Sallaa jäi vaivaamaan, miksi parikymppinen Pyry niin helposti lähti suhteeseen keski-ikäisen Matleenan kanssa. Oliko Matleena jotenkin poikkeuksellisen kaunis tai muuta sellaista. Kun kirjoitin kirjaa jouduin tosiaan aika paljon miettimään kuinka suureksi voin pariskunnan ikäeron venyttää niin että se hiukan kohottaisi kulmakarvoja, mutta ei kuitenkaan tuntuisi aivan mahdottomalta. Sauli Niinistö voi mennä vihille itseään 30 vuotta nuoremman naisen kanssa, eikä se tunnu meistä kummalliselta. Mutta viisitoista vuotta miesystäväänsä vanhempi nainen siis kolisuttelee jo ymmärryskykymme ylärajoja.
Silloin kun kirjoitin tätä kirjaa, kyselin ihmisiltä miten suuri ikäero on vielä uskottava. Jostain syystä ihmiset mielellään vastasivat, ettei ikäerolla ylipäätään ole merkitystä. Nainen voi olla vaikka 30 vuotta miestä vanhempi, mitäpä tuosta. Hetken jopa uskoin heitä ja epäilin maailman ihan oikeasti muuttuneen, mutta ei sentään. Jos nainen on miestä huomattavasti vanhempi, se vaatii selityksen.
Onkin kiinnostava miettiä mitä sukupuolten tasa-arvo on ja miten se voi toteutua, kun sukupuolet kuitenkin lähtökohtaisesti ovat jossakin asioissa niin eri asemassa. Tämä ikäerojuttu on tietenkin vain yksi kohta, jossa se tulee näkyviin.
Luen parhaillaan Ristiaallokon taittoa. Olen sivulla 144. Välillä tarina vie mennessään, mutta sitten minä taas muistan, että eihän minun kuulu tätä huvikseni lukea, vaan etsiä kirjoitusvirheitä.
Tekstit
Mä tein "aikoinaan" taustatutkimusta erääseen tekstiin netin keskustelupalstoilla ja selailin keskusteluja näistä ikäerojutuista. Selkeästi yleinen mielipide tuntui olevan, että on luonnotonta, jos nuori mies hengailee vanhemman naisen kanssa, mutta sen sijaan ihan ok, jos nuorella naisella on vanha mies..
VastaaPoista"Onkin kiinnostava miettiä mitä sukupuolten tasa-arvo on ja miten se voi toteutua, kun sukupuolet kuitenkin lähtökohtaisesti ovat jossakin asioissa niin eri asemassa."
VastaaPoistaJoo, kerran joku feminismistä puhuttaessa kysyi (sillai hähähää, sovinisti-provona, tarkoittaen näitä jalkavaimoasetelmia) että mitäs olet mieltä polygamiasta? Sanoin että juu, ei mulla olis mitään sitä vastaan että voisin pitää useampaa miestä. Ilmeestä päätellen polygaminen asetelma näin päin ei ollut edes käväissyt provoilijan mielessä.
(Olen sittemmin käyttänyt tuota samaa kommenttia muissakin keskusteluissa, ja useimmiten se aiheuttaa jonkinlaisen aivohikan ;)
Onhan se "nuori nainen - vanhempi mies" aika monille luontevampi ajatus kuin ikäero toiseen suuntaan. Mutta makuasia tämäkin, jotkut naiset sanovat että pitäähän miehen olla vähän vanhempi (miten niin _pitää_?), minä taas en osaa kuvitellakaan että olisin itseäni vanhemman miehen kanssa -_-
Onneksi nykymaailmassa - ainakin tässä maailmankolkassa - jokainen saa päättää tämänkin asian omalla kohdallaan, kunhan molemmat vaan ovat täysi-ikäisiä. Mun mielestä toi oli Pelastusrenkaissa tosi piristävä ja ihana kuvio.
Kivasti kerroit tuosta oikolukuvaiheesta - se tarkoittaa sitä, että on tulossa kiinnostavaa tekstiä! - Ja kyllä se vain niin on, että jo puolta pienempääkin ikäeroa kuin tuo 15 vuotta on matkan varrella joutunut selittelemään...
VastaaPoistaSuoraan sanoen, kyllä se mun mielestä oudolta tuntuu, jos ikäeroa on niin paljon, että ollaan jo suorastaan eri sukupolvea. Esim. Niinistönkin kohdalla hänellä on tyttäreksi sopivan ikäinen puolisonaan. Ehkä se toimii nyt, mutta miten vaikkapa 15 vuoden kuluttua, vai ajatellaanko, että erotaan sitten, kun ei enää hyvältä tunnu.
VastaaPoistaSilti, jokainen päättää itse, mitä tekee, eikä se tietenkään meille muille sen enempää kuulu, mutta ihmetystä se voi silti herättää, olipa kysessä sitten ikäero miten päin vaan.
Moralistiksi varmaan myös syytetään, jos ihmettelee, että miksi lapsia hankitaan niin vanhoina. Jos puoliso on vaikkapa 60v. onko lapselle kovinkaan kivaa, että faija on vaari-ikäinen. Mun mielestä se on itsekästä.
Pelastusrenkaissa se ikäero sopi oikein mainiosti kirjan tyyliin, jossa vedettiin mielestäni ronskisti isolla siveltimellä.
Toivottavasti kiinnitit huomiota myös positiivisiin kommentteihin :)
VastaaPoistaSanoisin, että nyt kun naiset eivät enää synnytä vartaloitaan pilalle, kylmetä ruumiitaan surkeissa navetoissa ja siten vanhene samalla tavalla kuin ed. sukupolvet, joilla ei ollut muuta kuin keittiö ja ne huutavat kakarat, niin tämäkin "epäsuhta" korjautunee. Nykyajan "vanha haahka" on jo aika usein paremmassa kunnossa kuin 20nen. :)
VastaaPoistaHenkilökohtaisesti en ymmärrä miksi kukaan ottaisi itseään 20-vuotta nuoremman puolison, vaikka ruumis miellyttäisikin- kumppanihan hengittää ihan eri vuosikymmentä! Mutta kukin tyylillään tietysti. Voihan joku 50-vuotias olla edelleen mieleltään teini ;)
Tässä kirjoittaa kyynikko, mutta Sauli Niinistöllä on jotain muutakin kuin kypsä ikä, hänellä on valtaa. Vanhemmassa miehessä nuori nainen voi saada palan glamouria, jota muuten ei saisi. Vaikka sitä nyt ei tietoisesti etsisikään. Ehkä nuoren miehen saattaisi olla mukavaa viettää aikaansa itseään fiksumman ja vanhemman itsenäisen naisen seurassa. Toisaalta biologia tekee sen, että miehen olisi parasta levitää geenejään mahdollisimman laajasti. (kyynikko mikä kyynikko)Toisaalta fiktio on fiktiota ja sellaisenaan viihdyttävää.
VastaaPoistaSalla, kiinnitin kyllä. Enkä minä tätäkään asiaa kokenut kauhean negatiivisena, koska jouduin miettimään ikäeroa niin paljon ja ratkaisu oli omasta mielestäni perusteltu. Mutta kun kysymyksessä on asia, johon liittyy monenlaisia latauksia ihmisillä, osasin varautua siihen etteivät kaikki voi olla tyytyväisiä.
VastaaPoistaAnne, näinhän se on, ihmiset säilyvät nykyään "paremmin" sekä fyysisesti, että myös henkisesti. Vaan tämä oli mulla jossain tuolla ylempänä vähän niin kuin pointtinakin, eli että tasa-arvo liittyy tämänhetkiseen vakaaseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, mutta entä sitten jos tilanne muuttuu? Me ehkä ajattelemme, että saavutetuista eduista ei tarvitse koskaan luopua, mutta maailma on kovin epävakaa, emmekä me ole irrallaan maailmasta.
En minä tiedä Heidi, oliko tuo kommenttisi niin kauhean kyyninen kuitenkaan. No sitä voi tietenkin miettiä, että kuinka paljon biologian on pakko meitä määrätä. jonkun verran varmaan aina.
Ei se kyynisyyttä ole, kun se pohjautuu faktaan. Miehet tykkäävät katsella nuoria ja kiinteitä vartaloita, samoin naiset. Mutta jälkimmäiset eivät (ehkä) uskaltaudu metsästämään heitä aivan niin usein. Ehkä naiset ensisijaisesti ajattelevat ettei heitä kuitenkaan kiinnostaisi. Ja ei kaikkia toki kiinnostakaan, useimpia ajatus jopa ällöttää! Mutta sitten on paljon sellaisia, jotka haluavat a) seksiä b) rahakkaan tai asemaltaan kivan puolison tai jopa c) ihastuvat vain toisen luonteeseen.
VastaaPoistaJos taas ajatellaan parisuhdetta yleensä, niin "jolla" päätynee karikolle, jos se ns. hyvä pinta on ainoa sitova tekijä. :)
Kuulkaas nyt typsykät, tyttöset pienet, luonteen kanssa mennään naimisiin, ei ulkonäön. Esiinnellistätte ihmisen tyhjällä puheellanne.
VastaaPoistaMutta niin, kukin tyylillään, sisäinen puoli ihmisestä ratkaisee aina ihmissuhteiden "kohtalon", - ei se miltä naama näyttää.
"Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi kukaan ottaisi itseään 20-vuotta nuoremman puolison, vaikka ruumis miellyttäisikin- kumppanihan hengittää ihan eri vuosikymmentä! "
No sinä et sitten vielä ole kokenut rakkautta, et tiedä mitä se parhaimillaan on. Jos kuvittelet, että ihmiset joilla on iso ikäero ajattelevat noin toisistaan, tai muista, kuten kuvailet. Kun ihmiset löytävät toisensa ikäero on toisarvoinen asia.
Nätin naamataulun sisällä on aika usein ruma sielu, ja paljon rumempi sekä vastenmielisempi kuin ulkoisesti rujolla, ja sitähän ei saa piiloon millään meikillä tai pakkelilla.
"Kuulkaas nyt typsykät, tyttöset pienet, luonteen kanssa mennään naimisiin, ei ulkonäön. Esiinnellistätte ihmisen tyhjällä puheellanne.
VastaaPoistaMutta niin, kukin tyylillään, sisäinen puoli ihmisestä ratkaisee aina ihmissuhteiden "kohtalon", - ei se miltä naama näyttää."
Sun ylevä nuhdesaarna ampuu hieman omaan nilkkaasi, kun samalla paljastat olevasi sitä mieltä että vanhempi ihminen on oletusarvoisesti ruma ("se miltä naama näyttää"), ja kun ilmeisesti kuvittelet nuoremman kumppanin valinnassa väistämättä olevan päävaikuttimena kauneus/komeus. Eikö nuorella voi olla luonnetta?
No korjaan omaa lausuntoani siten, että _tähän_päivään_mennessä_ en ole tavannut montaakaan itseäni [reilummin] vanhempaa miestä, joka olisi kiinnostanut Siinä Mielessä. Mutta se tuskin johtuu ulkonäöstä, eihän 3-kymppinen vielä ole lähelläkään "rupsahtamista" enkä silti vilkaissutkaan sen ikäisiin kun olin itse parikymppinen.
Ja tämä nyt on aivan naurettavan kliseinen ja epätosi väite:
"Nätin naamataulun sisällä on aika usein ruma sielu"
Ja sitähän voisi aina jatkaa kysymyksellä, että olisitko mieluummin ulkoisesti vai sisäisesti kaunis? Aika moni tallaaja olisi varmaan mieluummin nätti :) ja pärjäisi sitten paskalla luonteella.
VastaaPoistaMutta mutta, henkimaailman juttuja.
"kun samalla paljastat olevasi sitä mieltä että vanhempi ihminen on oletusarvoisesti ruma"
VastaaPoistahäh ? yritin sanoa ettei ikä ole este ellei sitä sellaiseksi tee, minkäänmoisissa aikuisten välisissä ihmissuhteissa.
sen verran oikaisen, että nätin naaman takana ei aina ole tietenkään ruma sielu, ja voi se olla ei-nätinkin naaman takana.
oikein kapeakatseisen ihmisen asenne on tässä, ja oikein huutomerkin kera:
"en ymmärrä miksi kukaan ottaisi itseään 20-vuotta nuoremman puolison, vaikka ruumis miellyttäisikin- kumppanihan hengittää ihan eri vuosikymmentä! "
tosin onneksi he jotka ovat naimissa puolison kanssa johon ikäeroa on eivät tarvitse lainkaan tämän toteajan ymmärrystä tai paheksuntaa. hanki elämä ! (huutomerkin kera)
Kuten sanoin "en ymmärrä.." = minä en ymmärrä eli en tiedä miksi. Se ei ollut mikään hyökkäys. Ja kiitos, minulla on elämä :) Ei mitään syytä käydä vihamieliseksi.
VastaaPoista"Aika moni tallaaja olisi varmaan mieluummin nätti :) ja pärjäisi sitten paskalla luonteella. " Hauska ajatusleikki kyllä:-)
VastaaPoistaAnonyymi, ei ehkä kannata joidenkin kommenttilaatikosta löytyvien lausahdusten perusteella tuomita ihmisiä kapeakatseisiksi tms. Täällä kommenttilaatikossa on vaikea kenenkään esittää oman ajattelunsa koko avaruutta:-)
Melkoinen liennytys Anu, et ole tavannut _montaakaan_, siis kuitenkin jonkun joskus...
Nuorena, päälle kakskymppisenä seurustelin joskus 30-45 vuotiaiden kanssa, ei sillä iällä silloin ollut väliä, koska en niitä suhteita ottanut vakavasti, en halunnut silloin sitoutua tai ajatella suhdetta ylipäänsä pidemmälle. Oli vain kiva tapailla erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä.
VastaaPoistaMieli muuttui, kun itselle tuli ikää lähemmäs 30v. ja halusin jo sitoutua ja ajatella jopa koko elämän suhdetta. Ei olisi enää tullut mieleenkään seurustella vaikkapa 45v. kanssa.
Pitkässä suhteessa ulkonäön merkitys kyllä haalenee. Mutta onhan meitä ihmisiä moneen junaan. Mikä nyt on sitten kellekin tärkeää.
Jatkaakohan Matleena suhdettaan nuoreen mieheen? Selviääkö se syksyllä kirjasi ilmestyttyä?
Minäkin luin tuossa eräitä päiviä sitten Pelastusrenkaita. En osannut ihmetellä Matleenan ja Pyryn ikäeroa. Jos romaanissa olisi jotenkin ponnekkaasti ryhdytty perustelemaan heidän suhdettaan, ikäeroa nimenomaan, olisi ajauduttu siihen ahtaaseen maailmaan, jossa semmoiset asiat vaativat perustelua. Sikäli olen eri mieltä Sallan kanssa.
VastaaPoistaTykkäsin muuten siitä, että olit kirjoittanut kaikkiin henkilöihin melkein tasaveroisesti ennakkoluuloja. Matleenakaan ei osannut hyväksyä homoseksuaalisuutta, Pyryn perhe ei kristillisiä perinteitä, Titalle ikäero oli iso juttu, seurakuntalaiset eivät halunneet siankärsämöteetä, Aulis raateli naispapin asun, vaihtoehtoisen elämäntavan omaksuneet olivat toisten silmissä narkomaaneja.
Minäkin odotan Ristiaallokkoa.
Kyllä kulmiani kohoauttelin Paavo Lipposen, Sauli Niinistön, prinssi Albertin jne. valinnoille...
VastaaPoistaKohottelin siis ;)
VastaaPoistaHei Anonyymi, minulla itsellä taisi nuorena olla jokin sellainen ikäraja, että miehen ei sopinut olla enempää kuin 10 vuotta vanhempi. En ole asiaa ajatellut sen koommin, mutta nyt yhtäkkiä pullahti mieleeni. Niin, Matleena ja Pyry... Ristiaallokossa pääosassa on Aulis, asioita tarkastellaan hänen näkökulmastaan. Kyllä Pyry on Matleenan kuvioissa jollain lailla mukana pyörimässä, mutta suhde ei ole tarinassa keskeinen asia.
VastaaPoistaTittelintuure, sitä minäkin juuri hain, että siis ikäero on, ja vähän ehkä huomiota herättävä, mutta kuitenkin sillä rajoilla, että voisi vielä kuvitella sellaisen pariskunnan ilman erityisiä perusteluja. Ja mitä noihin ihmisten ennakkoluuloihin tulee, niin siinä ehkä piilee tuon kirjan tendenssi, vaikka en haluaisi mitään tendenssikirjallisuutta kirjoittaakaan.
Kirsi, niin kyllähän niille valinnoille tietysti jotkut kohauttelevat kulmiaan.
Joo, olen lukenut trilogian kaksi ensimmäistä osaa ja lukiessani tietysti pohtinut Pyryn ja Matleenan suhdetta. Myös näiden romaanihenkilöiden. Jotakin voisin muuten sanoa mietteistäni, mutta ukkonen jylisee niskassa ja yhkaa yhteyksiäni.
VastaaPoistaMutta toinen asia. Eräät aiheen kirvoittamat mielipiteet ovat kyllä puistattavia. Ja kun ne puetaan vielä "faktan" ja ties minkä "järjen äänen" ja "selviön" kaapuun.
Ikäpolvipohdinta yleensäkin saa minut - innokkaan nettikeskustelijan eri palstoilla - hymähtelemään. Ja sitten vielä täällä esitetyt esimerkit; Katri Helenaa kukaan ei ole vissiin vielä vetänyt kehiin...
- Liisa -
Ikäeron paheksunta on sitä samaa lajia kuin paheksua tai kauhistella tai esittää tuomioita mitä tahansa rakkaussuhdetta kohtaan, joka jotenkin poikkeaa normista, ja joka tulee näkyväksi vain silloin kun joku poikkeaa siitä. Ylipäätään olen huomannut naisten erityisesti esittävän aika herkästi paheksuntaa ja erityisesti toisten naisten elämänratkaisuista.
VastaaPoistaAlle kolmikymppisenä sitä ei vielä ole siten aikuinen, ja omalla kohdallani tuo elämänvaihe on ollut hyvin ratkaiseva. Elämänprosessit kaikkinensa eivät ole ihan yksinkertaisia juttuja, eivät kenellekään, mutta mikäli tekee vallinnan jonka kanssa voi elää itse rauhassa, lopunelämänsä, siis sanalla sanoen seisoo oman elämänsä takana, niin silloin ei toisten hyväksymisillä tai paheksumisilla ole niin suuria vaikutuksia. Naisten erilaiset valinnat saattavat herättää voimakkaitakin reaktioita ja selityspakkoa. Esimerkiksi lapsettomilta (myös miesten kohdalla, mutta erilailla) suorastaan vaaditaan selitystä tai heitä pidetään jotenkin puutteellisina ja jopa ei-aikuisina ihmisinä, vaikka asia ei todellisuudessa olisi lainkaan niin, kuten monet tietävätkin.
Mitä Kirstin romaanitrilogiaan tulee, minusta Matleenan ja Pyryn suhde kuvattiin aika kepeäksi suhteeksi, liki tuollaiseksi päiväuneksi tai fantasiaksi tai lohtusuhteeksi, joten en yllättyisi mitenkään vaikka se päättyisi, mutta sen sijaan Matleenan suhde ortodoksipappiin oli mielenkiintoisempi. Ylipäätään minusta Matleenan murros kertoi minulle tarinaa naisesta joka alkaa kuunnella itseään ja seurata omaa polkuaan, mihin se sitten hänet viekin. Tämä kristillinen ympäristö, jota Kirsti kuvaa, on minulle henk koht aika vieras, mutta voin kuvitella minkätyyppisiä paineita senkaltaisessa elämänympyröissä eläminen synnyttää.
Trilogian kolmatta osaa odotellessa … ;)
Oi ja voi! Tänäinen ukonilma on nielaissut jo kaksi jatkoviestiäni. Ensimmäinenkin lotkahti jakeluun, ennen kuin ehdin lukea läpi.
VastaaPoistaVissiin pitäisi perustaa oma sivusto, jossa voisin kertoilla esim. mitä arvelin lukiessani Matleenan ja Pyryn äidin suhteista ja merkityksestä Pyrylle.
Ja nyt äkkiä tätä tärkeätä sanomaa virtuaaliin, ennen kuin taas sähköt katkeavat.
Onnea trilogian viimeiselle. Luen sen - kuten edellisetkin osat.
- Liisa -
Ukkosilmat tosiaan vaikeuttavat tietokonevälitteistä kommunikaatiota.
VastaaPoistaLiisa, minäkin kyllä periaatteessa ajattelen, ettei sellaisilla asioilla kuin ikä saisi olla niin kauheasti merkitystä ihmissuhteissa. Mutta jollakin tavalla huomaan näitä ikäasioita silti itsekin vatvoneeni. Mikä neuvoksi;-) Oman sivun voisit kyllä perustaa, joskaan ei tuon mainitsemasi asian vuoksi välttämättä. Ja kiitokset onnentoivotuksista.
Hirlii, ehkä toisten ihmisten parisuhteiden pohdinta ei aina ole kauhistelua. Ihmisillä saattaa vain olla tarve peilata omia tekemisiään muiden tekemisiin tai päinvastoin. En itse ajatellut Pyryn ja Matleenan suhdetta erityisen pinnallisena, mutta ymmärrän jos tällainenkin ajatus syntyy. Matleenan ympyröissä suurin paine syntyy varmaan tietystä sosiaalisesta tiiviydestä, johon hän on ottanutkin pientä välimatkaa. Ihminenhän on sosiaalisuutensa kanssa vähän skyllan kharudbiksen välissä. Toisaalla on vapaus ja yksinäisyys, toisaalla yhteisöllisyys ja kaikenlaiset ärsyttävät rajoitukset.
Liitän ”peilailun” nuoruuteen, en enää niinkään aikuisen ihmisen ihmissuhteisiin, ainakaan mitenkään hallitsevana ominaisuutena. Nuoruudelle senkaltainen narsismi on miltei välttämätöntä, aikuisella vastaavanlainen toiminta on jotain muuta, kertoo jo muusta.
VastaaPoistaSosiaalisen median erilaiset muodot ruokkivat ja ylläpitävät näitä peilifantasioita tai itsepeilailua sekä eristävät ihmisiä, lisäävät yksinäisyyttä. Et varmaan voi kieltää että verkkomaailma pursuaa paheksuntaa, pinnallista havainnointia, yllyttää täysin harkitsemattomiin tuomioihin yms.
Ikä on sekä konkreettista, kronologista, mutta myös sisäinen kokemus. Merete Mazzarella on kuvannut teoksissaan näitä ”rinnakkaiskokemuksia”, myös perheestä ja perheessä elämisestä, ja en muista missä teoksessaan hän kertoo olleensa sellainen lapsi joka ei pitänyt juurikaan lapsena olemisesta. Hänellä on hyvin avara ihmiskäsitys, tilaa antava ja salliva sekä kunnioittava. Sellaista soisi maailmassa olevan enemmän, että mahdollisimman moni saisi rakastaa sekä elää sisäisesti rikastavia ihmissuhteita, yli sukupolvirajojenkin (jotka ovat usein hyvin näennäisiä). Se ei ole keneltäkään pois. Jos jää liian yksin tai pelkän sosiaalisen median, nettimaailman ja/tai väkivaltapelien varaan, sillä voi olla - ja onkin - kuten olemme järkyttyneenä nähneet, hyvin tuhoisat seuraukset niin yksilölle kuin ihmisyhteisöillekin.
Olen ehkä naiivi, mutta ajattelen niin, että jos sallimme ja kunnioitamme rakkautta ja sen toteutumista, sen moninaisissa ja kaikissa muodoissaan, olemme elämän puolella emmekä sitä vastaan.
Voi olla, että peilailun kuuluu jäädä aikuisuudessa pois, mutta en itse uskokaan tulevani koskaan niin aikuiseksi kuin olisi toivottavaa. Keskeneräisyys on toinen nimeni. Niin Mazzarellalla on hyviä juttuja. Ja elämän puolella olemisesta: Luultavasti melkein kaikki ihmiset ajattelevat olevansa elämän puolella.
VastaaPoistaOn tietysti kiva sanoa että iällä ei ole merkitystä ja että se on vain numero, mutta kyllähän se on ihan sisäiseenkin peiliin katsoessa havaittava että en minä ole sama ihminen kuin mitä olin kymmenen vuotta sitten (ja surkuttelenkin niitä jotka eivät mitään ole niiden elämän vuosien aikana saaneet mukaansa niin että se ikä on vain numero...)
VastaaPoistaOn nuoruudessa tietysti myös hyviä puolia (myös niitä sisäisiä) ja ehkä ne ovat niitä joita vanhempi mies tai nainen kaipaa omaankin elämäänsä. Ja toisinpäin.
Mutta silti, itse olen tässä asiassa kriitisempi sen iän suhteen kuin sukupuolen, eli ihmettelen kyllä myös niitä viisikymppisiä miehiä jotka menevät yhteen parikymppisten naisten kanssa, että onko siinä oikeasti mitään muuta kuin että halutaan nätti koriste kainaloon ja uudelleenelää se oma menneisyys...ja sama kysymys herää mieleen sitten myös naisissa, eli ovatko Matleenan vaikuttimet samanlaiset...
Toki on sitten myös sitten niitä tapauksia joissa osapuolet vain sopivat hyvin yhteen iästä riippumatta, ja siksi en kovin äänekkäästi ole noita tuomitsemassa mitään. Hiljaa mielessäni kuitenkin joskus ihmettelen, heikko ihminen kun olen.
Matleenan vaikuttimia voi jokainen tosiaan pohtia, jos kiinnostaa:-) Niin, kyllähän siinä vääjäämättä tulee sellainenkin mieleen, että eikö ihminen ole oikein tajunnut ja hyväksynyt omaa ikäänsä kun pitää lasten kanssa seurustella, mutta toisaalta, ihminen on kumma otus, ja joskus kemiat saattavat pelata yhteen ihan ällistyttävillä tyypeillä. Onneksi tämä on vapaa maa. Toiset saavat tehdä mitä tykkäävät, ja toiset saavat ihmetellä.
VastaaPoista