Levollinen työrupeama sohvannurkassa keskeytyi, kun kollega soitti ja kertoi tarvitsevansa kirjoittamisen opettajaa illaksi proosakurssille. Olin juuri ehtinyt ajatella, että ihana päivä edessä, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Haastavaa mennä paikalle, kun kurssilaiset odottavat tapaavansa luotto-opettajansa ja sitten joutuvatkin tyytymään minuun. Siitä voisi ehkä saada jutun juurta illan kirjoitustehtäviin.
Sosiaalialalla puhutaan kokemusosaajista. Sillä tarkoitetaan ihmistä, joka on käytännön kautta saanut arvokasta tietoa jostain sosiaalisesta ongelmasta. Ei toisin sanoen ole istunut koulunpenkillä, vaan saanut tietonsa oman kokemuksensa kautta. Olen oman roolini kirjoittamisen opettajana ymmärtänyt nimenomaan kokemusosaajana. Minulle on kahdenkymmenen vuoden alalla sinnittelyn aikana ehtinyt kertyä kaikenlaista jännittävää tietoa kirjoittamiseen liittyvistä solmuista ja niiden avaamisesta.
Ps. Majavakevät ilmestyy pian!
Sosiaalialalla puhutaan kokemusosaajista. Sillä tarkoitetaan ihmistä, joka on käytännön kautta saanut arvokasta tietoa jostain sosiaalisesta ongelmasta. Ei toisin sanoen ole istunut koulunpenkillä, vaan saanut tietonsa oman kokemuksensa kautta. Olen oman roolini kirjoittamisen opettajana ymmärtänyt nimenomaan kokemusosaajana. Minulle on kahdenkymmenen vuoden alalla sinnittelyn aikana ehtinyt kertyä kaikenlaista jännittävää tietoa kirjoittamiseen liittyvistä solmuista ja niiden avaamisesta.
Ps. Majavakevät ilmestyy pian!
Tekstit
Hyvä termi! Vaikka koulutuksen arvon tunnustankin, niin eniten arvostan kokemusta.
VastaaPoistaMites sitten me, joilla on teoreettista tietoa atomeista avaruuteen, muttei käytännön kokemusta tai taitoa sitten yhtään mistään? Ollaanko me vaan pohojalaasia? ;D
VastaaPoistaVera, pohjalaiset pärjäävät aina:-)
VastaaPoistaAnne, minustakin termi on hyvä, jäi mieleen kerrasta.
Tavoitteena varmaan olisi, että kokemukseen liittyisi tietoa ja tietoon kokemusta. Molempi parempi.
No oikeat guruthan hallitsee molemmat! ;) Mutta ihan täällä työpaikallakin, jos jokin homma pitäisi hoitaa ja ehdokkaita on 2, joista toinen on lukenut asiasta ja toinen jo tehnyt, niin eipä siinä tarvitsisi paljon pohtia. Paitsi, jos pistäisi teoriamiehen toisen oppiin, siitäkin on molemmille toki hyötyä :)
VastaaPoistaOn se varmaan totta, että monissa kohdissa kokemus pelittää yksinkin.
VastaaPoistaAnteeksi että puutun tähän, mutta haluan korjata erään käsityksen.
VastaaPoista"Sosiaalialalla puhutaan kokemusosaajista. Sillä tarkoitetaan ihmistä, joka on käytännön kautta saanut arvokasta tietoa jostain sosiaalisesta ongelmasta. Ei toisin sanoen ole istunut koulunpenkillä, vaan saanut tietonsa oman kokemuksensa kautta."
Kokemusosaajat (tai: -kouluttajat) ovat aina koulututettuja, eli: ei riitä että on vain kokenut jotain vaan on myös sinut (tarkoittaa että sairaus on hallinnassa) kokemuksensa kanssa ja saanut siihen koulutusta ja ohjausta. Kokemuskouluttajia (tai:-osaajia) koulutetaan eri potilasjärjestöissä.
Koulutus on tärkeätä siksi, että oman kokemuksensa jakaminen niiden kanssa joilla ei vastaava kokemusta ole (esim sosiaali- ja terveysalalla toimivat) on haastavaa. Se ei ole kokemuskouluttajan/-osaajan "terapiaa" tai "hoitopaikka". Kokemusosaajan täytyy mm olla sinut niin oman kokemuksensa kuin muiden samaa sairautta sairastavien kokemusten kanssa. Edustettava esimerkiksi nyt kaikkia diabeetikkoja.
Tunnettava asia siis aika monelta kantilta. Kuka tahansa diabeetikko ei voi toimia kokemuskouluttajana vaan siihen tosiaankin kouluttaudutaan. Koulutus myös suojelee sairauden kanssa elävää.
Tällä kommentilla en tarkoita sinua kirjailijana, enkä epäile etteikö sinulla olisi siitä opettamiseen liittyvää kokemusta, mutta näiden kahden asiaan rinnastaminen ei ole aivan sama asia.
Sinä opetat ja jaat minkä olet ammattissasi oppinut kirjoittajille jotka ehkä haluavat myös kirjailijoiksi ja takkuilevat samojen ongelmien kanssa kuin sinä. Teillä on siis samoja kokemuksia. Siinä eräs tärkeä ero.
Kiitos tarkennuksesta. En oikeastaan tarkoittanut rinnastaa kirjoittamista ja sen oppimista kamppailuun jonkin vakavan sairauden kanssa, pidän vain tuosta "kokemusosaaja" sanasta. Siinä on jotain samalla kertaa koomista ja osuvaa.
VastaaPoistaOlen työssäni aika monessa kohtaa kokemusosaaja ja tapahtumien järjstäjänä tehnyt työkumppaneitten kanssa pioneerityötäkin. Kun sitten ajauduin tapahtumantuottajakoulutukseen, huomasin eritellä työn eri vaiheita. Siis vasta nyt pystyn hyödyntämään kokemusosaamisen välittäessäni, opettaessani prosessin eri vaiheita nuoremmille. Hiljaista tietoa omaavista pitäisi tehdä kokemusosaajia.
VastaaPoistaSinä kyllä osaat, on Salme huomannut.
Kiitos. Mutta oppia ikä kaikki. Jatkuvasti pitäisi jaksaa kouluttautua. Hiljainen tieto on mukava termi sekin.
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää ja menestystä Majavakeväälle! Mukava nimi kirjalla.:)
VastaaPoistaEntiseen aikaan kokemusosaajia saatiin juuri mainitsemallasi tavalla. Työssä edettiin yleensä porras kerrallaan. Harvat olivat seppiä syntyissään.
VastaaPoistaIdeaa kuvaa esim. oppipoika - kisälli -mestari -systeemi.
Ja sama näyttää useasti toimivan edelleen. Harvat nuoret tai aloittavat osaajat lähtevät liikkeelle puun latvasta. Heidän on kiivettävä tyvestä latvaan.
Automonttoorini on tuskin käynyt peruskoulua loppuun. Mutta räpellettyään koneiden parissa ikänsä, hän jo melkein käden koskematta tietää, mikä moottoria vaivaa.
- Liisa K -
Eikös olekin, Anna:-)
VastaaPoistaLiisa, niinpä. Yhä vähemmän vaan on yhteiskunnassa tehtäviä, joissa pelkkä kokemusosaaminen riittää. Melkein joka paikassa kysellään oppiarvoja. Minäkin aina esittelen omiani;-)