Niin joo, siellä Japanissa järisi maa, joitakin ihmisiä kuoli ja katosi ja ydinvoimalakin kuumeni liikaa, eikä nyt oikein tiedetä mitä on seuraavaksi luvassa. Tämä on taas niitä hetkiä, jolloin olen onnellinen siitä että minulla ei ole lapsia. Eihän se säteily ehkä tänne asti tule vaikka kävisi oikein huonostikin, tosin joditapletit kuulemma hamstrattiin loppuun apteekeista. Minäkin tykkään käyttää sähköä, joten ei tietysti kauheasti kannata moralisoida. Kun riskit ovat sitä luokkaa kuin ovat, niin jotain muuta pitäisi mielestäni silti keksiä kuin uusia ydinvoimaloita.
Vaikka olen itsekin vähän kyynisyyteen taipuvainen ihminen niin kyllä minulla silti meni iltateet sieraimiin, kun sohvalla uutislähetystä katsellessa kuulin jonkun kertovan televisiossa, että suomalaiselle puurakentamiselle tämä Japanin posahdus tietää hyviä vientimahdollisuuksia. Siis anteeksi nyt, mutta eikö ihmisen kyynisyydellä ja itsekkyydellä ole mitään rajoja? Talousjumala ei paljon kyllä ihmiselämää kunnioita.
Tekstit
Sanattomaksi tosiaan vetää ja sama oli meikäläisellä reaktio tuon uutisen äärellä. Toinen asia, mikä ärsyttää on se, että joidenkin mielestä vasta nyt on tullut aika harkita ydinvoman turvallisuusriskejä ottaen huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset esimerkiksi vedenpinnan kohoamisessa.Pitääkö aina tapahtua jotain hirvittävää, ennen kuin riskit otetaan vakavasti.
VastaaPoistaTuottavuus on mantra, ja siihen on ruvettu jo uskomaankin.
VastaaPoistaSemmoista se on. Talouselämä. Katastrofit ovat tuottoa onnistuneelle bisnekselle, mutta ne tulevat ja menevät. Katastrofit siis.
VastaaPoistaTalouselämä ei näytä tietävän ollako vai eikö olla, ja on täysin irrationaalisten lakien alainen. Jos irratinonaalisuus lainalaisuuksia onkaan.
Jäljelle jää ihmisten ja muiden elollisten olentojen kärsimys. Ja toivottavasti rippunen muutakin.
Millan, nopeasti varmaan myös taas unohtuu tällainen katastrofi, ja sitten kaikki saa jällleen jatkua kuten ennenkin.
VastaaPoistaIsopeikko, yhä useammat uskovat. Nimenomaan.
Anonyymi, katastrofit lisäävät aina bruttokansantuotetta, joten ne näyttäisivät tuottavan hyvää ihmiskunnalle. Kun kuuntelee talouselämän asiantuntijoiden analyyseja, tulee aika usein sellainen olo, että siinä yritetään ymmärtää ja tulkita jonkin oikullisen, yliluonnollisen olennon mielenliikkeitä ja toimintaa. Mutta kärsimyksen ongelma jää aina ilman vastausta.
Vakavan keskustelun keskelle: Kirsti, sait minulta tunnustuksen plokissani Arkiporinaa (paulaeskola@blogspot.com). Ei paineita, ei velvoitteita! Valitse oma värisi jos huvittaa.
VastaaPoistaTuttu plakaatti 60-luvun alun ASSn Turun emännälle :)
VastaaPoista- Liisa -