Kulttuuritoimituksen esimiehen Jaakko Lyytisen vastaus, kirjailijoiden jatkovastaus Lyytiselle ja niin edelleen löytyy Grafomaniasta, en toista sitä täällä. Puutun vain yhteen Lyytisen kommenttiin:
Julkaisemme vuosittain kymmeniä lasten- ja nuortenkirjallisuutta käsitteleviä arvioita ja artikkeleita. Niitä on vähemmän kuin aikuisten kirjallisuutta, mutta kulttuurisivujamme lukevat pääasiassa aikuiset, joten tämäkin valinta on mielestämme hyvin perusteltu.
Ajattelevatko toimittajat, että lapset heti lukemaan opittuaan ryhtyvät tutkimaan sanomalehtien kulttuurisivuja ja ympyröimään sieltä kiinnostavia teoksia merkkaustussilla. Sitten he murtavat säästöpossunsa ja lähtevät kirjakauppaan kirjaostoksille?
Hei haloo kulttuuritoimitus. Lastenkirjoja ja nuortenkirjoja ostavat samat ihmiset jotka ostavat muutkin kirjat. Siis aikuiset. Äidit, isoäidit, tädit, kummit jne.Ne samat tyypit jotka kansoittavat teattereiden katsomot, konserttisalit jne.
Lyytinen sanoo, että Helsingin sanomat haluaa palvella lukijoitaan. Olisikin hienoa, jos lukijat aktiivisemmin ottaisivat yhteyttä lehden toimittajiin ja kertoisivat millaista palvelua he haluaisivat. Itse tiedän monia, jotka ovat lopettaneet Hesarin tilaamisen nimenomaan siksi, etteivät koe sen enää palvelevan itseään. En itsekään juuri koskaan löydä Hesarin kulttuurisivuilta esittelyjä kirjoista, jotka minua kiinnostaisivat, kyllä ne yleensä pitää etsiä jotain muuta kautta.
Julkaisemme vuosittain kymmeniä lasten- ja nuortenkirjallisuutta käsitteleviä arvioita ja artikkeleita. Niitä on vähemmän kuin aikuisten kirjallisuutta, mutta kulttuurisivujamme lukevat pääasiassa aikuiset, joten tämäkin valinta on mielestämme hyvin perusteltu.
Ajattelevatko toimittajat, että lapset heti lukemaan opittuaan ryhtyvät tutkimaan sanomalehtien kulttuurisivuja ja ympyröimään sieltä kiinnostavia teoksia merkkaustussilla. Sitten he murtavat säästöpossunsa ja lähtevät kirjakauppaan kirjaostoksille?
Hei haloo kulttuuritoimitus. Lastenkirjoja ja nuortenkirjoja ostavat samat ihmiset jotka ostavat muutkin kirjat. Siis aikuiset. Äidit, isoäidit, tädit, kummit jne.Ne samat tyypit jotka kansoittavat teattereiden katsomot, konserttisalit jne.
Lyytinen sanoo, että Helsingin sanomat haluaa palvella lukijoitaan. Olisikin hienoa, jos lukijat aktiivisemmin ottaisivat yhteyttä lehden toimittajiin ja kertoisivat millaista palvelua he haluaisivat. Itse tiedän monia, jotka ovat lopettaneet Hesarin tilaamisen nimenomaan siksi, etteivät koe sen enää palvelevan itseään. En itsekään juuri koskaan löydä Hesarin kulttuurisivuilta esittelyjä kirjoista, jotka minua kiinnostaisivat, kyllä ne yleensä pitää etsiä jotain muuta kautta.
Tekstit
Tähän voi vaan todeta, että onneksi on blogit.
VastaaPoista"Julkaisemme vuosittain kymmeniä lasten- ja nuortenkirjallisuutta käsitteleviä arvioita ja artikkeleita. Niitä on vähemmän kuin aikuisten kirjallisuutta, mutta kulttuurisivujamme lukevat pääasiassa aikuiset, joten tämäkin valinta on mielestämme hyvin perusteltu."
VastaaPoistaHellanmumi ja -lettaset sentään!
-kirsi-
Onneksi ovat blogit ja kirjastolaiset, joilta mummit, kummit ja vanhemmat käyvät kysymässä lahjavinkkejä lapsille ja nuorille. En tosiaankaan ymmärrä toimittajan järkeilyä. Ilkeästi voisi tietenkin sanoa, että jos kulttuuritoimituksessa joku lukisi ihan oikeasti lasten- ja nuortenkirjoja ajatuksella, niin ehkä hän huomaisi, että lajista kannattaisi kirjoittaa. Sitten pitäisi tietenkin vakuuttaa osaston johto, että saisi teksteille palstatilee enemmän kuin nykyisin.
VastaaPoistaOlen luullut Lyytistä fiksuksi mieheksi. Miten kukaan voi olla noin pihalla johtamansa toimituksen osa-alueesta? Ja silmää räpäyttämättä väittää omassa lehdessään lukevan toisin kuin mitä siellä jokainen näkevä voi todeta lukevan? Häpeällistä.
VastaaPoistaMeille ei tästä päivästä lähtien enää tulee Hesaria. Syitä on toki muitakin, tärkeinpänä freelancereiden koko toimeentulon romuttavat, kohtuuttomat sopimukset. Sanoman WSOY:n taloon kohdistama kiinteistöpolitiikka. Niittinä arkkuun lanu-kirjallisuuden kohtelu.
Uskon saavani riittävästi tietoa Suomen kulttuurielämästä ilman tämänkaltaista julkaisuakin.
T. Susanna
Onneksi tosiaan on blogit, ja myös kirjastonhoitajat.
VastaaPoistaSusanna, kyllähän tämä lanu-asia on ollut varmaan aina sokea piste ihan fiksujenkin ihmisten näkökentässä. Sinänsä minusta kohteliasta, että saimme jonkinlaisen vastauksen. Omat odotukseni eivät olleet kovin korkealla...
Lyytinen vastasi hyvin, niin minäkin olisin vastannut jos olisin ollut hänen housuissaan. Jokainen lehti tekee, ja saa tehdä omat listauksensa. Jokainen lukija saa sen lisäksi valita mitä hankkii lukemistokseen tai lapsille luettavaksi. Listoilta tai listojen ulkopuolelta.
VastaaPoista”Lienee aiheellista kysyä, miksi Helsingin Sanomat ylipäätään kokee tarpeelliseksi listata erikseen aikuisten kirjat ja lapsille ja nuorille suunnatut kirjat.”, luki vetoomuksessanne. Toisaalta haluatte juuri tämän lajityypin kirjallisuudelle lisää näkyvyyttä. Ja kuitenkin ehdotatte tai toivotte: ”Kaunokirjallisuuslistat voitaisiin hyvin jakaa pelkästään kahteen otsakkeeseen: kotimainen kaunokirjallisuus ja käännetty kaunokirjallisuus.”
Kuinka ihmeessä lasten- ja nuorten kirjat sitten näkyisivät, tulisivat nähdyksi, lehdessä tai verkossa elleivät ne ole erikseen? Ne katoaisivat tyystin vuosittain ilmestyvän teosmäärän keskelle.
Lapsi ja nuori saa vinkin kirjoista ensijaisesti kodista, koulusta ja kavereilta. Hesari ei ehkä ole ensisijainen paikka josta nuori niitä etsii.
Mikä toinen kirjallisuuden laji Suomessa saa ”markkinatukea” kirjastojen ja koulujen yhteistoiminnalla järjestämistä laadukkaasta ja ammattitaitoisesta lukuvinkkauksesta? Sekä kirjailijavierailuista.
p.s kuulun Hesarin tilaajiin ja aion pysyä – viime aikojen muutokset ja uudistukset ovat olleet voittopuolisesti hyviä.
Lapsi ja nuori saa vinkin kirjoista ensijaisesti kodista, koulusta ja kavereilta. Hesari ei ehkä ole ensisijainen paikka josta nuori niitä etsii."
VastaaPoistaEi varmaankaan. Ylipäätään lapset ja nuoret eivät etsi kirjoja elleivät aikuiset heidän ympärillään opeta heitä ensin lukemaan ja sitten tuuppaa kirjojen pariin. Siksi huomautinkin, että Hesarin lanukirja-kritiikit palvelevat ensisijaisesti aikuisia, eivät nuoria, kuten Lyytinen tuntuu olettavan.
"Mikä toinen kirjallisuuden laji Suomessa saa ”markkinatukea” kirjastojen ja koulujen yhteistoiminnalla järjestämistä laadukkaasta ja ammattitaitoisesta lukuvinkkauksesta? Sekä kirjailijavierailuista. "
Yläasteilla ja lukiossa kierrätetään kaikenlaisia kirjoja ja kirjailijoita, ei pelkästään lanuja, lukioissa ei lanuja enää näy lainkaan. Eli vastauksena kysymykseesi: Mikä vaan kirjallisuudenlaji.
Anonyymille kommentoijalle hieman ylempänä:
VastaaPoistaSyy, miksi lanu-kirjat tällä hetkellä listataan erikseen aikuisten kirjoista ei ole se, että lapset ja nuoret löytäisivät etsimänsä helpommin. Kyse on eriarvoistamisesta kotimaisen kaunokirjallisuuden sisällä.
Jos luit avoimen kirjeemme tarkasti, huomaat varmaan, että emme niinkään kritisoineet Hesaria siitä, keitä he listaavat, vaan siitä, etteivät he selkeästi ilmoita, että kyse on poiminnasta. Ja mitä laajempi lista, sitä vaikeampi on perustella rajausten syitä.
Minulle henkilökohtaisesti vastattiin listalta puuttumisen syyn olleen inhimillinen erehdys. Tämä viittaisi siihen, että HS pyrkii listoillaan jonkinlaiseen kattavuuteen, jota ei kuitenkaan virallisesti tavoitella. Homma kaipaisi selkiyttämistä.
Sitä ajatusta en ymmärrä, että nimikkeiden kokonaismäärä vähenisi osiin pilkkomalla. Uudet teokset voidaan listoilla korvamerkitä lajityypillä ja ikäsuosituksilla yksilöllisesti, ei paikkansa pitämättömien yleiskategorioiden alle (kuten fantasian/esikoisten/scifin/lanun kanssa nyt on).
"Lapsi ja nuori saa vinkin kirjoista ensijaisesti kodista, koulusta ja kavereilta. Hesari ei ehkä ole ensisijainen paikka josta nuori niitä etsii."
VastaaPoistaTotta. Mutta voisi kysyä näinkin: mistä kodit ja koulut saavat tietää uudesta suomalaisesta lanu-kirjallisuudesta, jollei lehdistä? Ei kai uutisoinnin taakkaa voi yksittäisille bloggareille ja muutamalle kirjavinkkarille sysätä, kun meillä on tiedonlevitystä varten vireä lehdistö?
Minäkin kuulun Hesarin tilaajiin. Olen lukenut sen joka päivä jo vuosia. Miten se tähän asiaan liittyy? :)
”Syy, miksi lanu-kirjat tällä hetkellä listataan erikseen aikuisten kirjoista ei ole se, että lapset ja nuoret löytäisivät etsimänsä helpommin. Kyse on eriarvoistamisesta kotimaisen kaunokirjallisuuden sisällä.”
VastaaPoistaAha. Olen tähän asti luullut, että kirjakauppojen, kirjastojen sekä kustantamoiden tapa hyllyttää, listata, organisoida, lajitella, esitellä, myydä ja markkinoida lasten- ja nuorten kirjallisuus omana kirjallisuudenlajina (se joutuu aivan erityisille osastoille joissain kirjastoissa) perustuisi siihen, että ne löytyvät siten helpommin.
Olen myös kuvitellut, että luokittelut on tarkoitettu lukijaa varten. Olen pitänyt sitä kyllä aika hyvänä systeeminä. Lukijan kannalta. Lukijana, kirjan etsijänä, löytää helpommin etsimänsä teoksen tai teoksia aihepiiristä josta on erityisesti kiinnostunut.
Mutta täytyy se nyt uskoa, että se on syrjintää.
(Sanomalehdillä on vapaus tehdä miten tahtovat ja miten luovat linjansa, mitä valikoivat yms.)
Anonyymi, en halua aloittaa vänkäystä, koska hieman tuntuu siltä, että puhumme eri asioista, mutta selkeyden vuoksi:
PoistaSyrjinnästä en ole puhunut yhdessäkään lauseessa.
Kommenttini eriarvoistamisesta koskee tässä tapauksessa nimenomaan Helsingin Sanomien uutuskirjalistan luokittelua, ei koko kirja-alalla olevaa käytäntöä. (Kuten itsekin toteat, sanomalehdillä on vapaus tehdä miten tahtovat, joten heidän ei ole pakko orjallisesti noudattaa kustantamoiden tai kirja-alan käytäntöjä.)
Toisin kuin kirjakaupoissa ja kirjastoissa, joissa kaikki kirjat ovat saman katon alla, suurimmassa sanomalehdessämme, joka yhä ylipäätään julkaisee (tämä on kehu) myös lanu-listoja, ne eivät ole "saman katon alla" vaan julkaistaan erillään muusta kaunokirjallisuudesta.(Kuukausi tuntuu olevan sopiva hajurako lanun ja aikuisten kirjallisuuden välillä. ;))
Toinen syy, miksi HS:n listaus ainakin minulle lukijana ja tiedon etsijänä aiheuttaa päänvaivaa, on avoimessa kirjeessäkin mainittu kategorioiden ristiriitaisuus ja harhaanjohtavuus. Esimerkkejä: Rajaniemen scifikirja on jännityksen ja romantiikan kategoriassa, Itärannan scifiesikoista ei löydy fantasian ja scifin alaisuudesta, vaan esikoisista, minun kirjaani ei löydy esikoisista vaan fantasian ja scifin kategoriasta. Muutaman mainitakseni.
Ei ole helppoa kenellekään, ei toimittajille eikä lukijoille. Toivon, että ymmärsit mitä ajan takaa etkä ota tätä provokaationa.
Sivuhuomiona: Nettikeskusteluista on ainakin se hyöty, että saa nähdä miten monin eri tavoin ihmiset asioihin suhtautuvat. Ei ole tavatonta sekään, että kirjailijan sananvapautta halutaan rajoittaa sanomalla, että auu tukkoon ja kirjoita. Ketään ei kiinnosta sinun toimeentulohuolesi tai kokemuksesi epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Ihmisiä kiinnostavat sinun tarinasi, jos kiinnostavat nekään...
VastaaPoistaKirsti, osuva arvio. Itse näkisin tämän keskustelun niinkin, että kustannusalan murros ja koventunut kilpailu pakottaa myös kirjailijat vaatimaan oikeuksiaan. Tämä nähdään paheksuttavana, koska kirjailijan pitäisi olla eteerinen hahmo, joka tekee työtään puhtaasti tekemisen ilosta. Joskus harvoin hänet sitten kutsutaan lausumaan viisauden sanoja asiaohjelmiin ja lehtien sivulle. Mutta että kirjailija vaatisi jotain? Hyi! Lanu-kirjailijat haluavat samaa arvostusta kuin aikuisille kirjoittavat? Tuplahyi!
VastaaPoistaJulkisen häpeän uhallakin siteeraan tässä Lauri Tähkää: Ei tässä maailmassa pärjää, jos ei huuda takarivistä, että RUOKAA!
Mainiosti sanottu. ;)
Se on katsos paljon romanttisempaa lukea sitten jälkikäteen puolen vuosisadan päästä, kun joku MUU, esim. kirjallisuushistoroitsija kertoo, että silloin 2010 luvulla kirjailijat joutuivat kokemaan sitä ja tätä. Silloin voidaan kokoontua lukupiireihin pohtimaan, että on se nyt kumma miksi aikalaiset eivät tajunneet...
VastaaPoistaMitä Hesariin tulee, paljon olen sadatellut sen kulttuuriosaston kirjapuolen latteutta. Taas saatiin tosiaan näyte miten pihalla siellä ollaan.
VastaaPoistaViime aikoina olen kyllä myös hurrannut Tuomo Pietiläiselle ja hänen tutkivalle journalismilleen, viimeksi näissä Finnairin-Ilmarisen kuvioissa.
M-L Seppänen
Te kirjeen laatineet olette onnellisessa asemassa, sillä teidän kirjanne on kuitenkin painettu.
VastaaPoistaMinä olen ristiriitaisten tunteiden vallassa siitä, kannattaako minun yleensäkään enää kirjoittaa nuortenkirjoja.
Olen tarjonnut ahkerasti korjattua versiota uusimmasta käsikirjoituksestani usealle kustantajalle. Monet ovat sitä jopa kehuneet, mutta sanoneet samalla, että se ei sovi kustannusohjelmaan (ei ole mitään nykyistä muotilajia) mutta yhä useammat ovat kertoneet myös, etteivät julkaise enää ollenkaan nuortenkirjoja!
Lapsilla on kuitenkin halu lukea myös historiallisista nuortenkirjoja ja muita "vanhanaikaisia " kirjoja.
Seuraava näky ilahdutti:
http://www.tarinoidenhelsinki.fi/kaunokirjallisuus/pako-tallinnaan
Klikkaa alhaalta kohtaa 'lainaa' ja huomaat, että joka ainoa kappale tuota viimeisintä kirjaani on tällä hetkellä Helsingin seudulla lainassa.
Pitääkö ruveta kirjoittamaan laatikkoon sängyn alle ja odottaa parempia aikoja?
Aikaisemmin vain yhden kirjani kustantajan etsiminen oli yhtä epätoivoista (Kyynärän mittainen tyttö, joka on menestynyt ihan ok).
Anna, Päivi Heikkilä-Halttunen mainitsi Reetta-kirjastani kirjoittamassaan kritiikissä, että historiallisen nuorisoromaanin perinne on ollut hiipumassa. Hiipumisen syy saattaa olla siinä, että ei nähdä markkinarakoa. Reetta-kirjanikin menestyy kohtalaisesti. Ilman mediarumbaa myydään toista painosta. Voimia sinulle!
VastaaPoistaMarja-Liisa, hienoa kuulla, että tutkivaa journalismia vielä esiintyy.
Uskoisin, että historiallinen romaani jää myyntiluvussa jalkoihin nimenomaan rummuttamamme huonon näkyvyyden takia. Vasta eilen törmäsin verkossa keskusteluun, jossa kyseltiin tätä lajia ja nimenomaan UUTTA suomalaista historiallista kirjallisuutta. Muistaakseni thread oli Risingshadow-sivustolla, mutta en nyt tähän hätään löytänyt linkkiä. Uskallan väittää, että useimmat meistä fantasiaan kallellaan olevista kirjoittajista ja lukijoista olemme kahlanneet läpi myös kirjaston historialliset romaanit. :) On sääli, jos perinne katkeaa vain sen takia, että sen ei katsota olevan uusinta hottia.
VastaaPoistaVinkki kaikille, jotka ovat tyytymättömiä Hesarin kulttuuritarjontaan: Heillä oli vasta aukeaman kokoinen artikkeli, jossa pyydettiin lukijoita osallistumaan keskusteluun siitä, mihin suuntaan Hesaria pitäisi kehittää. Eli kipin kapin esim. tänne: http://www.facebook.com/HSfiDev (Helsingin Sanomien kehitystiimin sivu)
Tai tänne:
http://www.facebook.com/helsinginsanomat?sk=wall
;)
Aion julkaista kirjani omakustanteena tms muodossa, jollei muu auta. Me emme kirjoita vain tälle päivälle vaan myös tulevaisuudelle.
VastaaPoistaLämpimin terveisin! ks linkkiä:)
Magdalena, nämä uusimmat hotithan tosiaan aina luodaan. Eli riittävän sitkeällä uurastuksella varmaan voitaisiin luoda myös historiallisesta romaanista uutta hottia, mutta joidenkin pitää jaksaa uskoa genreen. Kirjailijan lisäksi pitäisi kustantamosta löytyä uskoa, ja sitten kulttuuritoimituksista. Kiitos tuosta fb-vinkistä.
VastaaPoistaAnna, kiinnostavaa.
Olen Hesarista hiukan eri mieltä. Se on ollut viime aikoina harvinaisen hyvä. Esim tämä kuukausiliite 479.
VastaaPoistaOlen odottanut kauan ja kärsivällisesti, että paikkakuntani lehti Hesari muuttuisi normaalin sivistysmaan lehdeksi, ja sehän on tapahtumassa.
Tähän verrattuna kirjallisuusosaston heikkous näkyy entistä selvemmin. Minusta tuntuu, että sille ei voida mitään, ennen kuin sinne saadaan aivan uudet ihmiset tai ainakin tarpeeksi monta uutta ihmistä, uutta sukupolvea. Tai ainakin uusi asenne.
J.S.Meresmaa & muut,
VastaaPoistatavoite on hyvä ja olisin ehdottanut toisenlaista lähetysmistapaa sekä toimintaa jolla olisi ehkä (?) hieman toisenlaiset seuraukset.
Minusta LaNu- kirjalijoiden "marginaalisuus" on vain mieltä ja järkeä ja tolkkua vailla. Mikäli omaa tietynlaista marginaalisuuta ylipäätään löytää/löytää/haivaitsee tästä maailmasta ja elämästä, niin ei kai sitä ehdoin tahdoin tarvitse vielä vahvitsaa?
Sitä kysyn.
"Ei ole helppoa kenellekään, ei toimittajille eikä lukijoille. Toivon, että ymmärsit mitä ajan takaa etkä ota tätä provokaationa.”
Ei, en ota. Ymmärrän (lanu-)kirjailijoiden huomiontarpeen, tässä muuttuvassa maailmassa. Mutta kirja-alan murros on isompi kuin kukaan ehkä kykenee vielä käsittämään. Se on mullistavinta mitä koskaan ennen on koettu.
Anonyymi, kirja-alan murros on tiedossa. Vinkit vastaisen varalle otetaan kiitollisena vastaan.
VastaaPoistaEn minäkään mainostaisi keskinkertaisia kirjailijoita ja heidän keskinkertaisia kirjojaan.
VastaaPoista"En minäkään mainostaisi keskinkertaisia kirjailijoita ja heidän keskinkertaisia kirjojaan."
VastaaPoistaMinä en taas palkkaisi keskinkertaista huonompaa "toimittajaa", joka ei osaa ilmaista itseään selvästi vaan vihjailee ja ampuu ilman maalia.
Ja esikoiskirjailijoistahan ei voi vielä tietää ovatko he keskinkertaisia, vai mitä ovat. Ei myöskään mielestäni kirjailijoista jotka julkaisevat toista kirjaansa. Siitähän tässä jutussa oli kysymys, uransa alkutaipaleella olevien epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.
VastaaPoistaKaikenlaisia "toimittajia" sitä maailmassa on.
VastaaPoista