Minä mietin sitä taas perjantai iltana, kun olin kuuntelemassa Mozartin Requiemia CCA kuoron esittämänä Mikaelin kirkossa. Kirkko oli ääriään myöten täynnä, toista tuhatta ihmistä oli jättänyt normaalit ilta-askarensa, ja vaeltanut Portsaan vain kuullakseen erilaisista instrumenteista, ja eri näköisten ihmisen kurkuista ja keuhkoista lähteviä ääniä.
Requeim on toki tuttu CD:ltä, ja siinäkin muodossa se aina säväyttää, mutta jotain ihan kummallista lumousta on olla läsnä juuri siinä hetkessä, kun musiikkia tuotetaan. En muistanutkaan, miten pehmeänä ihmisäänet voivat joskus soida, ja miten jokin tietty sävelkulku voi kouraista sielua syvemmältä kuin osuvinkaan sana.
Miksi ihminen haluaa kuunnella musiikkia? Miksi hän kokee erilaisten melodioiden välittävän tunteita? Ja miksi minusta tuntui kuin olisin saanut viestin satojen vuosien takaa? Miksi minusta tuntuu, kuin tietäisin Mozartista jotain hyvin olennaista tämän teoksen kautta? Aivan kuin olisimme kumpikin tämän musiikin kautta sidoksissa johonkin ihmistä suurempaan, ja sen kautta toisiimme.
Ovatko evoluutiopsykologit löytäneet selityksen siihen, miksi ihmiset rakastavat musiikkia? Muistaakseni eivät.
Tekstit
Olen miettinyt monesti, miten valtava elämys mahtoikaan olla kauniin laulun ja soitinmusiikin kuunteleminen valtavassa katedraalissa keskiaikana, kun elämä oli muutoin niin kovaa.
VastaaPoistaHitsit kun olen hukannut sen HS:n Tiede-numeron jossa tuosta aiheesta oli kattava artikkeli. Voisin kommentoida fiksummin. Mutta siis psyykelle ja myös aivojen toiminnallehan musiikki on terapeuttista. Ja ne "kylmät väreet" jotka kulkevat pintaa pitkin tietyn sävelkulun tai melodian kohdalla ovat suorastaan parantavia. Voi kun löytyisi se juttu, siinä oli tosi fiksusti tuosta.
VastaaPoistaLuulen että tuo vuoropuhelu taiteilijan ja taiteesta nauttijan kanssa on juuri se mikä taiteen tekee. Oli se musiikkia, kuvataidetta tai kirjallisuutta. Kirjallisuuden perusopintoja hitaasti mutta vaikeasti tekevänä, minua on jurppineet suunnattomasti ne suuntaukset jotka sivuuttavat lukijan (kuulijan musiikin kohdalla) kokemuksen ja tämän vuorovaikutteisuuden ja yrittävät etsiä absoluuttisia mittareita taiteen määrittelyyn.
Veikkaanpa että tunnet tietäväsi Mozartista sitä määrittelemätöntä olennaista siksi että hän on laittanut osan itseään teokseensa. Se on väistämätöntä silloin kun välittää siitä mitä luo, oli se sitten kuva, sävellys tai teksti.
No niinpä, Anna. Ja silloin mahdollisuudet kuulla musiikkia lienivät myös vähäisemmät, kun ei ollut nykyisenlaisia vekottimia.
VastaaPoistaReine, kirjallisuudessa onkin vahvaa tendenssiä painottaa muita asioita kuin lukijan eläytymisen kautta syntyvää nautintoa. Älyllistä lähestymistapaa pidetään arvokkaampana kuin eläytymistä. Olen vähän protestoinut tätä vastaan. Niin, kyllä kai kaikki taide on yhtä ihmeellistä, että se vaikuttaa ihmiseen niin syvästi, vaikka vaikea sitä on ymmärtää miksi. Miksi haluamme katsella kauniita kuvia, kuunnella kaunista musiikkia, oletan että haluaisimme lukea myös kauniita tarinoita.
Musiikki on ihmeellistä, ja ihme on ihme sen voi vain kokea, ja ottaa vastaan. Sekin on aika ihmeellistä, että meissä on tuo vastaanottamisen kyky, vaikkemme ymmärtäisi nuoteista yhtään mitään.
VastaaPoistaOlen tämän ihmeen kokenut jonkun kerran muidenkin taiteenlajien vastaanottajana.
Sain ihan äsken mahdollisuuden kertoa eräälle näyttelijälle miten hänen näyttämötyönsä vaikutti minuun, olin kiitollinen siitä kokemuksesta, ihmeestä. Hän kuunteli tarkkaan ja sanoi, että sanomani ilahdutti häntä kovasti. He(kin) saavat aika harvoin sellaista palautetta.
Itse en ole suuri musiikin ystävä.Kolmen lapsen äitinä koti on täynnä äänten kakofoniaa ja kun mahdollista valitsen hiljaisuuden.Nuorena kun muut kokoontuivat kuuntelemaan koulun jälkeen musiikkia,minä menin mielummin kotiin lukemaan kirjaa.Nykyään autossa yksin ollessa voin nauttia musiikista,Samuli Edelmanin virsiä.Hän onkin ainoa artisti jota viitsin lähteä kuuntelemaan.
VastaaPoistaNiin sitä on aina sellainen tietty epävarmuus noiden omien tekemisten suhteen, paitsi tietysti niillä joillakin joilla se palautteen saaminen menee jo överiksi
VastaaPoistaOho, miten tuo Keltaisen apinan kommentti oli jäänyt huomaamatta. Kiinnostavaa, että musiikki ei ole kuitenkaan yhtä tärkeää kaikille. Minulla kiinnostus musiikkia kohtaan on aika paljonkin vaihdellut vuosien mittaan. Nuorena se oli paljon tärkeämpää kuin nykyään. Se että menen konserttiin on jotain todella poikkeuksellista.
VastaaPoistaKuulemiseen liittyvät alueet aivoissa ovat aivan limbisen järjestelmän (joka säätelee mm. tunteita) vieressä, joten musiikki stimuloi suorempaan ja nopeammin tunnealueita kuin muut ärsykkeet. Kuulemisella ja tunteilla on näin paljon suoria yhteyksiä. Monet käyttävätkin musiikkia tunteiden muuttamiseen tai voimistamiseen ihan vaistonvaraisesti. Ja tätä käytetään myös mainonnassa ja elokuvissa: on olemassa muutamia taajuuksia, jotka tutkitusti liikuttavat ihmistä syvältä ja sitä käytetään häikäilemättömästikin hyväksi.
VastaaPoistaEn kuitenkaan ymmärrä, mitä eroa sillä on, että ovatko aivot sattumalta sellaiset kuin ovat vai onko ne joku luonut. Fyysiset seikat ovat ihan yhtä tosia, olipa asia kummin päin tahansa. Tieteen voi nähdä niin monella tavalla: yhtälailla luonnon raiskaamisena kuin luomakunnan hartaana ihailunakin. Minusta ei ole kilpajuoksua mysteerien ja selittämisen välillä. On vain avautuvia ja sulkeutuvia näköaloja, meritähtien hengitystä kaikkeudessa.
Hei Annikki! Ihastuin nimeä odottavan blogisi ulkoasuun. Kuva, käsiala ja nimi olivat viehättävässä synkassa keskenään.
VastaaPoistaAika jännää, että kuulemisella ja tunteillakin on tuolainen neuropsykologinen yhteys, olen aiemmin törmännyt asiaan hajujen yhteydessä. Aivoissa haistamiseen liittyvä solukrympsy on ihan tunnekeskuksen vieressä, ja siitä selittyy miksi tuoksuihin liittyy niin voimakkaita tunnemuistoja. Olen käyttänyt sitä hyväksi kirjoituskursseilla. Mutta ehkä pitäisi ryhtyä taas käyttämään musiikkiakin. Soittelin joskus kirjoitusryhmässä musiikkia, mutta nyt en ole tehnyt sitä moneen vuoteen.
Minustakaan ei ole kilpajuoksua selittämisen ja mysteerien välillä. Mutta se on aina kiinnostavaa miten vähän selitykset lopulta selittävät, kun niitä asioita lähempää tarkastelee. Se että kuulokeskus sijaitsee limbisen järjestelmän vieressä ei vielä minulle aukottomasti selitä sitä miksi ihminen kokee rakastavansa musiikkia. Tällä en kuitenkaan tarkoita väittää, että on uskottava luomiseen tms. Tarkoitan vain, että elämä on aikamoinen mysteeri, jos sille vain avautuu.
Mulle musiikki on erittäin tärkeää, vaikka rakastan myös hiljaisuutta (tai ei varsinaisesti tietenkään "hiljaisuutta", vaan sitä että kukaan ei pölötä ja saan kuunnella vain tuulen huminaa, lintujen sirkutusta jne ;) ja nautin jommasta kummasta aina kun mahdollista.
VastaaPoistaMusiikki vaikuttaa muhun niin voimakkaasti, etten voi mennä esim. klassisia konsertteja kuuntelemaan - joutuisin lähtemään kesken kaiken itkun takia pois. Joitain biisejä ei tarvitse kuin AJATELLA niin jo tulee tippa linssiin ;'-)
Kirjoittaessa musiikista voi olla todellista hyötyä, joskus se tuottaa selkeitä mielikuvia, joita voi siirtää tekstiinkin.
Musiikin vaikutusta tunteisiin, yhteisöllisyyteen yms. inhimillisiin ilmiöihin tutkitaan aika paljon, ja sehän on erittäin mielenkiintoista. Myös Suomessa ainakin J-kylän yliopistossa tietääkseni on musiikkitieteen laitos.
Hm jaa tuota noin musiikki saattaa olla alienien ihmiseen istuttama jutska. Ne käyttää sitäkin ihmisen hallitsemiseen. Jotkut herkät ihmiset kuulevat jopa musiikin sijasta suoraan ääniä jotka käskevät tekemään jotain. Itse kuulen toistaiseksi vain tinnitusta, mikä saattaa olla lähellä sinus ääntä, mikä se sitten onkin.
VastaaPoistaPV
Ai niin, myös koirat on musikaalisia. Se kyllä vähän lyö korville tuota alien teoriaa.
VastaaPoistaPV
Toisaalta sitä kautta päästään eteen päin evoluutiopsykologiassa. Mutta miten? Siinäpä se. Koira on siis kesy susi. Susi ulvoo. Miksihän? Toitottaako se reviiriä vaiko kutsua, no jotain semmoista. Ihmiselläkin siis tämä ehkä yhdistyy seksuaalisuuteen. Ihminen siis mies on kuullut kun naaras ääntelee viehkeästi tietyissä tilanteissa ja tuo äänityyppi ehdollistetaan mielihyväksi jo pelkästään nykyään. Tosin naisten pitäisi sitten mieltyä juuri bassolaulajista, mutta kuitenkin puhutaan sankaritenoreista. Evoluution aikana siis alunperin miehen ehdollistama äänisignaali on ehkäpä geeninvaihdon yhteydessä hypännyt naiseen, joopa joo.
VastaaPoistaPV
Anu, mulla sama, klassisen musiikin konsertissa voi tunnekuohu yllättää. Niin kävi viimeksikin. Niin, kyllä musiikin vaikutusta ihmiseen varmaan tutkitaan, mulla vaan oli mielessä teemalta tullut dokumenttisarja, jossa yritettiin päästä perille siitä miksi ihmiset ovat innostuneet musiikista, mitä tarkoitusta se on palvellut, siis näin jos evoluutiomielessä asiaa tarkastellaan ja ajatellaan että asioilla on aina jokin funktio.
VastaaPoistaPeter, sinulta tulikin monenmoista syväluotausta kysymyksenasetteluuni liittyen, kiitos niistä. Vai alienit, niin enpä tiedä. Koirat mielestäni eivät kyllä vaikuta erityisen musikaalisilta. Koirat toitottavat ulvomalla reviiriään, pitävät kenties yhteyttäkin. Ihminen ei kai tarvitse tähän musiikkia, kun on kehittänyt tuon loistavan puhetaidon, joka on kätevä myös seksuaalisissa yhteyksissä. Ei musiikin lumovoima ainakaan tyhjene siihen, että sen avulla voisi tehdä seksuaalisen säväyksen lajikumppaniin. Musiikki voi herättää tunnekokemuksia, jotka eivät johda minkäänlaisiin lähestymispyrkimyksiin, vaan ihminen vain omissa oloissaan hurmioituu. Ihmisen kyky hurmioitua, niin mikä se on. Ihme juttu. Siitäkin on kai joku jossain kirjoittanut. Olisiko ollut A. Kortelainen.
En tiedä hurmioidunko koskaan, ehkä innostun hetkeksi jonkin verran, kun joku saarnaaja vedättää. Nöyränä täytyy myöntää, että harrastan korkeintaan pseudopseudoa, kuten tekstiä. Nuori Dylan oli kyllä Jumala tai sitten se tosiaan myi sielunsa pirulle. Myös Lauri Tähkän Reikäinen taivas (kuunnelkaa ihmeessä juutuubista jos ei muuten) koskettaa, samoin mikä tahansa Jipulta. Hei onhan noita aika kasa kun tarkemmin muistelee. Isokynä, tuomari Nurmio, Hector... Joskus jopa Tapani Kansa ja kypsä ääni mutta Danny ei vaikka onkin tänään Mansikkapaikalla, joku uusinta varmaan. Nuorison Milennium on huono, oikein huono.
VastaaPoistaPV
Evoluutiopsykologiassahan on minulle hämärää juuri tuo mitä itse yritin, hankitut ominaisuudet ei oikein periydy? Leimautumisen yms. pitää tapahtua mekanistisemmin. ELi esim. niin , että musiikkia ymmärtävät, ehkä paremmin siten myös tanssivat, ja tanssihan on soidinmenoja jos mikä, ja siten musikaaliset geenit jotka ovat voineet syntyä sattumalta alunperin niin rikastuvat populaatiossa.
VastaaPoistaAi jaa unohdin pääasian. No siis tuon mukaan hurmio on seksuaalisuuden sublimaatio vai mikä se olikaan. Se on irtautunut alkuperäisestä merkityksestään kjeh kjeh.
VastaaPoista