Tuli mieleen, että nyt kun on kesä ja ihmiset lukevat jostain tuntemattomasta syystä kesällä dekkareita, niin Helena von Zweigberk tuolta Ruotsin puolelta kirjoittaa eksistentialistisia ja psykologiseen trilleriyteen viittaavia rikosromaaneja.
Hän on siinä mielessä hengenheimolaiseni, että hän tuo kehiin hiukan epäseksikkäästi Ruotsin luterilaisen kirkon normipapin, liberaalin naisteologin jonka sisäiset pähkäilyt uskon kysymysten parissa muodostavat yhden sivujuonteen näissä tarinoissa.
Ihmisten traagiset elämänkohtalot ja myötätunto kärsivää ihmiskuntaa kohtaan muodostaa näiden romaanien pohjavireen. Huumoria ei juuriaan viljellä.
Näitä dekkareita lukiessa kiinnitin huomiota siihen, että sosiaalisesti vähän kömpelö Ingrid-pappi tonkii sisintään ja nostelee sieltä esiin reaktiotapoja ja ahdistuksenaiheita, joista olen kuvitellut, ettei kenelläkään maailmassa ole sellaisia, paitsi minulla. Olen joskus kyllä yrittänyt puhua niistä asioista, ja kaverit ovat puistelleet päätään silmät tyhjinä ja ymmyrkäisinä. Mutta siis tuo söpön näköinen blondi on jostain syystä törmännyt samoihin ilmiöihin. Ei tietenkään välttämättä omakohtaisesti, mutta jokin kontaktipinta on pakko olla olemassa, eihän sellaisista asioista muuten voisi uskottavasti kirjoittaa.
Käännetyt teokset:
Kun Jumala sulki silmänsä, (Elegian arvio kirjasta täällä)
Rakkaus viiltää syvältä,
Joka häpeää kantaa,
Kuka jäljelle jää
Sekä ihmissuhdeproosaa: Tulivuoren partaalla.
Tekstit
Vaikuttaa hyvin kiinnostavalta. Tulee P. D. James mieleen. Hänellä on myös laaja skaala, on mukana yhteiskunta yhtä hyvin kuin uskonto, hänellä anglikaaninen kirkko hyvine ja huonoine puolineen, ei vain pintaa vaan myös syvällisempiä tunteita.
VastaaPoistaJuu, hyvä idea ehdottaa noita kirjoja kesälukemisiksi. Olen lukenut ne kertaalleen, voisinkin palata niihin vaikka uudelleen. Se Ingrid-pappi on jotenkin niin inhimillinen ja välillä ihan mahdottoman epävarma. Hän on kuitenkin valinnut vaikeat ympäristöt työskennellä kuten vankilan, joten hänessä on rohkeutta sen kömpelyyden keskelläkin. Tykkään hahmosta, hän on ihan muuta kuin mihin dekkareissa usein törmää. Helena von Zweigberkg`in kirjoja voi lukea sellainenkin, joka ei yleensä niin dekkareista perusta.
VastaaPoistaterkuin, Ilona.
Ilona, juuri tuo epävarmuuden ja rohkeuden yhdistelmä on kiinnostava.
VastaaPoistaSe on totta P.D Jamesin dekkarit menevät syvälle eivätkä tee sitä mässäillen.
P. D. Jamesin kirjoista tehtiin hienot TV-elokuvat, joissa Roy Marsden oli Adam Dalgiesh, kiehtova persoona, runoilija, papinpoika, leski, hiukan sulkeutunut englantilaiseen tyyliin. Hän on jollakin tavoin P.D. Jamesin eli Dorothy Whiten alter ego. Kuulin P. D. Jamesin puhuvan kauan sitten, ja hän oli juuri samanlainen intellektuelli, toki lämpimämpi ja puheliaampi kuin Dalgiesh.
VastaaPoistaP. D. James kirjoittaa edelleen, vaikka hän on jo iäkäs ja aateloitu, niin kuin kirjailijoita palkitaan Englannissa. Hän hallitsee teologian hyvin. Hänen lääkärimiehensä tuli työkyvyttömäksi sodassa saamansa psyykkisen vaurion vuoksi, ja James oli yksinhuoltajaäiti, joka kirjoitti pitkään aamuisin ennen työn alkua. Tarmokas ja valloittava nainen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Adam_Dalgliesh
Uusi TV-sarjakin lienee olemassa, en ole nähnyt sitä. Kirjat ja TV-sarja yhtä hyviä.
Toi on mun lempparikirjailija. Juuri menossa Ur vulkanens mun, joka on avioliittodraamaa. Sekin hyvä.
VastaaPoistaPs. Tuli kyllä vähän mieleen pappia kyydissä ja Pelastusrenkaita, vaikka Zweigberk ei oo samalla tavalla humoristinen. Hänen kirjoissaan huumori ehkä tulee päähenkilön sisäisestä ristiriidasta, joka on välillä aika absurdia, mutta niin todentuntuista.
VastaaPoistaKiitos näistä tiedoista Anna. Olen pitänyt Jamesin kirjojen tunnelmasta erityisesti, myös telkkarisarjoissa se oli niissä mieliinpainuvin asia.
VastaaPoistaSaima, minäkin hämmästyen tajusin, että tosiaan samoilla vesillä kalastellaan jollakin tavalla, mutta Z:llä ei tosiaan ole ollenkaan huumoria.
Olen lukenut tuon ekan kirjan (Kun Jumala sulki silmänsä), mutta siitä on jo vuosia aikaa. Piti ihan etsiä kirjoittamani ajatukset siitä. Olen ollut varsin kriittinen kirjaa kohtaan, vaikka kuitenkin periaatteessa pidin siitä. Pitäisi hankkia nuo toisetkin osat.
VastaaPoistaJos kiinnostaa, niin arvioni voi lukea alla olevasta linkistä:
http://mainoskatko.blogspot.com/2008/11/pappi-saa-kyyti.html
Kiitos Elegia!
VastaaPoista