Olen turhautunut ja väsynyt ja valmis haistattamaan paskat jutulle. Koko viime viikon tein surutyötä sen vuoksi, että jätän tarinan jälleen kerran odottamaan aikaa parempaa. Minä vaan en saa sitä toimimaan, joten turha sitä on kilpailuihin lähetellä.
Nyt voin tehdä jotain hauskempaa. Pitää suunnitella vähintään kolme erilaista esitettä Sam Body Playsille, josta Turun sanomat kirjoitti aika ison jutun viikko sitten. Ja tehdä joitakin markkinointikirjeitä. Hankkeen verkkosivuja pitäisi päivittää. Eilen pakotin mieheni ottamaan valokuvia tänä vuonna ilmestyvien kirjojeni markkinointitarpeisiin. Hän valitteli, että näytän synkältä, mutta parhaita olivat kuvat, joissa katson koiranpentumaisesti ylöspäin.
Tekstit
Pahinta on se, että kun jotain kässäriä työstää näin pitkään, sen eteen nähty vaiva ei tule olemaan missään suhteessa siihen siihen sosiaaliseen ja taloudelliseen palautteeseen minkä kirjasta joskus saa, mikäli se vielä kerran näkee päivänvalon. Jos tämä kirja joskus tosiaan julkaistaan, tulen varmaan olemaan tosi masentunut, mikäli en valaistu sitä ennen.
VastaaPoistaHeh, voisikin ehkä kommentoida itseään vähän useamminkin.
Lähetä hyvä ihminen se kässäri sinne kisaan! Eihän siinä mitään menetäkään. Tavallaan "menettäisit" enemmän, jos työstäisit sitä hirveästi, ja sitten se ei kuitenkaan pääsisi palkintosijoille. Sitten voisi harmittaa enemmän. Sen kun napsautat liitteen vietsiin ja pistät postia menemään! Tiedä vaikka se voittaisi koko kisan. Peukkuja!
VastaaPoistaEi ei ei, kun siis en saa sitä valmiiksi. Eihän sitä nyt keskeneräistä voi lähettää. Siinä on loppu ihan levällään. Ihan oikeasti levällään, tää ei ole mitään diivailua.
VastaaPoistaJuu ei kannata lähettää eteenpäin sellaisia töitä.
VastaaPoistaOnko se markkinointikuva tuo keltapusero kuva tuossa laidalla?
Kieltämättä, hyvin koiramainen ilme. Muttei mitenkään pahalla tavalla.
Voi harmi! :( Mua kiinnostaa tuo sun ikuisuustyö tosi paljon, olis ollut hienoa jos se olisi päässyt kisoihin mukaan. Mutta ymmärrän kyllä, itsekin pähkin vielä vuodenvaihteessa että pitäiskö rykäistä joku ideanhahmotelma tekstiksi asti, ja tulin siihen tulokseen että mieluummin jättäydyn kilpailusta pois kun lähetän sinne jotain kiireellä väsättyä johon en ehkä itse ole vielä tyytyväinen (vaikka siihen olis saanut loppupisteenkin).
VastaaPoistaNo, eiköhän noita kilpailuja tule lisää :) Aletaan valmistautua seuraavaan jo nyt, niin sitten ei tuu kiirettä ;)
Tosi hyvä tuo TS:n juttu, ja hieno hanke! :)
Hirlii, joku tuontapainen ainakin. Lähetin sarjan kuvia, ja toi on yksi tarjoamisani.
VastaaPoistaAnu, ainahan kirjoja voi julkaista ilman kilpailuun osallistumistakin;-) Nyt joka tapauksessa koin huojentavana kun pystyin luopumaan ajatuksesta. Sinä olet fiksumpi ja teit ratkaisusi jo aiemmin.
Minusta on hirmuisen kunnioitettavaa, että tässä nopeiden pikavoittojen "kaikki-tänne-mulle-eilen!" -maailmassa kirjailija tekee jotakin noin radikaalia, eikä lähetä keskeneräistä työtään matkaan. Uskon, että jokaiselle käsikirjoitukselle, tarinalle, kirjalle on aikansa, ja aivan varmasti se tulee tällekin tekstille. Myöhemmin ehkä ajattelet, että juuri näinhän sen pitikin mennä.
VastaaPoistaToivotaan, että oikea paikka löytyy. Nyt on vielä vähän siipeensä saaneen olo. Mutta kai se tästä:-)
VastaaPoistaVarmaankin olet jo huomannut, että Onnimannissa on hauska arvostelu Reetasta. Maria Loikkanen: Huomoristinen linnareissu. Onnimanni 1/2011, 47.
VastaaPoistaTaas kirjoitusvirhe. 'humoristinen'
VastaaPoistaJoo, kiitos kuulinkin siitä:-)
VastaaPoista