Parnasso, Kaltio, Nuori voima, Lumooja, Tuli ja savu jne. Älkää nyt ymmärtäkö minua väärin. En tarkoita, että noissa olisi vikaa. Tilailen itsekin aina joitakin kirjallisuuslehtiä. Minä vain ihmettelen mistä johtuu, että ne ovat niin samankaltaisia.
Kirjain on poikkeus, joka on nyt ilmestynyt joitakin vuosia, ja jonka takaa löytyy jossain muodossa Arktinen banaani. Yritin hakea netistä Kirjaimen levikkitietoja, mutta en löytänyt Aikakauslehtien liiton sivuilta, ja lehden omat sivutkin vaikuttivat informaatioköyhiltä. Asia kiinnostaa, koska Kirjain on selvästi matalan kynnyksen kirjallisuuslehti, ja haluaisin tietää paljonko sitä luetaan.
Joskus on käynyt mielessä sellainenkin asia, että ehkä ihmiset, jotka lukevat kirjoja lähinnä rentoutuakseen ja viihtyäkseen, ovat kirjallisuudenystävinä passiivisempia kuin ihmiset jotka lukevat kirjoja sivistyäkseen ja päteäkseen seurapiireissä. (No niin, kuulen jo korvissani vastustavat huudahdukset. Onko pakko taas tehdä tuollaisia keinotekoisia jakoja. Kyllä on, uskokaa huviksenne. Mutta totta kai minä tiedän että tilanne tosielämässä on aavistuksen verran monivivahteisempi.)
Olisiko siinä syy siihen, miksi kirjallisuuslehdet ovat niin korkeakirjallisia, ja miksi karvalakkipuolen kirjallisuuslehtien puolella ei ole samanlaista tunkua, vaikka kohderyhmää on varmasti moninkertaisesti johonkin Nuoreen voimaan verrattuna. Ehkä ihmiset, jotka muovikassi kädessä koluavat kirjastojen palautushyllyjä, eivät kaipaa kirjallisuuslehden mahdollistamaa lisäinformaatiota kirjoista ja niiden kirjoittajista? Ehkä heille riittää pelkät kirjat?
Sellainen lukija olen itsekin ollut.
Siis minähän en tiedä, enkä väitä mitään. Haluan nyt vielä alleviivata, että tämä ei ole hyökkäys olemassaolevia kirjallisuuslehtiä kohtaan.
Täällä ja täälläkin mietitään, joko aika olisi kypsä uudenlaiselle kirjallisuuslehdelle.
Tekstit
Niinno, onhan sitten myös näitä genre-lehtiä tyyliin Tähtivaeltaja, Portti, Ruumiinkulttuuri...ja samaan zine-osastoon lasken nuo Parnassot ja muut, ne on omalla porukalla omalle porukalle puuhasteltuja lehtiä joilla odotetaankin olevan rajattu kohderyhmä.
VastaaPoistaEnpä tiedä, eikös vähän joka lehdessä ole jonkinlaista kirja- tai kirjailijajuttua, eli ehkä sellaiselle yleiskirjallisuuslehdelle ei kuitenkaan ole oikeaa tilausta, lähinnä tulee noita rajatun näkökulman genre-lehdet.
Tosiaan, unohdin genre-lehdet. Nuortenkirjallisuudellekin on omansa, Vinski ja Lukufiilis, ainakin. Vaan tietokilpailukysymys: Millä kirjallisuuden genrellä ei ole omaa genrelehteä?
VastaaPoistaSähköinen julkaiseminen tulee muuttamaan tätäkin asiaa, ja kirjallisuuslehdet tulevat olemaan saman valinnan edessä kuin kustantajatkin: sähköinen julkaisu lyö läpi.
VastaaPoistaSynnyttääkö se uusia kirjallisuusaiheista mediaa, sen aika näyttää, mutta uutta LEHTEÄ ei varmaan kannata ryhtyä julkaisemaan.
En ole suorittanut kirjallisuutieteen laudaturia, ja olen pystynyt ihan sujuvasti lukemaan Parnassoa yms. En kauhean hyvin ymmärrä tätä "karvalakkipuolen" (keitä tällä tarkoitetaan) kirjallisuusaiheisen lehden tarvetta. Seura esimerkiksi on muuttunut selvästi "kirjallisemmaksi", luin sen yhtä numeroa tässä ihan taannoin ja siinä oli kaksi pitkää kirjailijajuttua, muutenkin sen sisältö oli muuttunut siitä kun sitä viimeksi luin (josta on kauhean kauan). Seura on Otavamedian lehti. Joka tapauksessa kirjailijahaastattelut olivat samantyyppisiä kuin Kirjain:ssa. Naistenlehdissä on perinteisesti ollut paljon juttuja kirjailijoista.
Että jotenkin samoilla linjoilla kuin hdcanis tuossa, että ehkei uudelle kirjallisuulehdelle ole tilausta. Mutta saahan sitä ryhtyä perustamaan kenen intohimot kiskovat journalistiikan pariin.
Ymmärrän taas sataprosenttisesti, mitä Kirsti ajaa takaa.
VastaaPoista"Oikeat" kirjallisuuslehdet eivät kelpuuta sivuilleen mitään tai ketään, joka ei ole kyldyyripiirien suuretsi hyväksymä.
Pärstäkerroin ja kryptisyys puree niissä valinnoissa. Katsanto on surullisen kapea ja sisäänpäinlämpiävä.
Mutta en minäkään tiedä, kaivataanko mitään uutta kirjallisuuslehteä. Eikähän Parnasso mikään oikea lehti olekaan (lehdessä pitäisi olla juttuja, palstoja, omia ideoita jne), vaan pahainen kirjanen itsekin.
Kirjailijoiden saama julkisuus on masentavaa.
Kaikki eivät voi olla riikkapulkkisia, ikävä kyllä.
Julkisuudessa on tilaa yhdelle tummalle runotytölle kerrallaan, mutta hyvin harvalle keski-ikäiselle tai -äkäiselle ämmälle, jonka herkkyys ja filosofointi nähdään pelkkinä harmittavina päästöinä.
Kipa.
Ja Kiiltomato, käyn usein lukemassa, siellä on muuten nyt Anu Holopaisen uusimmasta romaanista juttu.
VastaaPoistaHirlii, vaikket ehkä ole sitten kirjallisuustiedettä opiskellut, vähättelet ehkä kuitenkin älyllistä orientaatiotasi. Kiiltomato joo, se on mainio verkkolehti, minäkin seuraan sitä. Mutta se ihan määritelmällisestikin pyrkii keskittymään pienten porukoiden kirjoihin, nostamaan esiin vähälevikkistä kirjallisuutta. Ja siis minä puhuin nyt laajemman yleisön kirjoista. Koska siis kirjojen joita myydään 100 kpl ja kirjojen joita myydään 100 000 kpl väliin mahtuu laaja kirjo kirjoja, jotka eivät ole erityistä marginaalikirjallisuutta, eivätkä myöskään bestselleitä. Ja sattuneista syistä, kuinka ollakaan, minua kiinnostavat ne kirjat. Se voi tietenkin olla, ettei tällaiselle kirjallisuuslehdelle ole henkistä pohjaa,mutta sitähän tässä juuri kyselin, että onko. Ja millainen se lehti voisi olla.
VastaaPoistaKipan viestistä sellainen, että koska olen vetänyt aika paljon kirjoittajakursseja ns, aloitteleville kirjoittajille, jotka vastikään ovat kiinnostuneet kirjoittamisesta itsensä ilmaisemisen muotona ja siinä huumassa sitten tehneet tuttavuutta ja ehkä jopa tilanneet itselleen kirjallisuuslehtiä, niin pettymys on monesti ollut suuri, ja purkautunut ryhmissä äänekkäisiin päivittelyihin. Tavan tallaajat eivät välttämättä tajua, miksi kirjallisuuslehdet ovat sellaisia kuin ovat, vaikka kirjallisuuslehtien tekijät ja niiden vakilukijat (ne muutama sata tai tuhat) olisivat niihin kuinka tyytyväisiä.
Ihan tavallisena lukijana voin vastata vain itseni puolesta, että vieraillessani kirjaston lukusalissa luen mielelläni sekä Parnassoa että Kirjainta. Molemmissa lehdissä on kiinnostavia artikkeleita, vaikka kuten Kirsti totesit erilaisia ovatkin. Kirjain vaikuttaa kansanomaisemmalta, mutta tuo hiukan mieleen myös kaupankäynnin tai mainostamisen. Noita muita mainittuja kirjallisuuslehtiä en ole osannut hyllyistä hakeakaan. Pitääpä seuraavan kerran estiä. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaPidin Kirjaimesta, kunnes kirjoitin sinne itse ja palkkiota piti kysellä perään kolmeen otteeseen. Joten se siitä. Ruumiin kulttuurin lukemisesta nautin! LUKUfiiliksen nuorten kirjoittamat arviot ovat herkkua.
VastaaPoistaAuts Terhi, tuommoiset on ikäviä juttuja. Nuorten kirjoittamat arviot ovat kiinnostavia. Noissa genrelehdissä on kyllä usein aitoa innostusta asiaan.
VastaaPoistaDelilah, Parnassossa _minun_ mielestäni parasta ovat olleet Saarikiven kolumnit. Ja mukava jos löytyi lukuvinkkejä! Toivon pitkää ikää kaikille kirjallisuuslehdille.
Taidan olla vähän sisäänlämpiävä tai jopa itseriittoinen kun en koe tarvitsevani kirjallisuuslehtiä. Parnassoa lueskelen joskus. Kiiltomatoa seurasin aiemmin enemmän. KirjaIMEN eka numeron selasin ja oli minulle *snob* liian höttöä. Yleensä jos haluan tietää jostain kirjasta tai kirjailijasta enemmän, menen nettiin, mielellään vielä kirjailijan omille kotisivuille.
VastaaPoistaMielestäni paras kulttuurilehti oli vielä vähän aika sitten Särö. Pidin tosi paljon. Harmittaa, että rahoitus ei riittänyt ja tekijät päättivät lopettaa. Kaltio on myös ihan kiinnostava. Tuli ja Savu on tullut minulle pari vuotta, mutta se lentää kyllä yli hilseen. Yritän silti aina lukea pari runoa ja saada niistä jotain uutta katsantokantaa. Onnimanni on ihana lehti nuorten - ja lastenkirjoista, mutta eikö sitä lasketa tähän, kun se ei ole kaupallinen?
VastaaPoistaKirjainta en ole vielä lukenut, pitää tutustua.
Uskoisin myös, että Suomessa ei ole tarvetta uudelle perinteiselle kirjallisuuslehdelle. Sen sijaan uskon, että netin kautta olisi mahdollista saada jotain hauskempaa aikaiseksi. Vaikka joku sivusto Facebookiin, jossa kirjailijat (jollain lailla määriteltynä) antaisivat vuorotellen kapulaa toisilleen ja kirjoittaisivat jonkinlaisen tekstin, tarinan, puheenvuoron tai vaikka ihan alustuksen ja sitten olisi keskustelun vuoro. Siis ikään kuin bloggausta, mutta laajemmalla piirillä ja jatkuvasti eri kynästä.
En tarkoita tällä Rihmaston tyyppistä kirjailijavierasta, vaan ihan elävää keskustelukanavaa, jossa kirjailijat kirjoittaisivat toisilleen ja yleisölle, vaikka yhteiskunnallisesti ajankohtaisista asioista. Sitä kautta voisi syntyä ihan mielenkiintoista yhteiskunnallista keskustelua.
Tosin herää kysymys, että pitäisikö vastaavassa foorumissa olla poikkitaiteellisiakin puheenvuoroja?
No Kirsti, älyn määrittely ja kaikki siihen liittyvä, se on "traumapeliä", en ole kauhean kiinnostunut siitä, se ei ole lainkaan ihmisessä mielenkiintoisin ominaisuus. Mensan ÄO-testistä saisin ihan varmasti idiootin pistemäärän.
VastaaPoistaMinua vain hämmästyttää se, että tähän maahan olisi saatava jokin uusi kirjallisuuslehti. Elämme onneksi kuitenkin vapaassa maassa ja kuka tahansa saa ryhtyä julkaisemaan mitä tahansa, jos siihen haluaa aikaansa käyttää.
Mielenkiintoinen postaus ja mielenkiintoista keskustelua!
VastaaPoistaHanna, mukavaa kuulla että olet pitänyt Säröstä. Särö ei kuitenkaan ole lopettanut vaan lehti on pitänyt taukoa eli vuoden 2010 numeroita ei ilmesty. Seuraava Särö on kuitenkin jo suunnitteilla ja ilmestynee kevään 2011 aikana. Pienellä kulttuurilehdellä raha on aina tiukassa, mutta jos tekijöillä riittää intohimoa, rahaa taiotaan jostain vaikka väkisin. Särön kohdalla suurin syy taukoon oli se, että palkatta töitä paiskineet lehden tekijät kaipasivat hetken lomaa rankkaan työputkeen, näin kerrotaan lehden verkkosivuilla.
Mielenkiintoista myös mitä sanot tuosta kapulanvaihto-keskustelukanavatyyppisestä kirjoittamisesta. Särön kollektiivinen blogihan on juuri palannut kesätauolta, ja toivon mukaan siellä tapahtuu joskus jotain tuon kaltaista.
Helena, tuo on ehkä kirjallisuuslehden kannalta juuri se ongelmakohta. Kaikki eivät välitä tietää enempää kirjasta, eivätkä edes kirjailijasta. Olen itse sellainen lukija. Ehkä viihteen lukijoista suuri osa on näitä. Selkeät genreihmiset ovat asia erikseen.
VastaaPoistaHanna, netti on tosiaan loistava väylä nostaa pintaan kaikenlaista kiinnostavaa. Ainakin se tulee halvemmaksi, ja riskit pienemmät kuin printtilehdessä. Niin ja onhan meillä tietenkin jo tuo Kirjain, joka edustaa uudentyyppistä kirjallisuuslehteä.
Veera, onnea ja potkua Särön uuteen kauteen!
Hirlii, huomaa nyt kuitenkin, etten minä ainakaan ole sanonut että uusi kirjallisuuslehti olisi saata. Minä vaan yritin hakea syytä siihen, miksi kirjallisuuslehtikenttä näyttää siltä kuin näyttää. Toistaiseksi kukaan ei ole kommentoinut asiaa joka minua varsinaisesti vaivaa ja kiinnostaa, joten luultavasti joudun palaamaan tämän asian pyörittelyyn myöhemminkin.
Juu, huomasin kyllä, senkin etten ihan täysin tajunnutkaan mitä mielesi ajoi takaa.
VastaaPoistaKuulun myös niihin lukijoihin joille kirja ja lukeminen on se oleellinen asia, se muu kirjan ympärillä on sellaista "lisähöttöä" jolla ei ole teoksen kanssa välttämättä yhtään mitään tekemistä. Kirjamessuillekin taidan tänä vuonna mennä sellaiseen aikaan jolloin siellä on kaikkein hiljaisinta, ja saa keskittyä kaikessa rauhassa kirjoihin.
Hirlii, jos olet menossa Helsingin kirjamessuille, niin vinkkaisitko mikä siellä on hiljaisin aika? Olen tähän asti aina onnistunut pääsemään keskelle infernaalista tungosta ja kailotusta jota ei pitkään jaksa kuunnella.
VastaaPoistaEiköhän hiljaisimpia aikoja ole hetket ennen messualueen sulkeutumista. Sunnuntaina myöhään iltapäivällä lienee yleensä aika hiljaista. Kukaan kirjailija ei ainakaan kai halua omaa haastatteluaan sunnuntaina puoli viideltä. Luulisin.
VastaaPoistaEn ole menossa Hgin messuille vaan Turun, ja kuulin yhdeltä näytteille asettajalta, että kannattaa tulla perjantaina, ja jos haluaa vältellä koululaisryhmiä, niin puolen päivän jälkeen, koko iltapäivä on kuulema todella hiljaista. Lauantaina ja sunnuntaina on sitten kova hulina, paitsi ehkä juuri sulkemisajan kynnyksellä. Olen kuullut, että Hgissäkin rauhallisin aika on arkipäivänä.
VastaaPoistaKannattaa lukea myös ulkomaisia kirjallisuuslehtiä ja suurten lehtien kirjallisuuspalstoja vaikkapa netistä (The Times, Financial Times vars viikonloppu, ja muilla kielillä, joita osaa). Samoin ulkomaisia kirjallisuusblogeja ja kirjailijoitten kotisivuja. Niistä näkee, mitä maailmalla tapahtuu. Kaikki se tulee tännekin.:)
VastaaPoistaKiitos, Hirlii & Kirsti.
VastaaPoistaKyllä Kirjailija on minusta luettavin kirjallisuuslehti. Ja sen voi tilata tavan tallaajakin, ei tarvi olla kirjailijaliiton jäsen.
VastaaPoistaAnna, tuo on kyllä totta. Olen hävyttömän laiska ulkomaan blogien lukija, vaikka varmasti kannattaisi.
VastaaPoistaAnonyymi, tuo on totta.
Viime vuonna olin kirjamessuilla perjantaina siinä iltapäivän tienoilla, oli väkeä kohtuullisesti muttei liikaa (ja mullehan siis tulee ahdistuskohtauksia suurissa ja ahtaissa väkijoukoissa). Varsinainen inferno oli ilmeisesti siinä viikonloppuna.
VastaaPoistaMuuten minua ihan kiinnostaa lukea myös kirjoista, eli siinä mielessä voisin olla kirjallisuuslehden lukija, paitsi että kun on se paha tapa että en lue uusia kirjoja...
Laajempia kirjailija-artikkeleja ja haastatteluja on kuitenkin kiinnostava lukea, ja luen ihan kiinnostuneena myös vaikkapa kirjallisuusesseitä yms.
Mutta joo, kaikki lehdet ovat helposti kovin flavor of the month -tavaraa joka ei niin kiinnosta. Myyköhän joku divari vanhoja Parnassoja tms.
Minua kiinnostaisi tietää, että paljonkohan on meidänlaisiamme ihmisiä Hdcanis. Kun tulin tälle alalle, ei minulle ollut siihen mennessä ikinä pälkähtänyt päähän, että kirjassa uutuus olisi Se Juttu. Enkä tajua sitä vieläkään. Kyllä Parnassoja myydään, olen nähnyt.
VastaaPoistaVakiintuneelle lukijalle uutuus ja palkinnot eivät merkitse mitään. On vanhoja rakkaita kirjoja, joita hän lukee uudestaan ja uudestaan. Moni palkittu uutuus jää kesken, jos ei tarvitse lukea sitä viran puolesta.
VastaaPoistaMutta kirjailijan on pakko tietää, mitä kirjallisessa maailmassa tapahtuu, sillä uusien trendien mukaan tehdään päätökset hänenkin kohtalostaan. Kirjallinen muoti on niin kuin sää, jota yksityinen ihminen ei voi muuttaa. Hänen täytyy varautua sen oikkuihin.
Hän voi myös päättää kulkea omaa tietään, kirjoittaa kestäviä teoksia, joihin eivät kirjallisen muodin virtaukset ole vaikuttaneet. Siitä ei yleensä hyvä seuraa, varsinkaan taloudellisesti. Ei ainakaan hänen elinaikanaan.
Jokaisen kirjailijan kannattaa pitää mielessään, että hän elää maailmassa vaikka ei olisikaan mailmasta, niin kuin eräässä best sellerissä sanotaan.
Valtavalla tuotannon määrällä voi tietenkin rakentaa linnoituksen, jota eivät mitkään tuulet heiluta. Se vaatii vahvaa selkää ja tukevia istumalihaksia kirjallisten lahjojen lisäksi.:)
Kirjalliset trendit ovat tosiaankin kuin sää, sitähän ei edes meteorologi voi tarkkaan ennustaa. Hyvin sanottu.
VastaaPoistaKirjailijat ja lukijat ovat minusta samassa veneessä tässä asiassa: elämme suhdettamme kirjallisuuteen, kaikkeen siihen mitä on jo kirjoitettu ja sen kanssa mitä kirjallisuus meissä herättää eloon, ja sen kanssa mitä se meille todella merkitsee.
Kirjojen kustantamiseen, markkinointiin ja myymiseen vaikuttavat markkinatalouden lait ja oikut. Erityisen kammottavaa on minusta tällä hetkellä se, että osa kirjakustantamoista on nyt pörssiyhtiöitä.
(hdcains, vanhoja parnassoja saa kyllä joistain divareista !)
Annan analyysi tuntuu kyllä osuvan nyt kohdalleen. Ei tohon osaa sanoa kuin aamen ja pluttis.
VastaaPoistaHirlii, kustantamojen on tietysti aina pitänyt tehdä kannattavuuslaskelmia ja muita sellaisia juttuja, mutta silti kustantamisessa on ollut myös jokin aatteellinen, kansallista identiteettiä vaaliva elementti. On tosiaan surkeaa jos siitä kokonaan luovutaan.
Vastasikohan kukaan kysymykseesi? Naisviihteellä ei ole omaa kulttuurilehteä, mutta on sentään kuorsaava Hömpän helmet...
VastaaPoistaEi vastannut Tuima, se on niin triviaali kysymys, ja Hömpän helmetkin on enemmän koomassa kuin kuorsaamassa.
VastaaPoistaMutta siis unohtui sanoa: Oikea vastaus! Hienoa!
VastaaPoista