarjolla lehdissä paljon palstamillimetrejä. Arviot ovat useimmiten pintapuolisia tuote-esittelyjä.
VastaaPoistaVera, hyvä, että kirjalähetys tuli perille. Nainen joka jne kohdalla pitää ehkä kääntyä kustantamon puoleen ja ehdottaa pokkaripainosta, sillä kirja lienee loppuunmyyty...
No voi himskutti, näin Naisen jne. suomalaisen nettisivuilla, enkä tietenkään hokannut, että oli loppuunmyyty. :( Mutta ehdotetaan pokkaripainosta! :) Tai sitten ensi kerralla Suomessa menen pitkästä aikaa kirjastoon :D Jos sen vaikka saisi varatuksi sopivaksi ajaksi
VastaaPoistaKirjastosta löytyy varmasti, ellei ole pistetty jo poistohyllyyn;-)
VastaaPoista