Reetta ja linnan vangit on saturomaani, se hyvä asia. Fantasia on salonkikelpoista, ja sen kirjoittaminen kohottaa itsetuntoani. Erityisesti itsetuntoani kohottaa se, että kirjassa on kauniit kuvat. Minulta on tulossa toinenkin fantasiaromaani, Eksyneet näkevät unia, mutta se tulee ulos vasta ensi syksynä. Siinä on vielä hommia, eikä siitä kannattaisi puhua mitään tässä vaiheessa, mutta puhun kuitenkin, koska minua piristää ajatella, että olen kirjoittanut toisenkin fantasiaromaanin.
Vielä hirmuisemman vankilan harjoitukset ovat alkamassa, sekin piristää minua. Olen kirjoittanut näytelmän, joka esitetään kulttuuripääkaupunkivuonna, se vasta piristääkin. Näytelmän ohjaa Maiju Rautiainen.
Kaksi fantasiaromaania ja näytelmä, niiden varassa itsetuntoni on kohonnut niin korkeaksi, että minulla on lupa julkaista yksi romanttiskomediallinen ihmissuhdedraama. Vietin kuuman kesän kesämökkini saunakamarissa kirjoittamassa kirkkotrilogian kolmatta osaa. Tämän kässärin julkaisemisesta ei ole olemassa päätöstä, joten on tietenkin mahdollista ettei se kelpaakaan. Mutta jos se kelpaa, se julkaistaneen myös ensi vuoden aikana.
Koen, että kirkollisiin asioihin keskittyvä ihmissuhdedraama on niin suuri henkinen koettelemus, että sen jälkeen pitää piristää itseään muiden kirjallisuuslajien töillä. Olenkin jo aloittanut kaksi käsikirjoitusta, joihin kumpaankiin liittyy fantasiaelementtejä. Yksi kesäteatterinäytelmäkin on työn alla.
Tänään olin tapaamassa albaaninaisia. Kiihkeätunnelmainen kokoontuminen päättyi lauluun. He eivät päästäneet Salmea, Jeniaa ja minua lähtemään ennen kuin olimme laulaneet heille jotain. Jenia oopperalaulajana lurautti bulgarialaisen kansanlaulun, Salme ja minä lauloimme Sä kasvoit neito kaunoinen.
Kun poljin kotiin Varissuolta mietin sitä, että mistä alituinen alakulouteni ja vajauden tunteeni kumpuaa, vaikka ihan oikeasti elän maailman mielenkiintoisinta ja monipuolisinta elämää.
Tekstit
Täällä yksi, joka odottelee kirkkotrilogian päätösosaa!
VastaaPoistaAlakulo ja tietty nöyryys ovat hyviä ominaisuuksia, kuin syksy kauneimmillaan.
VastaaPoistaLiisa lippa vinossa
Pitäydy siinä kirjoittamisen lajissa mikä hyvältä tuntuu.Meillä on menossa nyt Sisu ja turvesukkahousubisnes.Ilman hyviä lasten-ja nuorten kirjoja minusta ei olisi tullut minä eikä himolukija.Olen suorastaan kateellinen nykyajan lapsille mahtavasta kirjatarjonnasta.Itse luin Polvan Tiina-kirjat,Lotta-kirjat,Runotytöt,Seljat yms.Otin jopa yhteyttä Anni Polvaan ja tarjouduin esittämään Tiinaa,jos sellainen elokuva tehtäisiin.Roolia ei ikinä kuulunut..
VastaaPoistaKiitos Terhi, tuo kyllä motivoi ja rohkaisee.
VastaaPoistaHei Liisa lippa vinossa:-) Voi olla, että multa vähän puuttuu sitä nöyryyttä kyllä. Ei se ainakaan mitenkään luonnostaan tule.
Keltainen apina, oletpa sinä ollut aikaansaapa jo lapsena! Varmaan sinusta olisi tullut hyvä Tiina. Mutta Tiinasta ei ole varmaan tehty elokuvaa. Onko tehty näytelmiäkään? Noiden kirjojen kanssa mulla on sama juttu kuin sulla, ne ovat kyllä todella olennainen juttu olleet elämässäni.
Tunnistan itsessäni edelleen sen nuoren, ahneen lukijan. Ihanteellista olisi aloittaa lukeminen vasta, kun sarja on valmis. Odotusaika tuntuu pitkältä! :)
VastaaPoistaNiin, siinä on kieltämättä pieni epäsuhta, kun lukeminen on suhteellisen nopeaa kirjan valmistumisprosessiin verrattuna:-)
VastaaPoistaÄlä muuta sano. Joskus ei tiedä, mitä pitäisi ajatella, kun lukija meilaa: "Ahmin kirjasi parissa tunnissa!" Ihan kiva, että on sujuvaa, mutta sen parissa askarreltiinkin yli vuosi. Ja niin nopeasti se on kaluttu. :I Tosin parempi kai niin, ettei lukijapolo jumita tekstin äärellä yhtä pitkää aikaa.
VastaaPoistaItse huomaan joskus ajattelevani, että oiskohan kannattanut kuitenkin jossain vaiheessa pysähtyä vähän miettimäänkin sitä lukemaansa, ennen kuin harppoo loppuun. Toisaalta olen saanut joskus myös yllättävän yksityiskohtaisia selostuksia siitä, miksi kirjani lukeminen on jäänyt kesken.
VastaaPoistaNappasin eilen tytöltäni Sisu ja turvesukkahousubisnes-kirjan ja luin,se oli hauska.Ihana että on sellaisia lasten/nuorten kirjoja joita aikuinenkin tykkää lukea:)
VastaaPoistaHei, hyvänen aika, teoshan elää lukijassa senkin jälkeen kun sen kannet sulkee. Ja kirjan voi aina ottaa uudestaan esiin ja lukea sitä uudestaan, näinkin tapahtuu. Jonkun teoksen kanssa voi elää melkein läpi koko elämän, että silloinhan sitä lukee useita kymmeniäkin vuosia, jos tämän asian haluaa näin ajatella.
VastaaPoistaJokin aika sitten omassa blogissani kerroin, että Anitan Konkan "Hullun taivaasta" muistan vieläkin useita asioita joita siinä on ja joita sen kanssa/kautta elin. Se liittyy ystäviini ja moniin elämänkohtaloihinkin.
Näitä ei vaan tule kertoneeksi kirjasta kertoessaan. Joten uskallan väittää ettei se lukuaika vielä kerro kauhean paljon lukijan ja tietyn teoksen suhteen kestosta ja pituudesta, vaikka nyt ehkä ilmaiseekin asian niin, että luin parissa tunnissa tämän tai tuon.
Tiinasta on joskus muinoin mustavalkoisina aikoina tehty tv-sarja, niin muistelen. Tuija L
VastaaPoistaAi, kiinnostava juttu tuo tv-sarja.
VastaaPoistaHirlii, onhan se noinkin. Kirjan ja lukijan välisestä suhteesta on olemassa lukemattomia variaatioita, joista vain pieni osa ikinä voi tulla kirjoittajan tietoon.
Mukava, että pidit, Keltainen apina.
Nonni ja mua ei pyydetty Tiinaksi;))
VastaaPoista@Kirsti: onnea näytelmän ja fantasioiden julkaisemisesta! (hmm, voisikohan tuon lopun tulkita nyt jotenkin väärin? :D)
VastaaPoistaMeilläkin luetaan parhaillaan turvesukkahousubisneksestä äiti/tytär parina :).
Oletko muuten opiskellut näytelmän kirjoittamista vai lähtikö se (aikoinaan?)"luonnostaan"?
No on kyl huutava vääryys tuo, Keltainen apina:-)
VastaaPoistaHanna, suoritin vuosituhannen vaiheessa 10 ov:n teatterikorkeakoulun lisäkoulutuksen tms. draamakurssin Jorma Kairimon johdolla. Mut siis ihan amatöörihän mä täs oon, kun menetin jotenkin sen suurimman mielenkiintoni huomattuani miten hankala on saada näytelmiä esitykseen ammattiteattereissa.
Miksi se on vaikeaa?
VastaaPoistaKouluttajan mielestä yksi syy on siinä, että ohjaajia on koulutettu paljon, ja ohjaajat haluavat nykyään itse kirjoittaa näytelmät, joita ohjaavat.
VastaaPoistaToinen syy on siinä, että taloudellisia riskejä vältetään, ja tuntemattoman tekijän näytelmä on aina iso taloudellinen riski.
Minä taas piristyin, kun luin kuulumisiasi. Kuulostat hengästyttävän tehokkaalta, mutta sehän ei haittaa, koska olet selvästi nauttinut tekemisistäsi.
VastaaPoistaOlen lukenut ne kaksi kirkkoaiheista kirjaasi. Yleensä en lue sen tyylisiä kirjoja, mutta koska luen blogiasi, niin osasin napata ne kirjaston hyllystä. Hyvä niin, sillä luin ne nopsaan loppuun. Nopeasti luettu kirjahan on siis hyvä kirja.
Olen vierailut ahkerasti täällä blogissasi. Tämä on ainoa blogi, jota seuraan vakituisesti (aiemmin myös Ruuta, iloisia terkkuja, jos luet tätä).
Hyvää jatkoa, muista levätä välillä!
Niitti
Hei Niitti, tosi hauska kuulla sinusta! Hyvää jatkoa myös sinulle!
VastaaPoista