Kirjan päähenkilö myös ärsytti Booksya, koska hän näki Helmissä kauhukuvan omasta tulevaisuudestaan. Kirjan kirjoittaminen oli minulle omien kateusongelmieni käsittelyä. Helmihän kadehtii sekä yksityishenkilönä, että myös työpaikkansa museon puolesta. Kirjassa pohditaan sekä ns. positiivista kateutta (haluan sitä hyvää mitä sinullakin on), että negatiivista (en kestä kun sinulla menee niin hyvin). Kateus on siinä sekä yksilön ongelma, että instituutioiden tasolla ilmenevä. Se on asia joka riivaa ihmistä, mutta jota käytetään myös hyväksi piiskattaessa ihmisiä parempiin suorituksiin.
Kuten melkein kaikissa kirjoissani tässäkin on siis jokin hölökohtainen trauma, josta päästäkseni olen vääntänyt romaanin. Tulee minulle halvemmaksi kuin käydä terapiassa. Lukijaparoista en tiedä.
Tekstit
Äläs nyt, sehän oli hyvää terapiaa minullekin! Terapia ei vain aina tunnu mukavalta ;-)
VastaaPoista"Tulee halvemmaksi kuin käydä terapiassa", hyvin sanottu. :D Kyllä sitä itse kukin toisinaan luulee kirjoittaneensa vain hauskan tarinan, mutta huomaakin harjoittaneensa siinä sivussa hieman psykoanalyysia. :)
VastaaPoistaMiehen tuoksu ja sitten kuitenkin kuva naisen pyllystä tai naismaisesta pyllystä?? Tosiaan asettelu on mennyt pikkuisen "pyllylleen" ja ei voi oikeasti kuin ihmetellä, että mitä tässä on haettu. No mutta, sisältöhän se on tärkeintä.
VastaaPoistaKävin lukemassa Booksyn arvion. Aika tarkasti luettu, hyvin kirjoitettu.
VastaaPoistaTuoksun lukemisesta on sen verran aikaa, etten enää oikein muista kuin pääkokemuksiani sitä lukiessani. En muista, kirjoitinko siitä jossakin arvionkin, taisinpa tehdä niin.
Tunnustus: Joskus myöhemmin näin ruusupäivillä miehesi, muutaman sanankin taisimme vaihtaa. Oma hajukokemukseni nauratti silloin minua. Siinähän se oli Helmin metsältä tuoksuva mies. Joten kuka siis Helmi onkaan?
Tämä kateusteema on aina se, jota en koskaan hoksaa teksteissä enkä tosielämässä. Mutta kirjoitusfoorumeilla olet, Kirsti, siitä puhunut niin paljon, että ... duoda ... Onkohan se jo itsensä korottamista jollekin jalustalle: Katsokaa minua! Näin kaunis olen paljaana!
Ja edellisen kirjoitti Liisa K
VastaaPoistaSe on lukijallekin palkitsevaa joskin joskus kirpaisevaa kun kirjassa kävelee vastaan oma peilikuva joka ei sitten henkäilekään sisäistä kauneuttaan ympäristöönsä...näitä löytyy aika ajoin, ja se positiivisen ärsytyksen tunne on kyllä minusta hieno asia.
VastaaPoistaNiinhän se on Booksy:-)
VastaaPoistaKaikki tiet johtavat psykoanaalyysiin, Magdalena:-) Jännittävä sivusto sinulla.
Anne:-)
Hahhah Liisa K, vai osui ruusunpäivillä tuttu haju nenään. Kateusteemasta ja itsensä jalustalle asettamisesta: Eiköhän ylipäätään se, että yrittää aina julkaista aivopierunsa kirjoina osoita, että ihminsn on jollakin tavalla laittanut itsensä jalustalle. Koska muutenhan sitä ajattelisi, että antaa muiden hoitaa nämä hommat. Kateudesta tosin en ole aikoihin kirjoittanut, mutta aikanaan työstin asiaa paljonkin ja tässä opuksessa se tuli pistettyä aika hyvin pakettiin, omasta mielestäni. En nyt ihan heti tajua miksi se olisi ongelma?
hdcanis, ehkä on kuitenkin niin, etteivät ihmiset ajattele joutuvansa kevyessä viihdekirjassa kohtaamaan tällaisia asioita. Olen inhottavasti sotkenut pakkaa, kun olen kätkenyt siirappiini näin karvaita rohtoja.