Kun mies oli pari vuotta sitten vuorotteluvapaalla, hän luki läpi vanhat päiväkirjansa, ja niistä paljastui että kahdeksankymmentäluvun alussa meillä oli tapana kylpeä ja pestä pyykkiämme ihmisten asunnoissa.
Siihen on selitys. Asuimme talossa, jossa oli ulkovessa ja vesiposti pihan keskellä. Peseytyminen ja pyykinpesu piti suorittaa kaverien paremmin varustelluissa kotitalouksissa.
Lokakuussa 1986 elämämme muuttui. Muutimme taloon, jonne tuli lämmin vesi, ja ostimme pesukoneen. Siitä lähtien olemme enimmäkseen pärjänneet omin avuin, mitä tulee henkilökohtaiseen hygieniaan.
Muistelen tätä asiaa siksi, että minua pyydettiin kirjaston lukupiiriin kertomaan Pappia kyydissä kirjan taustoista. Kirjastonhoitaja mainitsi ohimennen, että olemme joskus tavanneet. Olimme joskus olleet heillä kylässä. Hän jätti hienotunteisesti mainitsematta, että olimme olleet heillä kylvyssä.
Omituista ajatella itseään ihmisenä, joka menee kylään ja muitta mutkitta sulkeutuu toisten kylpyhuoneeseen ja alkaa lotrata veden kanssa. Emme myöskään ole tainneet tavata sen koommin.
Ihan tyhjin käsin emme yleensä pesureissuilla käyneet, yleensä vietiin mukana pänikkä tai pari kotiviiniä. Säilöimme viinit umpiötölkkeihin, jotka toimittivat pullon virkaa ihan kohtuullisesti.
En tiedä miksi tämäkin juttu piti kirjoittaa. Ehkä siksi, että huomaan eläneeni niin pitkään, että nuori minäni on muuttunut aika arvoitukselliseksi olennoksi. En ihan ymmärrä sen touhuja.
Siihen on selitys. Asuimme talossa, jossa oli ulkovessa ja vesiposti pihan keskellä. Peseytyminen ja pyykinpesu piti suorittaa kaverien paremmin varustelluissa kotitalouksissa.
Lokakuussa 1986 elämämme muuttui. Muutimme taloon, jonne tuli lämmin vesi, ja ostimme pesukoneen. Siitä lähtien olemme enimmäkseen pärjänneet omin avuin, mitä tulee henkilökohtaiseen hygieniaan.
Muistelen tätä asiaa siksi, että minua pyydettiin kirjaston lukupiiriin kertomaan Pappia kyydissä kirjan taustoista. Kirjastonhoitaja mainitsi ohimennen, että olemme joskus tavanneet. Olimme joskus olleet heillä kylässä. Hän jätti hienotunteisesti mainitsematta, että olimme olleet heillä kylvyssä.
Omituista ajatella itseään ihmisenä, joka menee kylään ja muitta mutkitta sulkeutuu toisten kylpyhuoneeseen ja alkaa lotrata veden kanssa. Emme myöskään ole tainneet tavata sen koommin.
Ihan tyhjin käsin emme yleensä pesureissuilla käyneet, yleensä vietiin mukana pänikkä tai pari kotiviiniä. Säilöimme viinit umpiötölkkeihin, jotka toimittivat pullon virkaa ihan kohtuullisesti.
En tiedä miksi tämäkin juttu piti kirjoittaa. Ehkä siksi, että huomaan eläneeni niin pitkään, että nuori minäni on muuttunut aika arvoitukselliseksi olennoksi. En ihan ymmärrä sen touhuja.
Tekstit
Olipas hulvaton muisto ;) Elämä tosiaan muovaa meitä suuntaan ja toiseen. Onneksi.
VastaaPoistaKaikenlaisissa tuollaisissa arkikeinoissa on se hyvä puoli, että tulee oltua monien ihmisten seurassa eri tavoilla kuin muuten tulisi. Ja että ylipäänsä tapaa niitä ihmisiä. Vaikkei syvemmin tutustuisikaan, niin voi jäädä jotenkin lämmin olo.
VastaaPoistaLinja-autoni ei tullut eilen, joten liftasin (taas) aamumatkani, ja vaikka se peukaloa nostaessa tuntui ikävältä, sain kyydin nopeasti ihanalta ihmiseltä ja hienon keskustelun. Ihan tietoisesti taidettiin kumpikin jättää nimet kysymättä, vaikka kävi ilmi, että samassa kunnassa asutaan: tuntui hyvältä jättää se onnelliseksi tuntemattomien aamuksi.
Millan, niin muovaa. Ja toisaalta myös maailma ympärillä muuttuu.
VastaaPoistaHilli, siis vielä nykyäänkin voi liftata... Luulin sen muuttuneen jo vaaralliseksi, tosin vaarallistahan se oli jo 70-luvulla. Mutta kyllä, tuollaisissa tilanteissa voi kohdata ihmisiä ilman fasadeja. Noissa hetkissä voi olla jotain aitoa, silloin ehkä tulee itsestäänkin paljastaneeksi asioita, jotka pitäisi salassa jos tapaisi ihmisiä jossain muissa ympyröissä. Hmmm, nyt lähti ajatuksia hyrräämään...
80-luvulla.. oliko silloin vielä taloja mihin ei tullut vesi??
VastaaPoistaOi voi, on varmaan vieläkin. Mutta kyllä, ihan Turun keskustassa, Käsityölaismusen ja Neuvostoliiton konsulaatin naapurissa. Nyt ne talot on laitettu hienoiksi.
VastaaPoistaOk. Nyt, kun oikein mieltäni vaivaan, niin kaverihan kertoi, että etsiessään Jyväskylästä opiskeluajan kämppää, hänelle tarjottiin asuntoa, jossa oli kyllä sisävessa, mutta ei suihkua. Kuulemma uimahallilla olisi sitten voinut käydä itsensä pesemässä. Anna mun kaikki kestää!
VastaaPoistaNiin ja Mikkelissä minulle tarjottiin kämppää, jossa suihkukaappi oli keittiössä! Onhan näitä. Hittolainen. :D
Hauska muisto! :) 80-luvulla minä juoksin pellolla ja opettelin lentämään. Olin nimittäin vakuuttanut itseni siitä, että jos juoksen tarpeeksi kovaa kädet sivulle ojennettuna, muutun linnuksi ja nousen lentoon. Halusin olla harakka.
VastaaPoista...ja olen siis syntynyt 1978. :)
Anne, kun tämän vuosituhannen alussa harkitsin Tampereelle muuttoa, kävin katsomassa osakehuoneistoa, jossa oli kerroksen yhteinen vessa käytävässä ja suihkukoppi keittiössä. Asunto oli vimpan päälle laitettu ja hintakin oli korkea, vaikka nuo rakenteelliset ratkaisut varmaan pudottivat hintaa. Asunto oli muuten niin kaunis, että ostoa harkittiin.
VastaaPoistaHei Magdalena, minäkin olen harjoitellut lentämisen taitoa, mutta 60-luvulla. Vai harakka... Ne ovat hienoja lintuja.
Hauskoja muistoja, kiva kun kerroit!
VastaaPoistaHillin kommentista tuli mieleen nuoruuden interrailkokemus, kun ajattelemattomuuksissamme nousimme junasta pienessä kylässä Ranskassa - nimikin oli Villeperdue - ja kuultiin, että seuraava juna menee seuraavana päivänä. Liftattiin, ja kyydin antoi eräs Monsieur huippuhienolla autollaan. Hän varoitti meitä liftaamasta ja nousemasta yksinäisten miesten autoihin.
Tuollaisista muistoista sitä tajuaa, miten maailma ja elämä muuttuu :) Meilläkin oli mustavalkoinen telkkari, kun olin pieni...
VastaaPoistaMagdalena, mä halusin olla varis tai korppi. Tai no, oikeastaan haluaisin olla vieläkin.
(Jessus, onneksi olin lapsi 1970-luvulla enkä 1470-luvulla, olisin kärähtänyt noidanpenikkana ilmaan alta aikayksikön.)
Anne, Helsingissä ihan nykypäivää ovat asunnot joissa on vessa ja käsisuihku, itsekin asun sellaisessa (hyvä sijainti+siedettävä vuokra vetävät tässä tinkimään mukavuuksista).
VastaaPoistahdcanis, niinpä. Vuokrahan se on, mikä saa tinkimään. Mutta ehkä tässä on perskohtaisia eroja. Joku tinkii vuokrasta, toinen mieluummin ruuasta tai vapaa-ajasta -> siis tekee enemmän töitä.
VastaaPoistaanu, et kuitenkaan kuvitellut, että ennen maailmakin oli mustavalkoinen? Tapasin kerran ihmisen, joka kertoi lapsena kuvitelleensa, että vanhat elokuvat olivat mustavalkoisia koska maailma oli ennen mustavalkoinen.
Maisakaisa:-) näen tuon monsieurin silmissäni.
VastaaPoistaMinunkin ystäväni asui 80-luvulla kerrostaloasunnossa, jossa ei ollut suihkua. Silloin oli velä yleisiä saunoja. Myöhemmin asuntoon laitettiin
VastaaPoistakäsisuihku.
Pidin 80-luvusta 80-luvulla ja pidän siitä yhä edelleen. Silloin oltiin optimistisia ja tyytyväisiä eikä nuristu. Opiskelijat olivat tyytyväisiä opintolainaan, tekivät kesätöitä pari kuukautta ja interreilasivat loppukesän, kolmekymppiset saivat kolmannen lapsen, hiukan vanhemmat perustivat firmoja (jotka tekivät konkurssin 90-luvun alussa), lapsensa pois kotoa saaneet pariskunnat alkoivat tehdä lomamatkoja ulkomaille. Charlesin ja Dianan ero oli mahdoton ajatus.
Varmaan on niitäkin, joille 80-luku oli elämän raskainta aikaa, mutta minulle koko vuosikymmen on jäänyt mieleen valoisana aikana.
hdcanis - tuon vuoksi en koskaan Helsinkiin muuttaisi, tarvitsen elintilaa! Vaikka sitten sen kustannuksella että kulttuuria ja muuta elämää on vähemmän. :) Tosin ainahan tämä ei ole oma valinta, työpaikkakin määrää.
VastaaPoistaAnonyymi, minulle on jäänyt 80-luvusta sellainen, että putosin rapuista ja menin terveyskeskukseen. Siellä tutkittiin ja hoidettiin eikä tarvinnut maksaa. Kun ihmettelin asiaa, minulle kerrottiin että terveyskeskusmaksut oli poistettu. Kyllä se aika onnellista aikaa oli.
VastaaPoistaAnne, sama minulla. Ei sopisi Helsinki kuvioihin.
Hgin Töölöstä löytyy vaikka mitä hauskoja pikkuluukkuja kiskurihinnoilla, suihkukin mainitaan ylpeytenä, mutta kun menee katsomaan, siellä on laihan ihmisen vessa, jossa voi juuri ja juuri mahtua suihkuttelemaan pöntön päällä seisten. No, totuuden nimessä yhä useammin kunnon wc-tilat on rakennettu moniin asuntoihin, mutta täysin suihkuttomiakin löytyy. Vuokra on silloin tietysti edullisempi ja täällähän on uimahalli lähellä. Itse en ilman suihkua pärjäisi, pesukonekin tuli talouteen kun olin 30v. Taisivat läheiset kyllästyä ja antoivat sen lahjaksi.
VastaaPoistaVanhat päiväkirjat ovat aarre, kuten myös kirjeet. Vietin taannoin rattoisan päivän syventymällä vuosien 76-77 päiväkirjoihin, jolloin olin oppikoululainen. Valaisevaa, huomasin myös muistaneeni monen asian väärin. Tuli ihan ikävä niitä silloisia kavereita, mitähän heille nykyisin kuuluu.
Ilona.
Minä en oikein ole toistaiseksi pystynyt lukemaan vanhoja päiväkirjojani. Minulla ei myöskään ole niissä konkreettisia kuvauksia tapahtumista ja ihmisistä, vaan sisäisen olotilan loputonta runollista analyysia. Ne ovat oikeasti pitkästyttäviä. Mutta säilytän ne silti. facebookin kautta voi yrittää löytää entisiä kavereita.
VastaaPoistaIhminen on sopeutuvainen. Asuimme pari kolme vuotta Suomenlinnassa peruskorjaamattomassa Nooakin arkissa, 1700-luvulla rakennetussa kerrostalossa.
VastaaPoistaMeillä oli uunilämmitys, keittiössä ja WC:ssä ei tosin ollut mitään lämmitystä. Taloomme tuli kylmä vesi, ja hankimme kaasulla toimivan vedenlämmittimen, jolla sai hetkessä kuumaa vettä keittiöön ja sieltä letkulla vessaan.
Meillä oli kolme pientä lasta, ja pesimme heidät joka ilta "vannassa" (vauvanpesuamme) tilavassa WC:ssä, jossa oli onneksi lattiakaivo. Sauna oli Merisotakoulun saarella. Talvipakkasilla työnsimme lapset vanhanaikaisessa lastenreessä saunaan ja takaisin. Sillalla kävi aikamoinen viima.
Lapset kävivät lastentarhaa ja koulua kaupungin puolella Eirassa ranskalaisessa koulussa, jonne kävelimme jään yli jäätietä myöten.
Lapset muistelevat Suomenlinnan asuntoa hienona asuntona. Olihan siellä kaunis valkoinen kaakeliuuni, melkein samanlainen kuin Louhisaaren kartanolinnassa, syvennys ruokien lämpiminä säilyttämistä varten puuttui.
Varsin idylliseltä kuulostaa elämänne tuolla. Olen muuten tavannut toisenkin Nooakin arkissa asuneen ihmisen.
VastaaPoistaSiitä jäi hyvät muistot, sillä luonnonkauneus ja mielenkintoinen ympäristö voittivat asunnon epäkäytännöllisyyden. Se on nuoremmille lapsillemme ensimmäinen koti,jonka he muistavat ja aika joka on heille ruusuinen. Mutta kyllähän elämämme oli todella vaatimatonta.
VastaaPoistaMutta koska asunto oli halpa, saatoin olla kotiäiti ja järjestää lapsille vapaan ja onnellisen lapsuuden, jossa on sekä luonnonkauneutta että uusien asioiden oppimista. Vanhimmalle lapselle se oli satujen ja seikkailun saari, jota hän tutki ystävänsä kanssa. Se oli ehkä onnellisinta aikaa perheessämme.
Joo, valintojahan nämä ja ihminen on sopeutuvainen, minulle on tärkeintä että sijainti on hyvä, paljon on kävelymatkan päässä...
VastaaPoistaToki ymmärtää että jos on vaikka pieniä lapsia niin tiettyjä mukavuuksia, kuten vaikka tilavaa kylpyhuonetta (vaikkei sinne suoraan kuuma vesi tulisikaan) arvostaa eri tavalla.
Nyt ihmettelenkin, miten jaksoimme tehdä kaiken. Nuorilla ihmisillä on paljon energiaa. Ja ovathan ihmiseet elänet aikaisemmin yksinkertaisissa oloissa ja elävät yhä suuressa osassa maailmaa. Onnellisuus riippuu eniten aivan muista asioista kuin rikkaudesta ja köyhyydestä.
VastaaPoista"minulle on tärkeintä että sijainti on hyvä, paljon on kävelymatkan päässä..." Tämä on nyt meillekin tärkein. :)
Kiva kuulla muistoistasi! Tuli nostalginen olo. Kylpykyläily kuului minunkin 80-lukuun. Myös vaatteita pestiin toisten luona. Sen ajan "asumisratkaisuissa" oli harvoin oikeaa kylppäriä. Sekin oli jo ylellisyyttä, jos vessanhanaan sai kiinni käsisuihkun ja saattoi peseytyä vessanpytyn päällä taiteillen. Uudessa työpaikassa kysyin aina ekaksi missä on suihkut. :-) (1980-luvulla tilapäistöitä löytyi nuorille Etelä-Suomesta hyvin.) Yhden kesän asuin tuttavan Hoas-kämpässä ja silloin minun luonani kävi kylpykyläilijöitä. Se oli kivaa. Vasta 1995 muutin kylpyhuoneelliseen asuntoon. Kun menin siellä ensimmäistä kertaa suihkuun, pakkasin vanhasta muistista pyyhkeet ja pesuaineet muovipussiin. :-)
VastaaPoistaNuoruuden kylpypaikkoja, suihkuja, lavuaareja on mukava muistella. Esimerkiksi Tampereen Nekala merkitsee minulle miellyttävää hiustenpesuhetkeä lämpöisen suihkun alla.
Tv Mimmu
Hei Mimmu, kiitos kun jaoit nämä kokemuksesi:-) Mukava kuulla, että muilla on ollut samanlaista. Ei kultainen nuoruus jää unholaan...
VastaaPoistaEi jää unholaan, vaikka muuten olisikin katoavaa kansanperinnettä. :-)
VastaaPoistaMonesti olen ihmetellyt 1980-luvusta annettua mielikuvaa "juppivuosikymmenenä". Siihen mielikuvaan kun eivät oikein sovi nämä kylpykyläilytkään.
Mimmu
Jupit ja olkatoppaukset... Mielikuva 80-luvusta syntyi tietenkin tiedotusvälineiden kautta. Nytkin tiedotusvälineet rakentavat jotain kuvaa 2010-luvusta. Moni varmasti kokee tämänkin ajan erilaisena kuin mikä median kautta rakentuu.
VastaaPoistaHauska yhteensattuma, törmätä nyt tuolla tavalla entiseen "kylpyemäntään", toivottavasti olitte vieneet hyvää viiniä ;D
VastaaPoista