Siitä on joitakin viikkoja, kun tämä kirja tömähti postiluukustani. Pyytämättä, kiitos Gummeruksen markkinointitiimin. Ilmeisesti se on tullut monille varsinaisille kirjabloggaajillekin, jotka ovat jo ahkerasti kirjoitelleet kirjasta. Näin toimii tehokas kirjamarkkinointi.
Hitaasti ja sitkeästi olen punnertanut kirjaa eteenpäin, eikä se huono olekaan. Silti mietin, että miksi juuri tätä on markkinoitu näin massiivisesti, että minäkin sain oman kappaleeni. Niitä on varmasti kylvetty ympäriinsä jos minullekin riitti.
Tarinassa on paljon kaikkea valtaisan dramaattista, ehkä se tekee kirjasta niin (nais)kansaan uppoavan. (Vai voisiko tämä kirja kiinnostaa myös miehiä? Olen väsynyt tasa-arvojauhantaan, mutta mies-nais-kysymykset eivät jätä rauhaan.) Kirjassa on perinnöllisiä sairauksia, kuolleita lapsia, roistomaisia miehiä, vastoinkäymisten haurastuttamia äitejä ja kuolemankin yli kurottuvaa sisarusrakkautta, eikö vähempikin riittäisi. Olisi kiinnostava tietää kuinka paljon kirjaa saadaan pumpattua markkinoille.
Kirjabloggarit lupaavat, että lopussa odottaa yllätys. Oma keskittymiseni on sen verran huonoa, että suurin yllätys on jos pääsen kirjan loppuun asti. Se ei johdu siitä, että kirja olisi huono, vaan siitä että toistakymmentä vuotta jatkunut netissä roikkuminen on syönyt aivojani ja minun on vaikea keskittyä riittävän pitkäjänteisesti.Onneksi asia on hoidossa. Huomenna pidän nettipaaston ja annan aivojeni rauhoittua.
Hitaasti ja sitkeästi olen punnertanut kirjaa eteenpäin, eikä se huono olekaan. Silti mietin, että miksi juuri tätä on markkinoitu näin massiivisesti, että minäkin sain oman kappaleeni. Niitä on varmasti kylvetty ympäriinsä jos minullekin riitti.
Tarinassa on paljon kaikkea valtaisan dramaattista, ehkä se tekee kirjasta niin (nais)kansaan uppoavan. (Vai voisiko tämä kirja kiinnostaa myös miehiä? Olen väsynyt tasa-arvojauhantaan, mutta mies-nais-kysymykset eivät jätä rauhaan.) Kirjassa on perinnöllisiä sairauksia, kuolleita lapsia, roistomaisia miehiä, vastoinkäymisten haurastuttamia äitejä ja kuolemankin yli kurottuvaa sisarusrakkautta, eikö vähempikin riittäisi. Olisi kiinnostava tietää kuinka paljon kirjaa saadaan pumpattua markkinoille.
Kirjabloggarit lupaavat, että lopussa odottaa yllätys. Oma keskittymiseni on sen verran huonoa, että suurin yllätys on jos pääsen kirjan loppuun asti. Se ei johdu siitä, että kirja olisi huono, vaan siitä että toistakymmentä vuotta jatkunut netissä roikkuminen on syönyt aivojani ja minun on vaikea keskittyä riittävän pitkäjänteisesti.Onneksi asia on hoidossa. Huomenna pidän nettipaaston ja annan aivojeni rauhoittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä mielessä!