Ehdotin toissapäivänä parille naisystävälleni, että suostuisivat tällaiseen juoneen. Minä kirjoittaisin romaanin, jonka aiheena on moniavioisuus. Naispuolisella päähenkilöllä olisi pari vaimoa ja aviomies. En osaa sanoa mitä kirjassa varsinaisesti tapahtuisi. Pointtina oli että kirjoitettuani kirjan ilmoittaisin joka puolelle, että kirja on omaelämäkerrallinen. Minä olen elänyt tällaisessa suhteessa pitkään. Ensin oli aviomiehen lisäksi yksi nainen ja myöhemmin vielä toinen. Olemme hyvin onnellisia. En voisi kuvitellakaan, että jaksaisin elää tavallisessa heteroseksuaalisessa liitossa. Ystäväni antaisivat samansuuntaisia lausuntoja, poseeraisimme yhdessä. Olisiko hyvä strategia kirjamyynnin kannalta?
Valitettavasti ystävät eivät luvanneet auttaa, joten minun täytyy vain tyytyä omaan tavanomaiseen elämääni ja satsata edelleen kirjoittamiseen. Tuossa hyllyllä odottaa Ristiaallokon taitto ahkeraa lukijaa ja Majavakevät odottaa editointia, mikä kumpikaan homma ei jaksa tässä helteessä innostaa, ja sitä paitsi minähän olen lomalla.
Helteessä ei enää keitä, vaan on kiehuttu kuiviin
Tekstit
"Olisiko hyvä strategia kirjamyynnin kannalta?"
VastaaPoistaEi olisi.
Miehelleni ja minulle kävi suunnilleen päinvastoin: olimme viettäneet tietämättämme kiinnostavaa elämää.
VastaaPoistaKotipaikkakunnan kirjailijasivut lähettivät minua koskevan sivun tarkastettavaksi. Hepä olivat laittaneet minulle kaksi miestä. Toinen oli Pekkarinen ja toinen Amnell.
Miehelleni kävi vielä oudommin. Hän meni käymään pankissa, ja pankkivirkailija katsoi häntä vähän vinosti, rykäisi ja sanoi: Teillä on kaksi vaimoa tietokoneen mukaan.
Nämä väärinkäsitykset saivat alkunsa siitä, että otimme vihdoinkin käyttöön mieheni äidin sukunnimen, ja minä korjautin virheellisen syntymäpäiväni - pappi oli kuullut väärin kastetilaisuudessa, ja virhe pysyi papereissa, kun kukaan ei viitsinyt sitä aikaisemmin korjauttaa.
MIehelläni on tapana vitsailla sukunimenmuutoksesta, että hän halusi "lapset takaisin" - lapset olivat ottaneet jo meitä ennen sukunimekseen isoäitinsä tyttönimen Amnell, mitä mieheni ja minä olimme suunnitelleet opiskeluajoista asti.
Jotkut juorusivat, että lapsemme olivat minun edellisestä avioliitosta, jollaista ei ole koskaan ollut. Kaikkein ihmeellisintä oli se, että huomasin ihmisten pitävän avioeroa luonnollisempana tekona kuin avioparin yhteistä sukunimenmuutosta.
Ehkä he halusivat tehdä meistä vähän normaalimpia.:) Vanhin lapsemme sanoikin Kanadassa koulua käydessään, että hän ei ilkeä sanoa, että vanhemmat ovat olleet vuosikymmeniä naimisissa, kun suurin osa koulutovereitten vanhemmista on eronneita. Kaikesta sitä joutuvat lapset häpeämään vanhempiensa tähden.:)
Loistava idea! Hitsi, jos et olis paljastanut juonta täällä blogissa, mä olisin voinut esiintyä yhtenä sun vaimoista :D
VastaaPoistaJa aivan taatusti tuollainen temppu möisi kirjaa, jos vihjattaisiin että se on tositarina. Möihän Uosukaiskan kirjakin ihan pipona kun kaiken poliittisen diipadaapan sekaan oli ujutettu yksi vesisängyn-lätkytyskohtaus. Just päivittelin omassa blogissani että ketä muka kiinnostaa kirjoittaja kirjan takana, mutta jos on riittävän huisia meininkiä niin eipä taida ihmisten tirkistelynhalulla olla mitään rajaa ;)
Olisi hyvä idea kirjaksi tai näytelmäksi kertoa, että kirjailijat tekevät yhdessä tuollaisen mainostempun. Sitten tulee sotkua ja väärinkäsityksiä Shakespearen tyylin. Valepukuja, peruukkeja.
VastaaPoistaLisäksi ihmisten juoruilun ja varsinkin väärien tietojen levittämisen ja uskomisen halu on suunnaton. He eivät millään halua luopua juorujen "totuudesta". Ehkä kaikki ihmiset ovat synnynnäisiä kirjailijoita, jotka haluavat luoda oman kuvitellun maailmansa.
Olisi kovaa olla julkkis. Alan kohta katsoa TV:stä Monacon häitä. Kyllä sekin pari tulee kaikkea kokemaan.
Anu, juuri sinun ja aikaisempi Päivin päivitys sai minut näitä miettimään. Tietty Uosukainen oli jo valmiiksi kuuluisa, mutta vesisänky vauhditti myyntiä kivasti. Sä tosiaan kävisit mulle hyvin vaimoksi, mehän jo välillä kinataankin kuin vanha aviopari, paitsi että meidän kiistoissa on aina jotain substanssia, ainakin omasta mielestämme kai.
VastaaPoistaAnna, ihan rautainen idea tuo, valepukuja, peruukkeja. Voi itku, toi pitäisi toteuttaa. Hassuja myös nuo sinun nimenvaihdokseesi liittyvät väärinkäsitykset.
Anonyymi, hiukan ehkä perusteluja olisi kommenttisi vielä kaivannut, mutta rekisteröin mielipiteesi joka tapauksessa.
Anna, mikä visio! Shakespearelainen sekasotku toimis hulvattomasti tämmöisessä kuviossa :D
VastaaPoistaKuka ehtii ekana toteuttaa, tässä voi vielä tulla kilpajuoksu...
"Sä tosiaan kävisit mulle hyvin vaimoksi, mehän jo välillä kinataankin kuin vanha aviopari, paitsi että meidän kiistoissa on aina jotain substanssia, ainakin omasta mielestämme kai."
Hihi ;)
Kirsti, vielä hurjempiakin juttuja tapahtui nimenmuutoksen vuoksi.
VastaaPoistaAnu, kirjoittakaa te tuosta aiheesta. MInulla on ainakin aivan muita suunnitelmia. Kuka hyvänsä voi siitä kirjoittaa, sillä ideoilla ja juonilla ei ole copyrightia.
Saisihan tuosta aiheesta pintaviihdettä ja voisi saada syvemmällekin porautuvan romaanin, jos paneutuisi aiheeseen. Mutta miksi ihmeessä sinun pitäisi esittää sellaista mitä et ole? Se onnistuu harvoin, vaikka tämän lajin yrittäjyyttä vaikuttaisi olevan runsaasti.
VastaaPoistaSe, että Anu olisi sinun jalkavaimosi, ei ihan riitä moniavioisuudeksi, kiintoisaa silti että olisit siirtymässä ”heteroperhe-normi-elämän” kuvauksesta vähän toisaalle. Nuo ripsut siksi, että jos tuota sanahirviötä hieman raaputtaa niin mitä sen alta itse asiassa tulee esille?
Annan mainio esimerkki kuvaa hyvin sitä miten kaukana virkamiesbyrokratia, ja joskus myös tuttavatkin, ovat ihmisen todellisesta elämästä, ja arjesta. Ja toisinaan kirjailijatkin.
Elin useita vuosia miehen kanssa yhdessä ja jouduin antamaan suhteemme laadusta Kelalle ja opintotukilautakunnalle erilaisia selvityksiä. Kirjoitin muistaakseni kerran, että ”emme elä parisuhteeseen rinnastettavassa suhteessa toisiimme”. Kuten emme eläneetkään, vaikka monien mielestä saatoimme ehkä elää heterosuhteessa joka tarkoittanee sitä, että mies ja nainen nussivat toistensa kanssa. Mitään muutahan heterosuhteessa eläminen ei ole? Aaa, paitsi tietenkin se tärkein: lasten teko, joka fundisuskovaisten mielestä on se tärkein juttu. Siitä muusta mitä elämääni tämän miehen kanssa liittyi ja liittyy en kerrokaan, mutta odotan suurella mielenkiinnolla mihin asti mielikuvituksesi lentää tässä ”moniavioisuus” -teemassa.
Hirlii, en näillä näkymin ole laajentamassa tuotantoa tuohon spekuloimaani suuntaan. Mietin asiaa vain tuosta mediaseksikkyysnäkökulmasta, joka minun kohdallani ei taida olla edes nolla, vaan suorastaan miinusmerkkinen.
VastaaPoistaJa sitten kirjoittaisit siihen vielä jatko-osan, jossa yhdessä miehesi kanssa kääntyisitte islamiin ja tunnustaisitte vanhan elämänne synnit. Ja sinä tietysti naisena olisit huomattavasti syyllisempi kaikkeen, joten anoisit sharia-tuomioistuimelta julkista ruoskintaa sekä entisen tyttöystäväsi kivittämistä.
VastaaPoistaKyllä, "katso kuvat" tästä aiheesta aiheuttaisivat melkoisen mediasuosion.
Toivoisin niin kovasti ettet kantaisi murhetta sellaisista asioista, vaikka maailma nyt on mitä on. Kirjoitat hyvin, kirjoja joilla on lukijoita, ja humanismilla joka on sinussa.
VastaaPoistaSe riittää.
Huh Hannah, minulla ei mielikuvitus ehtinyt ihan tuonne asti vielä:-)
VastaaPoistaHirlii, en minä tiedä kannanko minä mitään huolta, olen vain välillä niin ärsyyntynyt, vaikka pitäisi tietenkin olla jatkuvasti valaistunut ja vankkumaton.
Kirsti, symppaan ja tsemppaan, ja ymmärrän mitä tarkoitat tuolla ärsyyntymisellä! Montakohan repäisevää tarinaa, parhaimmillaan jotain de Sade -tasoa, minäkin olen pyöritellyt mielessäni kun on lähestynyt kirjoittamista "Mikä myy?" -ajatuksen kautta. Ja melkeinpä ekanahan sieltä pompsahtaa esiin erilaiset skandaalit, mahdollisimman ällö väkivalta sekä seksi- ja päihdehurjastelut.
VastaaPoistaVaihtoehtona ehkä joku Coelho-tyyppinen hyminä, mutta kyllä noi ensimmäiset taitaa sittenkin olla lähempänä meikäläisen kauraa. Siis mielikuvituksen ja tarinankerronnan kannalta, oikeastihan olen mitä kiltein immeinen ;)
Mutta varmaan kaikkein paree pysytellä omassa lestissään. En ainakaan vielä ole kirjailijana sillä tasolla, että edes kykenisin kirjoittamaan ihan mitä tahansa vain päätän kirjoittaa, kyllä ne aiheet ja tekstit valikoituu jotain muita reittejä. Ja hyvä niin :)
Ajoittain tunnen melkein ylivoimaista kiusausta kokeilla coelhotyyppistä hyminää, mutta sen pitäisi osua nappiin, sillä ellei se osuisi, niin sitten vasta nolottaisikin ja ottaisi pattiin. Olet varmaan oikeassa, suutari pysyköön lestissään, vaikka se joskus puristaisi.
VastaaPoista"Ja melkeinpä ekanahan sieltä pompsahtaa esiin erilaiset skandaalit, mahdollisimman ällö väkivalta sekä seksi- ja päihdehurjastelut."
VastaaPoistaTämähän se minuakin ärsyttää lukijana, lähinnä ällöttää ihmisestä kerrottaessa, että tyylilaji on juuri tuo naimisen korostaminen, ja että se sosiaalinen kakku koristellaan sitten väkivallalla. Siksi heitin tuon: "mitään muutahan heterosuhteissa ei ole kuin nussiminen?". Kun tämä navan alapuolisen elämän korostaminen vaikuttaisi olevan muutenkin aika kattavasti esillä monessa muussakin.
Moniavioisia parisuhteita toteuttavat kaiketi vain muslimit sekä jotkut biseksuaalit, jotka hakevat petikaveria samaa sukupuolta olevista ja hengailevat homoseksuaalien parissa, tappamispaikoilla tms. Tämähän ei ole mikään uusi asia tai juttu, että heteroaviosuhteessa elävä aikuinen iskee itselleen satunnaisseuraa homoseksuaalien parista. Lasketaanko se sitten moniavioisuudeksi vaiko ei, tämänlajin parisuhdetoiminta. Heitä kuitenkin on.
Saattaahan tätä moniavioisuus-elämänmuotoa toteuttaa muutkin, mene ja tiedä, mutta sitä ei pidä sotkea homoseksuaaleihin joihin se ikävä kyllä yhä usein sotketaan ja liitetään.
Eivätkö nämä polyamorfikoiksi itseään kutsuvat toteuta moniavioisuutta?
Moniavioisuutta tosiaan esiteltiin hesarin nyt-liitteessä varsin laajasti jokin aika sitten. En perehtynyt asiaan sen kummemmin, huomasin vain, että tällainen suhde on siis ko. läpyskän mielestä kiinnostava, koska sitä haluttiin esitellä isosti.
VastaaPoista