Yleisöä lastenkirjastossa. Opettajat olivat pakottaneet pari koululuokkaa kuuntelemaan. Teinit tuntuvat olevan samanlaisia kuin Suomessa, kyräileviä hermokimppuja. Markun jalkapalloharrastus ja ura utölaisen rockbändin laulusolistina sai heidät lämpenemään.
Esimerkkejä arkangelin arkkitehtuurista. En tiedä mikä tuo ylempi, jyhkeä torni on. Alempana olevan talon vaaleanpunainen yhdistettynä betoniin toimii jännästi. Jokaisen asukkaan henkilökohtaisesti ideoimat uudet ikkunanpuitteet tuovat siihen omaa tilkkutäkkimäistä tunnelmaansa.
Asuimme yliopiston asuntolassa ja sen keittiössä oli mielestäni jotain somaa, sen lisäksi että siellä oli kylmä.
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiinnostavia kirjoituksia.
VastaaPoistaKannattaisiko laittaa näihin Arkangel-juttuihin tunnisteeksi myös Arkangeli? Löytyisivät helpommin.:)
Hienoja kuvia! :) Jännä vastakohtaisuus tuon tornin ja alimman kuvan välillä. Ensimmäinen voisi olla jostain keskieurooppalaisesta suurkaupungista (jostain syystä miellän Arkangelin tosi pieneksi paikaksi), kun taas värikäs pöytäliina, viherkasvit ja hiukan kalseasti valaistu, kaakeloitu tila tuovat mieleen jotain perinnevenäläisen ja neuvostomeiningin yhdistelmää.
VastaaPoista"Teinit tuntuvat olevan samanlaisia kuin Suomessa, kyräileviä hermokimppuja."
*reps* :D
Kiitos vinkistä Anna, lisäsin Arkangelin tunnisteisiin.
VastaaPoistaAnu, Arkangeli oli muutenkin vastakohtien kaupunki. Harmi vain, että oli niin kiire koko ajan etten saanut kuvattua kaikkea mitä olisin halunnut. Esim. kaupungin vanhimpaan lähiöön pääsin niin myöhään illalla katselemaan vinoon vääntyneitä puutaloja, että minun kamerallani niitä ei voinut enää kuvata. Itse asiassa Arkangeli ei myöskään ole kovin pieni, siellä on n. 400 000 asukasta.
oliko siellä sähköhellat?
VastaaPoistaOli kyllä
VastaaPoista