Viimeisimmässä Voimalassa Johanna Vehkoo ymmärtääkseni kritisoi sosiaalista mediaa siitä, ettei se avarra ihmisten maailmaa vaan luo kuplan jonka sisällä ihmiset etsiytyvät samanmielisten seuraan ja ottavat vastaan ainoastaan sellaista informaatiota joka sopii heidän maailmankuvaansa. Tämä on siis muistinvarainen tulkinta Vehkoon näkemyksestä.
Epäilemättä pitää paikkansa, joskin sellaistakin piirrettä on, että ihmiset nimenomaan saattavat etsiytyä kommentoimaan blogeja, jotka ärsyttävät heitä. Blogeja, jotka edustavat erilaista maailmankuvaa kuin heidän omansa. Kommentointi on usein viiltävän pilkallista, joskus hyökkäävääkin. Mutta voisihan tällaisen oman maailmankuvan vastaisen blogin kommentoimisen nähdä myös pyrkimyksenä avartua omissa näkemyksissään.
Mutta kyllä me yleensäkin elämme kuplissamme, emme pelkästään virtuaalitodellisuudessa, vaan myös tuossa todellisessa todellisuudessa. Vaikka minulle tulee erilaisia lehtiä, luen niistä vain itseäni kiinnostavat artikkelit. Kun menen kirjastoon, valikoin itseäni kiinnostavat kirjat luettavaksi. Kun tapaan ihmisiä, en ystävysty kaikkien kanssa vaan vain joidenkin.
Eilen joka tapauksessa astuin oman virtuaalikuplani ulkopuolelle. Pidin netittömän päivän. Olin etukäteen huolestunut kuinka se sujuisi, mutta päivä oli rentouttava. Luin Luptonin Sisaren loppuun. Juu, oli siinä yllätyksiä lopussa. Ja parasta oli, että sain idean tarinaan, jota olen välillä kehitellyt mielessäni, mutta en ole vielä ryhtynyt kirjoittamaan. Piirsin kolme kuvaa.
Tampereella on huhtikuussa kirjamessut. Minä olen siellä sunnuntaina 15.4 fantasiapaneelissa kollegoideni Hannan ja Jennin kanssa. Tätä kirjoittaessani muistin, että joskus oli sellaisetkin festarit kuin Henki ja elämä, mitä niille tapahtui, vai tapahtuiko mitään?
Epäilemättä pitää paikkansa, joskin sellaistakin piirrettä on, että ihmiset nimenomaan saattavat etsiytyä kommentoimaan blogeja, jotka ärsyttävät heitä. Blogeja, jotka edustavat erilaista maailmankuvaa kuin heidän omansa. Kommentointi on usein viiltävän pilkallista, joskus hyökkäävääkin. Mutta voisihan tällaisen oman maailmankuvan vastaisen blogin kommentoimisen nähdä myös pyrkimyksenä avartua omissa näkemyksissään.
Mutta kyllä me yleensäkin elämme kuplissamme, emme pelkästään virtuaalitodellisuudessa, vaan myös tuossa todellisessa todellisuudessa. Vaikka minulle tulee erilaisia lehtiä, luen niistä vain itseäni kiinnostavat artikkelit. Kun menen kirjastoon, valikoin itseäni kiinnostavat kirjat luettavaksi. Kun tapaan ihmisiä, en ystävysty kaikkien kanssa vaan vain joidenkin.
Eilen joka tapauksessa astuin oman virtuaalikuplani ulkopuolelle. Pidin netittömän päivän. Olin etukäteen huolestunut kuinka se sujuisi, mutta päivä oli rentouttava. Luin Luptonin Sisaren loppuun. Juu, oli siinä yllätyksiä lopussa. Ja parasta oli, että sain idean tarinaan, jota olen välillä kehitellyt mielessäni, mutta en ole vielä ryhtynyt kirjoittamaan. Piirsin kolme kuvaa.
Tampereella on huhtikuussa kirjamessut. Minä olen siellä sunnuntaina 15.4 fantasiapaneelissa kollegoideni Hannan ja Jennin kanssa. Tätä kirjoittaessani muistin, että joskus oli sellaisetkin festarit kuin Henki ja elämä, mitä niille tapahtui, vai tapahtuiko mitään?
Tekstit
Johanna Vehkoon sanomisen ymmärsin siten, että hänestä eräät Somen muodot kaventavat ja typistävät ihmisen maailmankuvaa. Ja niin käy mikäli seurustelee vain niiden kanssa jotka tuntee.
VastaaPoistaTämän omiin pikku nurkkiinsa typistyneen pelokkaan pikku ihmisen havaitsee kyllä. Omien seinien sisällä istuminen johtaa siihen, että ulkopuolinen maailma (= muut, toiset, tuntemattomat, vieraat, oudot, erilaiset…) koetaan jopa uhkaavina, suorastaan pelottavina ja joihin on mm suht iisiä sijoittaa esimerkiksi kaikki paha (=omat pelot ja kauhufantasiat).
Ohjelmassa korostettiin minusta sitä, että verkossa jaettuun informaatioon voi (ja pitää) suhtautua kriittisesti. Satutädit ja Namusedät eivät sinänsä ole vaarallisia, kannattaa vain oppia asennoitumaan oikein. Heillä vaan ei ole kaikki ihan kotona. Informaatiolukutaitoa (koskee myös fiktiota) on mm kykyä erottaa relevantti tieto väärästä tai virheellisestä tiedosta. Siihen ei riitä pelkkä luku- ja kirjoitustaito tai oikeakielisyysohjeet.
Jokaisella on perusihmisensä, oma munkkirinkilänsä. FB rakentuu ajatukselle, että voi olla yhteyksissä niiden kanssa joiden kanssa nyt muutenkin on yhteyksissä. Mutta. FB tai vain se oma tynnyri (blogi) ei ole yhtä kuin Sosiaalinen Media. Blogit ja FB ovat vain yksi, pieni tilkku Some-maailmankaikkeudessa. On myös muita Somen muotoja. Runsaasti.
Voisiko sitä erilaista, itselle vierasta, lähestyä mahdollisesti toisin? Eikä ainoastaan ärtymyksen tai tykkäämisen ääripäistä? Näiden ääripisteiden välissä nimittäin on vivahteikas monimuotoinen maailma, ja ken sen hukkaa, on menettänyt ison palan ihmisyydestään ja heilahtelee vain mielensä liikkeiden mukaan äärilaidalta toiselle.
Mikäli haluaa todella avartaa itseään, oppia jotakin uutta, niin on parempi hakeutua sellaisen tiedon ja kanssakäymisen äärelle jossa tuo oppimisprosessi voi tulla mahdolliseksi. Ethän sinäkään lue vain ja ainoastaan sellaisia kirjoja joista sinä vain pidät ja joita ainoastaan rakastat?
Blogien keskustelu- ja vuorovaikutuskulttuuri tuottaa tällä hetkellä miltei ainoastaan monomaanisia itseilmaisun tynnyreitä. Ne eivät rakenna avointa ja monipuolista keskustelukulttuuria. Sellaista joka osataan blogimaailmojen ulkopuolella (tai: ne osaavat jotka osaavat).
Länsimaiselle ihmiselle on tarjolla tällä hetkellä runsain mitoin mahdollisuuksia avartaa itseään. Matkalippu ei maksa juuri mitään ja kuitenkin hän valitsee vain ja ainoastaan sen paikallisbussilinjan tuttuun kaupunkiin jonka kaduilla hän osaa kulkea. Jossa voi olla vain samanmielisten kanssa jakamassa samankaltaisuuden kuvaa elämästä ja maailmasta. Sitä voi kutsua jopa yhdeksi totalitarismin nykymuodoksi.
Verkkoyhteydet ja tietoteknologia antavat meille mahdollisuuden olla tekemisissä meille täysin vieraiden ihmisten ja jopa täysin vieraiden ajatusmaailmojen kanssa. Voimme etsiä monipuolista tietoa, siis sanalla sanoen: avartaa itseämme ja ymmärrystämme.
Kuinka moni (osaa) käyttää sitä mahdollisuutta hyväkseen ja hyödykseen ja ilokseen?
Tuohon Anonyymin kirjoitukseen suhtaudun lähinnä myötätunnolla, sillä ajattelen samoin ja olen kokeillut sitä käytännössäkin.
PoistaVierailin blogissa, jonka pitäjän koen erittäin erilaiseksi, eräänlaisen kauneuden ylläpitäjäksi, kun itseäni vaivaa sekä valoisuus että kontrasti samassa yhteydessä.
Valoisuus tuntuu hyvältä, mutta jo seuraavassa hetkessä se voi pimentyä, kuulee jonkun ikävän asian, tai tapahtuu muuta senkaltaista. Olenkin sitä mieltä, että valo ja varjo, ilo ja suru ja kaikki muut vastakkaiset ilmiöt ovat toisilleen tarpeellisia. Ainainen kauneus ja hyvä alkaa puuduttaa, ainainen pimeys pimentää mielen.
Elämä on kertakaikkiaan niin monipuolista, ettei sitä mielestäni voi katsoa ja seurata vain yhdestä näkökulmasta.
Tämä on minun kokemukseni elämästä, ja tietoisesti halusin keskusteluyhteyttä täysin erilailla asioihin suhtautuvaan. Olisin halunnut kuulla hänen mielipiteitään, jotta olisin niiden perusteella saanut uutta näkökulmaa.
Täytyy sanoa, että ainakaan tässä tapauksessa ei aie laajentaa itseään keskustelemalla onnistunut. Sitä suren. Koin, että minut leimattiin jonkinlaiseksi häiriköksi. Vastaukset, joita sain kysymyksiini antoivat siihen viitteitä. Tajusin vain, että hän oli oikeassa, kaikessa mitä sanoi. Mutta keskusteluyhteyttä ei syntynyt.
Sellainen käsitys minulla kyllä on, että jos ihmisellä on vahvat mielipiteet, yleensä hän ei niistä luovu. Tämä koskee tietysti myös itseäni. Hakeudun mielelläni lukemaan blogeja, jotka antavat jotain itsestään. Ja olisin valmis antamaan myös itsestäni jotain.
Mutta onko tosiaan niin, että erilaiset ihmiset eivät pysty keskenään edes keskustelemaan?
Samaa olen miettinyt: ennen yksi kevään kohokohdista näin tamperelaisen näkökulmasta oli Siperian Henki ja elämä -tapahtuma, viime vuosina olen myös sitä kaipaillut takaisin. Onneksi on sentään kirjamessut!
VastaaPoistatäyttä asiaa. on luonnollista että etsitään juttuja jotka kiinnostaa ja seuraa jossa viihdytään. olen mielelläni oman kuplani sisällä se on ihan riittävän monipuolinen minulle, tavalliselle mummo tallaajalle. Odotetaan sitä kirjafestaria Hesaan, kyllä se tulee..
VastaaPoistaAnonyymi, kysyt voisiko sitä itselle vierasta lähestyä jotenkin toisin, eikä vain tykkäämisen ja ärtymyksen ääripäistä. Totta kai voi ja olisi hyväksi, jos niin tapahtuisi, mutta epäilen että sitä lopultakin tapahtuu aika vähän. Sekä täällä blogeissa, että ulkomaailmassa. Emme vain ehkä omalla kohdalla huomaa sitä omaa kuplaamme. Matkailukaan ei välttämättä avarra, sen verran monta kertaa olen istunut katselemassa ihmisten matkakuvia ja kuunnellut selostuksia joiden sisältönä on joko matkakohteen kummallisuuksille naureskelu, tai sitten aivan kriitikitön ihastelu.
VastaaPoistaSara, Henki ja elämä on siis ollut poissa jo pidempään. mikähän siihen tuli, sain sen käsityksen että tapahtuma veti paljon väkeä.
Aikatherine, ei nyt tässä vaiheessa vuotta halua ajatella Helsingin kirjamessuja, kääk!
Niinno, vähän ihmettelen myös tuota käsitystä että ne olisivat juuri sosiaaliset mediat jotka johtavat siihen samanhenkisten kuplan muodostumiseen ja jos niitä medioita ei olisi niin meidän kaikkien tuttavapiiri olisi laaja läpileikkaus maailman kaikista kansoista, ikäryhmistä, sosiaalisista luokista jne ja me kaikki eläisimme ah niin monipuolista elämää.
VastaaPoistaLyhyt on näköjään ihmisen muisti, ei se tuollaista ollut silloin kun netti ei ollut vielä osa arkielämää kenelläkään...
Ja avoin ja monipuolinen keskustelukulttuuri...se kai löytyy samasta paikasta kuin yksisarviset ja lohikäärmeet. Käsitteen tunnen mutta todistusaineisto siitä että sitä on koskaan ollut olemassakaan on aika hatara (ihmiset jotka siitä eniten puhuvat tuntuvat olevan kaikkein innokkaimpia ympäröimään itsensä ihmisillä joiden kanssa voi olla monipuolisesti samaa mieltä).
"...sen verran monta kertaa olen istunut katselemassa ihmisten matkakuvia ja kuunnellut selostuksia joiden sisältönä on joko matkakohteen kummallisuuksille naureskelu, tai sitten aivan kriitikitön ihastelu..."
VastaaPoistaTämä on eräänlainen todellisuus, mutta se ei ole yhtäkuin Sosiaalinen Media. Maailma tosiaankin typistyy ihmisillä jotka vain ja ainoastaan tyytyvät/ovat tyytyväisiä FB-formaattiin.
Saatat ja saat epäillä, mutta se on myös totta ja todellisuutta, etteivät ihmiset ole ainoastaan ääri-ihmisyyttään todistamassa verkkomaailman areenoilla.
Liisu, mielestäni on olemassa ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta kestä eriäviä mielipiteitä. Mutta yhtä lailla ilmiö näkyy verkossa kuin muussakin elämässä. Kyllä erilaiset ihmiset varmasti pystyvät keskustelemaan keskenään, mutta se vaatii erityistä panostusta ja vaivaa. Sanat ovat kuitenkin niin kömpelö aparaatti, että niiden avulla on vaikea kovin isoa kuilua ylittää. Me vain emme monestikaan tule tietoiseksi sanojen kömpelyydestä, koska tuttujen ja samanhenkisten ihmisten kesken ne pelittävät kohtuuhyvin, usein.
VastaaPoistaHdcanis, ehkä some-kritiikki on jonkinlainen vastareaktio sille hypetykselle, joka aiheeseen on myös liittynyt. Siis että nyt kohdataan ja keskustellaan rajoituksetta, verkostoidutaan, tehdään vallankumouksiakin Fb:n välityksellä jne jne. Mutta itsekin ajattelen, että tämä virtuaali on vain yksi uusi väline entisten välineiden rinnalle. Keskustelukulttuurikin vaikutti ennen fiksummalta, koska se keskustelu mikä nyt blogien kommenttilaatikossa säilyy kenen tahansa luettavaksi, eli ja kuoli ennen vanhaan nopeasti keskikaljakuppilan pöydässä. Eivätkä fiksut ihmiset altistuneet sille, jos ymmärsivät pysyä pois kuppiloista.
Anonyymi, ei kai sellaisia ihmisiä ole kovinkaan paljon, joille Fb riittäisi, tai some ylipäätään. Eiköhän jokainen kuitenkin kaipaa muuta elämää ja some on yksi ulottuvuus.
Henkeä ja elämää Tampereella on sen verran, että opiskelijat järjestävät Elävän kirjallisuuden festivaalin aina helmikuussa. Se on pienimuotoisempi kuin H&E mutta hyvin virkeä ja symppis tapahtuma, jossa jaetaan mm. Tiiliskivipalkinto.
VastaaPoistaHenki ja elämä paisui liian suureksi Siperian alueelle ja niin syntyivät Tampereen kirjamessut. Niiden onnistuneisuudesta en ole kovin vakuuttunut. Viimeksi ainakin ne olivat rakentajamessujen kyljessä, ja sen nyt tietää, paljonko omakotitaloa rakentavalla lapsiperheellä on aikaa ja voimia kirjallisuuden harrastamiseen.
Ai, nyt muistankin, että suureksi paisumisesta oli lehdissä joskus juttua. Siperian alueella oli tosiaan hienosti kuhinaa, silloin kun siellä joskus kävin. Henki ja elämä oli mielestäni myös hyvä nimi festarille, paljon parempi kuin Tampereen kirjamessut. Kaupallisuuden keskelläkin pitäisi jaksaa muistaa, että juuri henki tekee eläväksi.
VastaaPoistaKirjoitin pitkän kommenttini Voimalasta, jaksosta joka raapaisi vähän informaatioaikakauden kysymyksiä ja informaatiolukutaitoa.
VastaaPoistaSosiaalinen Media ei ole yhtäkuin Facebook, toistan tämän vielä kerran, koska kritiikki kohdistuu usein sitä kohtaan ja se myös nähdään ainoana SoMen muotona. Sosiaalisen Median muotoja on lukuisia muitakin.
Pitäisikö tässä nyt kuitenkin tulla siihen päätelmään, että teknologia ja tietotekniikka ei ole juurikaan kehittänyt ihmistä, että olipa laite mikä tahansa, niin ihminen ei siitä erityisesti hyödy tai opi tai muutu. Että ihmisen evoluutio on pysähtynyt paikoilleen ja sama luolamies se istuu koneen ääressä vuosituhannesta toiseen.
Jo kauan sitten tulin siihen päätelmään (luettuani Vergiliuksen Paimenlauluja) että vaikka kehitys menee eteenpäin, on se ulkoista kehitystä.
PoistaIhmisen keskipituus ja ilmeisesti elinaikakin, ovat pidentyneet. Tekniikka kehittyy koko ajan vimmatulla vauhdilla, kieli kehittyy ja muuttuu, pyritään nopeampaan ilmaisuun. jne. Mutta ihminen itse, sisältäpäin, on pysynyt melko lailla samanlaisena. Oliona joka edelleen elää usein tietämättään alkuperäisten vaistojensa varassa.
Ehkä siksi minusta klassinen vanha kirjallisuus on mielenkiintoista, kun sitä lukiessa huomaa, miten samoin nykyihmiset menettelevät kuin "ennen vanhaan". Ennen kuljettiin paikasta toiseen eri kulkuvälineillä, nykyisin sama vaeltamisen ja kulkemisen tapa riivaa ihmistä. Tehdään tutkimusmatkoja, tutkitaan kaikenlaisia muita asioita, varastellaan, vahingoitetaan toisia, ajetaan maanpakoon (niin kuin käy ilmi mainitsemassani kirjassa), mutta samat vaistot ja käyttäytyminen erikoisesti vaikeina aikoina ja ahdingossa toistuvat vuosisadasta toiseen.
Anonyymi on sanonut täsmälleen samat asiat, joihin ikään kuin kaikuna vastaan. Osaisiko, tai olisiko joku eri mieltä?
Mitään varmaa totuutta ei kai ole edes olemassa. Miten ihmistä voisi kehittää? Vanhemmat siirtävät usein lapsilleen sen parhaan, mitä osaavat. Lapset, nuo pirulaiset, repivät vanhempiensa tavat ja näkemykser, ja rakentavat omansa.
Mutta vähän ajan kulutua, tullessaan aikuisiksi, he muistelevat vanhempiensa opetuksia ja alkavt niitä arvostaa. Mutta muuttuuko maailma? Muuttuuko ihminen sillä menolla?
Jos ihmisellä on kaikki asiat hyvin, ei ole puutetta rahasta, ei mistään muustakaan, voi hän silti olla tyytymätön, ja kaipaa jotain, jota ei edes tietoisesti tunnista, vaan peittää silmänsä ja "päättää" ollan onnellinen, jplloin kaikki tuntuu helpolta.
Olemmeko me ansarikukkia? Vai täysin kirottuja olioita itsekkyys ylinnä itsessämme?
Tämä taitaa olla turhaa meuhkaamista. :)
Jotta en tekisi Treen kirjamessuille vääryyttä, kävin katsomassa, mitä niillä on kavereina. Hieman onnistuneempi viritystä tällä kerralla, näin messuesite:
VastaaPoista"Kirja-, puutarha- ja matkailualanmessut sekä viiniharrastamisen ja keräilyn -messutapahtumat tarjoavat kävijöille runsaasti virikkeitä, ideoita ja viihdettä. Ihmisläheiset ja kodikkaat teemat tukevat hyvin toisiaan."
Minäkin olen siellä sunnuntaina, ehkäpä nähdään.
Kiitos Anneli, nähtäväksi jää miten hyvin ne teemat toisiaan tukevat. Ja ehkä näemme!
VastaaPoistaLiisu, tuttuja pohdintoja. Muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan, lauloi Georg Otskin. Juuri tuo kaipaus ihmisessä on minun mielestäni totta, ja se pitäisi ottaa vakavasti. Ja katsoa mihin se vie kun sitä kuuntelee. Mutta tämä taitaa nyt mennä vähän sivuun näistä virtuaalielämään liittyvistä pohdinnoista.
Ja anonyymi, minun villi veikkaukseni on, ettei ihminen ole paljonkaan muuttunut entisajoista. Vaikeahan sitä on todistaa, mutta toisaalta, kuten Liisukin tuossa todisti, vanhat tekstit ovat usein sisällöltään ja kysymyksenasetteluiltaan ällistyttävän moderneja.
Liisu tarkoittanee tätä:
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.com/2012/02/loppiaisruusut.html
Tuohan on vain pisara kahdeksan vuotta bloganneen ihmisen ajatuksista.
Ahaa. Kiitos selvennyksestä anonyymi.
VastaaPoista