Maailma toimii vain väärinymmärryksen ansiosta. Yleisen väärinymmärryksen seurauksena kaikki näet ovat yhtä mieltä. Sillä jos ihmiset onnettomuudekseen ymmärtäisivät toisiaan, he eivät voisi olla yhtä mieltä mistään. Kirjoittaa Baudelaire Alastomassa sydämessä.
Ei siitä ole kauaa, kun olin itse palaverissa, ja kuuntelin kuinka kaksi ihmistä puhuivat toisilleen pöydän yli. Toinen sanoi: Mikään ei tunnu miltään, jos ei näe vaivaa asioiden eteen. Esimerkiksi vappu ei tunnu miltään, jos ei tee simaa ja tippaleipiä ja koristele kotia. Ja toinen vastasi: Ihan totta! Jotkin ohimenevät pienet asiat voivat olla merkittäviä, täytyy osata elää hetkessä! He olivat kumpikin aivan selvästi siinä uskossa, että puhuivat samasta asiasta ja olivat siitä samaa mieltä.
Palaverin jälkeen sanoin toiselle, että oikeastaan he olivat päinvastaista mieltä. Toinen oli sitä mieltä, että hyvien hetkien eteen pitää nähdä valtavasti vaivaa. Toinen taas sitä mieltä, että ne tulevat yllättäen, usein silloin kun niitä vähiten odottaa.
Sittemmin olen entistä systemaattisemmin tehnyt havaintoja siitä kuinka hauras on sanojen luoma yhteys. Samoihin sanoihin liitämme kukin täysin omat merkityssisältömme. Ihmeellistä, että yhteiskunta näinkin hyvin pysyy kasassa ja pystytään edes jonkinlaista yhteisymmärrystä luomaan eri toimijoiden välille.
ps. huomatkaa, että sarjisblogini on jälleen päivittynyt.
Ei siitä ole kauaa, kun olin itse palaverissa, ja kuuntelin kuinka kaksi ihmistä puhuivat toisilleen pöydän yli. Toinen sanoi: Mikään ei tunnu miltään, jos ei näe vaivaa asioiden eteen. Esimerkiksi vappu ei tunnu miltään, jos ei tee simaa ja tippaleipiä ja koristele kotia. Ja toinen vastasi: Ihan totta! Jotkin ohimenevät pienet asiat voivat olla merkittäviä, täytyy osata elää hetkessä! He olivat kumpikin aivan selvästi siinä uskossa, että puhuivat samasta asiasta ja olivat siitä samaa mieltä.
Palaverin jälkeen sanoin toiselle, että oikeastaan he olivat päinvastaista mieltä. Toinen oli sitä mieltä, että hyvien hetkien eteen pitää nähdä valtavasti vaivaa. Toinen taas sitä mieltä, että ne tulevat yllättäen, usein silloin kun niitä vähiten odottaa.
Sittemmin olen entistä systemaattisemmin tehnyt havaintoja siitä kuinka hauras on sanojen luoma yhteys. Samoihin sanoihin liitämme kukin täysin omat merkityssisältömme. Ihmeellistä, että yhteiskunta näinkin hyvin pysyy kasassa ja pystytään edes jonkinlaista yhteisymmärrystä luomaan eri toimijoiden välille.
ps. huomatkaa, että sarjisblogini on jälleen päivittynyt.
Tekstit
Hauska tuo sun esimerkki :D
VastaaPoistaTotta, useimmiten toisilleen puhuessaan ihmiset puhuvat lähinnä itselleen. Mutta se ei haittaa, niin kauan kuin kukaan ei huomaa ;)
Olen jo vuosikausia ajatellut, että ymmärrämme toisiamme lähtökohtaisesti väärin eikä siitä kannata loukkaantua. Jos halua ymmärtää jotakuinkin toista ihmistä, edes vähän, se edellyttää vaivannäköä. Ymmärtäminen on vaivalloista, mutta kannattaa.
VastaaPoistaHahhah Anu, niinpä. Mutta entäs jos itse alkaa huomata..?
VastaaPoistaHirlii, vaivannäköä tosiaan vaatii, on huomattu.
Mahtava postaus, ytimekäs ja sykähdyttävä, heräsin mietteistäni ehtojen ajatusten tasolle :> Miten totta puhutkaan ja miten loistavan arjen esimerkin kautta! Nauratti kun kuvittelin tuon tilanteen kahvipöydässä :) Ehkä meillä ihmisillä on jonkinlainen pohjimmainen halu olla yhtä mieltä ja välttää tarpeetonta konfliktia. Itsessäni ainakin huomaan usein että myötäilen ihmisten mielipiteitä omillani, vaikka ne olisivatkin päinvastaisia, kieroutunutta mutta sopuisaa =) Eikä sen tarvitse tarkoittaa miellyttämisen halua tai nöyristelyä, ehei, se nyt vaan on niin että ääripään mielipiteillekin voi löytyä yhteinen taajuus jossa ne ovatkin melkein identtiset. Heh.
VastaaPoistaKiitos päivän ajatuksesta! Hyvää helmikuun loppupuoliskoa sinulle!
Hei Maria:-) Juu, en usko että kuvailemassani keskustelussa olisi kummallakaan käynyt mielessä, että siinä jompikumpi mielistelisi tai nöyristelisi. Jokin yhteinen moodi siinä keskustelussa oli meneillään ja sen sisällä voitiin sujuvasti olla asioista päinvastaista mieltä ilman että kumpikaan huomasi. Eikä sillä erimielisyydellä edes ollut kummallekaan mitään merkitystä, pointti oli muualla, miellyttävässä yhteisessä tuokiossa jonka aikana suunniteltiin seuraavia yhteisiä hankkeita...
VastaaPoistaIstuin yhteen aikaan työkseni kaiken maailman kokouksissa ja palavereissa ja aluksi ihmettelin samaa kuin Kirstikin: toinen puhui aidasta ja toinen aidan seipäästä mutta hyvin vaan tultiin juttuun.
VastaaPoistaSitten eräissä juhlissa huomasin; kukaan ei todella kuuntele, mitä toinen sanoo. Tai siis ei niin, että ei kukaan, mutta lähes.
Jokainen (siis lähes jokainen) on niin rakastunut omaan puheeseensa, että miettii jo seuraavaa repliikkiä, kun toinen vielä puhuu.
Puhe ei normaalisti ole mitään kommunikaatiota. Se on vain eräs tapa saada aika kulumaan ja väistää hiljaisuutta.
Mutta nämä ovat vain vanhan, kärttyisän äijän yksityisajattelua. Eri mieltä saa olla vapaasti.
Tuon kyllä tunnistan hyvinkin, että ihminen miettii omaa puheenvuoroaan sillä välin kuin toinen puhuu. Juuri noin se on.
VastaaPoistamiks pitää olla yhtä mieltä??
VastaaPoistaEi pidä olla yhtä mieltä. Mutta on hassua kun ihmiset _luulevat_ olevansa yhtä mieltä vaikka eivät olekaan.
VastaaPoistaHyvä huomio. Viittasin ja lainasin!
VastaaPoistaMeneeköhän tuo Baudelairen "jos ihmiset ymmärtäisivät toisaan he eivät voisi olla yhtä mieltä mistään" minulta yli hilseen, kun en saa kiinni sen pointista.
VastaaPoistaTippaleipänaisena olisin jäänyt suu auki tuijottamaan keskustelukumppanin repliikkiä; onneksi en ollut hän!
Muuten Kirsi, kun sinulla on ennakkovalvonta päällä, niin voisitko ottaa pois tuon sanavahvistushirviön? Nykyään niitä saa tavata ihan tosissaan saadakseen selvää.
Ehkä et ole törmännyt tuollaiseen tilanteeseen Hoo.
VastaaPoistaEn tiennyt, että minulla on se härpäke. En ole sitä itse laittanut, enkä tiedä mistä sen saa pois. Ei löydy samalta sivulta kuin kommenttien valvonta ym. Osaatko neuvoa?
Juu ei, en ole törmännyt tilanteeseen, jossa olisin puhunut ihan ristiin keskustelukumppanini kanssa. Tai sitten olen ollut niin ajatuksissani etten ole huomannut ;)
VastaaPoistaAnteeksi kun nimesin sinut erehdyksessä Kirsiksi. Kirstissä on paljon enemmän potkua, sellaista niskavuorelaista asennetta!
En valitettavasti osaa neuvoa tuossa sanavahvistusasiassa, kun olen ihan hoomoilanen tietokoneiden(kin) kanssa.
Et suinkaan ole ensimmäinen joka on ristinyt minut uudestaan. Samoin käy myös kaimoilleni. Olet ihan oikeassa Kirsti-nimen suhteen, siinä on potkua ja vastusta;-)
VastaaPoista