Herkkänahkaista lintua varoessa tulin yhtäkkiä ajatelleeksi, että olen jollakin tavalla viettänyt koko elämäni vähän tällä tavalla. Aina on ollut joku ihminen, jota on pitänyt varoa, jonka vuoksi on pitänyt muuttaa reittejä, hallita äänensävyjään, sanojaan. Olen aina ollut kahden hankalan välissä niin kuin nytkin. Ärsyttää varoa, mutta jos en varo, seuraukset tuntuisivat vielä pahemmilta.
Aina joskus päätän muuttua. Lakata varomasta. Alan käyttäytyä niin kuin huvittaa, sanon mitä huvittaa kenen seurassa huvittaa. Mutta ei se ehkä tällä pääkopalla onnistu.
En vielä tiedä mikä lintu elämääni terrorisoi. Näpsin siitä kyllä muutaman kuvan, mutta se on niin harmaa ja olematon, että ei siitä ota selvää. Kun pääsen kotikoneelle, voin pistää kuvan näytille.
Tekstit
Kohtelet perin kauniisti ja humaanisti harmaata ja "olematonta" lintua, eikähän se siellä ikäänsä pesi. Kai.
VastaaPoista"Pesä nojaa näppylähanskoihini."
VastaaPoistaVoi ei miten suloista! :D
Tuossa kohtaa varominen ja väistäminen ei ainakaan ole väärin, vaan päinvastoin kilttiä ja kaunista.
Veit sanat suustani, noin olen minäkin elämääni elänyt. Nykyisin ei tosin tarvi varoa kuin tietyissä tilanteissa, jatkuva varominen olikin kammottava olotila.
VastaaPoistaVaikea sitä varomista on ollut muuttaakaan toiseksi, kun on otettava huomioon myös muut ihmiset. Jos minä en varo, mitä se aiheuttaa tietyille ihmisille...
Aika hauskasti rinnastit lintujen suojelemisen ihan toiseen tilanteeseen.
Onneksi ne lintujen poikaset kasvavat nopsasti. Ennen kuin huomaatkaan, ovat lähteneet pesästä. Yleensä emo rakentaa hyvin pienen pesän kuin ilmoittaen, että täällä ei sitten turhan kauan olla ruokittavina... Sulosia otuksia ovat kyllä. Odotan kuvaa nähtäväksi, olipa sitten kuinka harmaa kuva tahansa.
Suviterveisin, Ilona.
Tuo lintutilanne osui meihin. Meillä on kissa vieraana kuukauden ajan, ihana kissa, joka sairastaa epilepsiaa. Meidän pitää elää kuukauden ajan eri tavalla kuin muulloin, emme voi olla yötä poissa, sillä lääke pitää antaa aamuin ja illoin. Muutenkin kissatalo on erilainen kuin pelkkien ihmisten talo.
VastaaPoistaTällaista viattoman luontokappaleen linnun taii kissan huoltoa samoin kuin lasten hoitamista tekee mielellään. Oma vapaus ja mukavuus ei olekaan yhtä arvokasta ja tyydyttävää kuin toisen elävän olennon elossa säilyminen. Ihmiset eivät olekaan niin itsekeskeisiä kuin luulisi.
Mutta ärtyisän, itsekkään tai vallanhimoisen ihmisen mieliksi eläminen onkin kokonaan eri tapaus. Katsoin Sotaa ja rauhaa TV:stä, ja siinä hurskas tytär huolsi ärtyisää isäänsä. Rakkaus oli suurempi kuin oma mukavuus. Eläminen on taitolaji, jossa joutuu venymään ja taipumaan, mutta siinä pitää osata myös uskaltaa puolusta omia tai muiden oikeuksia.
No ei pesi Anonyymi, kyllä linnun pesimäkausi on lyhyt.
VastaaPoistaAnu, minustakin oli söpöä, että pesä osui juuri näppylähanskoihin.
Ilona, minun ei onneksi ole koskaan tarvinnut jatkuvasti varoa. on vain tiettyjä ihmisiä, tilanteita joissa pitää olla hissun kissun. Vähän yllättäen tajusin itsekin, että saattaa itse asiassa juontaa juurensa samasta temperamenttipiirteestä että varoo sekä lintua, että ihmisiä.
Anna, kissa-epileptikko kuulostaa aika hellyttävältä. Olisi kyllä todella rasittava joutua jatkuvasti huomioiaan ärtyisää, vallanhaluista ihmistä. Kirjallisuudessa on siitä asiasta lukuisia ravistelevia kuvauksia.
Henkilökohtaisesti väistelisin kyllä mieluummin lintua kuin ihmistä. Vaikka sisäinen malli joka laittaa väistämään olisikin sama kuin ihmisen kohdalla, niin minua harmittaisi vähemmän linnun ollessa kyseessä. Kaipa siksi, että lintu ei ainakaan tee tarkoituksellisesti kenenkään elämää hankalammaksi, eikä oikeasti voi mitään sille että nyt sattui vähän epäsopivaan paikkaan. Ihmiseltä odottaisi enemmän, ja siitä tulee paljon mutkikkaammat jatkokuviot omaan päähänkin.
VastaaPoistaJoskus myöskään hankalien ihmisten tarkoitus ei ole tehdä toisten elämää hankalaksi. He eivät välttämättä ole edes tietoisia mistään hankaluudesta jota ovat olleet synnyttämässä.
VastaaPoistaLinnun väisteleminen on tietenkin ihan myönteinen asia. Ainoa todellinen negatiivinen asia liittyy huoleen, että joku orava tms tuhoaa sen pesän. Sellaista tapahtuu luonnossa koko ajan, mutta en haluaisi nähdä sen tapahtuvan silmieni edessä.
Raja sopeutumisen ja väistelemisen välillä on hienonhieno. Jotenkin tuntuu, että pesivän linnun tarpeisiin sitä sopeutuu kun tietää sen olevan osa luonnon kiertokulkua. Mutta ne hankalat ihmiset...no ehkä hekin (mekin) ovat osa sitä samaa, mutta jotenkin uhkaavat rajojamme eri tavalla kuin tuo lintu. Linnulle on turha mennä selittämään, että "minusta tuntuu tosi ikävältä kun sinä tulet siihen joka vuosi pesimään", mutta esimerkiksi kutsumattomalle kesävieraalle voi (kannattaa) sanoa, että "tarvitsen omaa aikaa näin kesällä, joten toivon, että ilmoittaisit tulostasi aina etukäteen" (sillä tuleehan hän joka tapauksessa)...
VastaaPoistaMinulla on myös tuollaisia ihmisiä, joiden keskuudessa "tulee olla varpaillaan" tuttavapiirissäni.
VastaaPoistaMietin pitääkö heidän seurassaan "oikeasti" olla varpaillaan vai onko kyseessä oikeastaan vain oma tunne ja jokin epämääräinen "pelko" tai hankaluus olla tiettyjen ihmisten seurassa.
Luonnollisesti tällaisia ihmisiä tulee aika tehokkaasti karteltua. Aina ei kuitenkaan voi.
Marja Leena, se onkin ollut itselleni aika pysähdyttävä ajatus, että myös minä saatan olla jollekin se tyyppi, jonka seurassa pitää olla varuillaan.
VastaaPoistaElegia, oletan ainakin omalla kohdalla, että kysymyksessä on enimmäkseen oma tunne. Jostain syystä itselle on helpompi väistellä, kuin aiheuttaa konflikti olemalla väistelemättä. Joku toinen taas tömistelee paikalle, eikä edes tajua aiheuttavansa mitään häiriötilaa.