Maanantain Aamulehdessä on ilmeisesti ollut juttu kirjallisuusblogeista. Kiitos, että pääsin mukaan, vaikka häiriöklinikkani ei kirjallisuusblogien Top 10 listan kakkosena ollutkaan sen arvoinen, että sitä olisi haluttu sen kummemmin esitellä, ainakaan tuossa nettijutussa. Olenko taas vähän narsistisesti minävaurioitunut, kun tuollaista mietin. Kyllä kai. Siksi meillä onkin lukupiirin seuraavana kirjana Sieluani ette saa, eli narsismin uhrista selviytyjäksi. Rissasen kirjassa selviydytään ilmeisesti avioliitosta narsistin kanssa, mutta kyllä me narskut voimme olla hankalia missä tahansa, vaikka blogin ylläpitäjinä.
Ps. Anonyymi muistutti, että meillä on kohta presidentti, jonka vaimo on kirjailija. Myös Kekkosen vaimo oli kirjailija. Mitä mieltä kirjalliset piirit mahtoivat olla Sylvin tuotannosta? En ole yhtään selvittänyt asiaa.
Ps.2 Kollega kävi kommenteissa kertomassa, että minua oli haastateltu Aamulehdessä. Nyt minulla on jo dementiakin, sillä olin unohtanut ko. asian. Ikään kuin minua haasteltaisiin niin alvariinsa, etten pysyisi enää laskuissa mukana. Kyllä taas nolottaa.
Ps. Anonyymi muistutti, että meillä on kohta presidentti, jonka vaimo on kirjailija. Myös Kekkosen vaimo oli kirjailija. Mitä mieltä kirjalliset piirit mahtoivat olla Sylvin tuotannosta? En ole yhtään selvittänyt asiaa.
Ps.2 Kollega kävi kommenteissa kertomassa, että minua oli haastateltu Aamulehdessä. Nyt minulla on jo dementiakin, sillä olin unohtanut ko. asian. Ikään kuin minua haasteltaisiin niin alvariinsa, etten pysyisi enää laskuissa mukana. Kyllä taas nolottaa.
Tekstit
Pöh, minua ei mainita ollenkaan, olen katkera. :-| Tosin mitä voi olettaa lehdeltä, joka arvosteli kirjani lukematta sitä... (Kyseessä siis 2009 ilmestynyt tietokirjani, josta ei ollut jutun ilmestymishetkellä minkäänlaisia arvostelukappaletta, mutta sen sisällysluettelo oli netissä ja "arvostelu" oli kai tehty siitä, mainitsematta, ettei ollut itse asiassa luettu kirjaa.) Selvästi heillä on jotain minua vastaan!
VastaaPoistaIkävä kyllä, tällaisia tarinoita tulee vastaan aina joskus. Siis että arvostellaan joku teos perehtymättä siihen. Onpa teatteriesityksiä ja konserteitakin arvioitu, kun kriitikko ei ole sattunut huomaamaan että esitykset olikin peruutettu...
VastaaPoistaNyt varmaankin kirjablogeissa riemuitaan, kun on saatu presidentinpuoliso, joka on runoilija.
VastaaPoistaMuuten: Kekkosenkin puoliso oli kirjailija. Silloin ei ollut vielä kirjablogeja. En muista nauttiko Sylvi kirjallisuuspiirien suurta suosiota.
VastaaPoistaKirsti, sun pitäisi olla kaikilla listoilla jo ainutlaatuisutesi takia. Minä en kestä tylsyyttä ja kun siltä alkaa tuntua, visiteeraan sinua, vaikka aina en jätä tassunjälkeäni. Se on takuulla luonteen heikkoutta, kun ei kestä tylsää. Ehkä siksi olen aina lukenut paljon...
VastaaPoistaMinä olen lukenut Aino Suholan elämänkerran Sylvi Kekkosesta, mutta en mitään Sylvin tuotantoa.
Lohduksi: Aamulehden paperiversiossa blogisi oli nostettu oikein omaksi jutuksi otsikolla "Häiriöklinikalla valitetaan vapaasti". Siinä oli haastattelusi, jossa puhuit fiksuja. Muut haastateltavat oli niputettu pääjuttuun, eivätkä he päässeet läheskään yhtä paljon ääneen kuin sinä!
VastaaPoistaTänään oli muuten Aamulehdessä iso juttu Jenni Haukion runoilijalaadusta otsikolla "Eleginen luonnonlyyrikko - ja lähes arvostelun yläpuolella". Toimittaja Nina Lehtinen mainitsee, kuinka hänellä oli vaikeuksia löytää kriitikoita sanomaan mielipiteensä asiasta.
Kysymys: oliko lista Risto Niemi-Pynttärin laatima vai Aamulehden toimittajan laatima?
VastaaPoistaSe on tärkeä kysymys, koska listanlaatijalla on oma arvoasteikkonsa ja valintakriteerinsä, jotka voivat myös olla aivan sattumanvaraisia.
(ps.joten ole huoleti maija h, sinua myös luetaan)
Jos en vallan väärin muista (enkä kyllä nyt tarkista) Sylvillä oli oma vakaa ihailijakuntansa ja (tämä voi olla mustihärö) jonkinlainen kirjallisuuspiirikin. Ja kyllä meilläkin kotona oli Amalia muiden kirjojen joukossa...
VastaaPoistaPolga, varmaan presidentin puolisous aiheuttaa omat kimurantit dilemmansa ihmisen kirjalliselle uralle. Meilläkin oli Amalia, olikohan se joka kodissa? Ei sitä kuitenkaan pakkoluetettu koulussa.
VastaaPoistaAnonyymi, niinhän se listantekijä tosiaan vaikuttaa. Ja totta kai Maijaa luetaan:-)
Ah tosiaan Kirsti, tuo haastattelu tehtiin jo syksyllä, olin kokonaan unohtanut. No niin, taas tuli valitettua, ja tällä(kin) kertaa turhasta. Kyllä varmaan on vaikea saada puolueetonta arvioita Haukion lyriikasta, ehkä nimettömänä?
Leena, mehän olemme kaikki ainutlaatuisia! Minulla on vähän sama, on vaikea kestää tavallista tylsää arkea, jotain draamaa pitäisi saada. Kannattaisi ehkä opetella meditoimaan ahkerammin? Nyt kiinnostuin tuosta Sylvi-kirjasta. Muistan hänet 60-luvulta linnan juhlista. Jokin isoäitini kommentti jäänyt mieleen.
Tarkoitatko, että arvostelija esiintyisi anonyymina vai Haukion runot arvosteltaisiin "sokkona"? Koska nyt Haukiolla on jo tietty "leima" (myös arvostelijan päässä), ei häntä edes _voi_ enää arvostella puolueettomasti.
VastaaPoistaP.S. Kiitos vakuutteluista Kirsti. ;-> Minulla on vain henkilökohtainen Aamulehti-trauma. Tosin olen traumatisoinut myös monien ko. lehden juttujen huonosta tasosta, vaikka ne eivät olisi liittyneet mitenkään itseeni tai minua koskettavaan aiheeseen.
Maija, myönnän etten ajatellut arviointiasiaa kovin pitkälle. Olet oikeassa, ei häntä varmaan voi enää arvostella puolueettomasti. Toisaalta epäilen, ettei arvostelu ylipäätään ole kovin puolueetonta. Kustantamo, kirjailijan maine, yhteydet jne jne vaikuttava. Aamulehti ei ole tainnut viime aikoina profiloitua kirjallisuusmyönteisyydellään, jotain sen suuntaista olen kuullut ihmisten valittelevan...
VastaaPoistaSylvi Kekkosesta ja Anita Hallamasta (16 vuotta presidentti Kekkosen rakastajatar) on menossa parhaillaan näytelmä Hgin kaupunginteatterissa. Sylvi ja Anita.
VastaaPoistaSaas nähdä kuinka Jennin käy naistenmies Niinistön kanssa?
Niinpä tosiaan onkin tuollainen näytelmä. Muistan jotenkin spontaanisti säälineeni Sylviä, kun linnan pippaloissa kätteli juhlaväkeä miehensä rinnalla.
VastaaPoistaHaukiota koskevia google-hakuja on ropissut nyt viime päivinä blogiin jonkin verran, eli kiinnostusta on, mutta bloggaajat taitavat tällä hetkellä vielä rajoittua minuun ja Inaan. Ja kumpikaan meistä ei taida olla luontorunouden suuria ystäviä eli aihepiiri menee ohi...
VastaaPoistaHuomasin, että olit käynyt käsiksi presidenttiskän kokoelmaan.
VastaaPoistaSylvi Kekkonen piti kirjallista salonkia, sillä nimellä sitä on kutsuttu. Niin Urho kuin Sylvi lukivat ahkerasti.
VastaaPoistaNo niin, Jenni-rouva ehkä jatkaa perinnettä.
VastaaPoistaUrho oli 56-vuotias kun hänet valittiin pressaksi, ja pian alkoi hirmuinen
VastaaPoistasäpinä kielitatoisen Anitan kanssa. Ennen kuolemaansa hän kirjoitti tästä rakkaudestaan kirjan.
Olin liian pieni Sylvin ja Urhon aikakautena enkä ymmärtänyt moisesta, mutta muistan kyllä että aikuiset siitä puhuivat. Urhon naisista.
Jotkut kimpaantuivat näistä puheista, heille sellaisen myöntäminen olisi ollut sietämätöntä. Vaan niin se taitaa olla tänäkin päivänä. Ikävien asioiden myöntäminen on ikävää. Ja sellaisenkin muistan, että osa aikuisista piti Kekkosen naistenmiehen mainetta hyvänä ominaisuutena. Saattaa se tietenkin niinkin olla. Hurmurimaisuus on ominaisuus jota ilman ei ehkä pääsisi edes harjaamaan pressanlinnan rappusia.