torstai 28. huhtikuuta 2011

Ahdistuksen keskellä


Eksyneet näkevät unia vedokset tulivat eilen. Luin niitä tänään bussissa kun reissasin Kaarinaan ja takaisin. Mitä pitää päätellä siitä jos ihminen liikuttuu kyyneliin lukiessaan omaa tekstiään? Onko vähän säälittävää ehkä? En löydä mitään virheitäkään. Joitakin ylimääräisiä välilyöntejä siellä täällä, siinä melkein kaikki. Tuleekohan tästä täydellinen kirja.

Share/Bookmark

17 kommenttia:

  1. Aivan ihana kansi ja kirjan nimi on myös loistokas! Ehkä siitä tulee täydellinen kirja :).

    VastaaPoista
  2. Se on varmasti täydellinen! :) Ja kansi on mielettömän kaunis!

    VastaaPoista
  3. Se on täydellinen kirja. Usko vaan.

    VastaaPoista
  4. Onpa tosi kaunis. Onnea! En epäile sisältöäkään, joten sait liikuttua. En sääli.

    VastaaPoista
  5. Onnea uudesta kirjasta! Ollaan Äijän kanssa molemmat luettu lumoutuneina Pappia kyydissä! Se on tosi hyvä kirja. Odotan innolla saavani pian käsiini sen jatko-osan.

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia kaikille osanotostanne!

    Saima, hauska kuulla, että Pappia kyydissä on löytänyt teidän taloudestanne kohderyhmää:-)

    VastaaPoista
  7. Tämähän on luettava, kun se liikuttaa itse kirjailijaakin, joka ei taida olla herkästi kyynelehtivää sorttia <;)

    VastaaPoista
  8. Kirjasi nimi on Tosi Kaunis. Jo kansi kertoo siitä, että se sisältää Utuista Fantasiaa...

    VastaaPoista
  9. Ellinoora, kyllä minä herkästi kyynelehdin, mutta en tosiaan omia juttuja lukiessa.

    Mm, fantasiaa joo, mutta ei ehkä kovin utuista kuitenkaan...

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja itse tietää parhaiten, onko teksti, jonka on tehnyt, hyvä vai huono. Ja jos hänelle tulee tunne: nyt onnistuin! On se totta, sanoivat muut mitä tahansa.

    VastaaPoista
  11. Onneksi olkoon. Ihastuttava tunnelmallinen kansi. Panee odottamaan sisältöä.

    Sylvi

    VastaaPoista
  12. Kyllähän kokkikin maistaa omaa ruokaansa. Kuinka ruoka voisi maistua muille, jos ei maistu kokille itselleen?

    VastaaPoista
  13. Pikkuliisu, en kyllä yleensä osaa yhtään sanoa tekstistäni, että onko onnistunutta vai ei. Se on liian vaikeaa.

    Kiitos Sylvi!

    Anna, kyllähän sitä kirjoittaessaan saattaa useinkin liikuttua, tai nauraa, tai suuttua tai mitä tahansa, mutta vedostenlukuvaiheessa olen yleensä niin kurkkua myöten täynnä tarinaa, että ei maistu enää.

    VastaaPoista
  14. Tekstiä joutuu lukemaan niin moneen kertaan, että on lopulta kuin hanhi, jota pakkosyötetään:)

    VastaaPoista
  15. Ihana kansi ja hieno nimi kirjalla. Onnea!

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!