torstai 16. syyskuuta 2010

Kellastuvaa

Miten armollista,
ennen kuin maailmasta viedään värit,
tarjotaan meille kuolevien lehtien hehku
lohduksi matkalle kaamokseen.


Runotorstai palasi tauolta jo jokin aika sitten, mutta vasta nyt heräsin mukaan.

Tein nyt jotain sellaista, mitä en ole tehnyt koskaan aikaisemmin. Iineksen ja Tuiman selväpäisen kritiikin vuoksi muokkasin runoa.

Share/Bookmark

22 kommenttia:

  1. Neljä ensimmäistä riviä ovat ylimaallisen kaunis kuva.

    Siksipä ehkä palautat lukijan arkeen ja maanpinnalle samantien kuin sormia napsauttamalla. Minä olisin mieluusti jäänyt noitten ensirivien hurmokseen.

    VastaaPoista
  2. On tosiaan varmaan totta, että runo toimisi paremmin ilman loppulatistusta. Kiitos huomiosta.

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä kuin Iines. Kaksi viimeistä säettä ovat aivan kuin eri runoa, ne vaatisivat alkusäkeikseen aivan muunlaista tekstiä. neljä ensimmäistä säettä ovta jo yksinään hyvä ja kaunis kokonaisuus. Neljäs säe kruunaa sen, viides ja kuudes latistavat kokonaisuuden.

    VastaaPoista
  4. Itsetuntoni ei kestänyt enempää. Oli pakko muokata. Kiitos palautteesta.

    VastaaPoista
  5. Nyt mä en näe niitä hylättyjä säkeitä.. Mutta lopputulos on kuitenkin erittäin kaunis ja lohdullinen

    VastaaPoista
  6. Nostan hattua, Kirsti, minä en omia runojani panisi nettiin kuin nanonyyminä.

    VastaaPoista
  7. Tykkäsin ajatuksestasi, sopisi kalenterirunoksi syyskuun kohdalle. :)
    Minäkin inspiroiduin kokeilemaan.

    VastaaPoista
  8. Kaamos on ihanaa, ei sen takia tarvitse lohduttaa, kesän ikävän vuoksi mieluummin :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille rohkaisevasta palautteesta.

    Hyvä että rohkaistuit Hanna!

    Helena, karaisumielessä minäkin tätä harrastan.

    VastaaPoista
  10. Hieno. Sussahan asuu runoilija, ihan selvästi, anna sen tulla vaan kaapista ulos. :)

    VastaaPoista
  11. Hieno runo! Muokkaamatonta en nähnyt, mutta muokkaaminen on usein ihan hyvä asia... pitäis itsekin useammin.

    VastaaPoista
  12. Hirlii, enpä tiedä, ei se runoilija taida ihan asua sisälläni, käy vain joskus kääntymässä ja vilauttelemassa.

    Jl, joo siis muokkaus on kaiken kirjoittamisen äiti ja isoäiti ja kummi ja kaima.

    VastaaPoista
  13. Ihana runo, tiivistää syksyn haikeansuloisen kauneuden täydellisesti! :)

    VastaaPoista
  14. Terkut Kerro ja kirjoita-kurssilta.Me tehtiin myös runo irrallista sanoista joita taululle heiteltiin.Tämmönen tuli

    Elämänohjeita:
    Mene vapaaehtoisesti naimisiin.
    Pysähtyminen luo mielihyvää
    Aika antaa mahdollisuuksia.
    Prässi luo paineita.
    Juo punaviiniä vain porukassa.

    VastaaPoista
  15. Siis Keltainen apinahan täällä kirjoittaa,kone nappas nyt tytön meilistä tänne nimen.

    VastaaPoista
  16. Kiitoksia Arleena,
    Hyviä elämänohjeita! Keltainen apina:-) Hyvä kun jotkut jaksavat muistuttaa pysähtymisen tärkeydestä.

    VastaaPoista
  17. Armollista, tosiaan! Hieno ja tiivis ajatus.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!