No siis hetkinen. Olen lukihäiriöinen koulukiusattu alisuoriutuja, joka on, joskaan ei suorastaan menestynyt kirjailijana, niin kuitenkin elättänyt itsensä kirjailijana 16 vuotta. Onko se kiinnostavaa?
Kirjoitan lastenkirjoja, nuortenkirjoja, humoristista ihmissuhdedraamaa, olen kokeillut kauhua, scifiä, ja fantasiaa on tulossa. Olen tehnyt myös näytelmiä. Nyt, hassua kyllä, olen vielä mukana runoprojektissakin. Teen runoja, joskin yhteistyössä maahanmuuttajien kanssa. Mutta kuitenkin, tavalla tai toisella teen runoja. Hassua.
Mutta monipuolisuus, haloo, juuri sehän on ollut ongelmani. Pitäisi olla selkeämpi brändi.
Minulle ihmisenä on tehnyt ehdottomasti hyvää, kun olen saanut kirjoittaa niin monenlaista, mutta tässä nykyajan markkinailmapiirissä se on brändäämisen kannalta ongelma.
Joskus näyttää siltä, että se mikä kirjailijalle tekee hyvää ihmisenä, tekee hänelle pahaa kirjailijana. Ja päinvastoin. Mikä tekee kirjailijalle pahaa ihmisenä, tekee hänelle hyvää kirjailijana. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että myynnin kannalta on hyväksi, jos on selkeä brändi, mutta kuka jaksaa loputtomiin kirjoittaa selkeitä brändikirjoja. Siinä voi herkästi tulla ahistus. Ja jos ahistuksestaan huolimatta jatkaa samaan taatuun tyyliin, niin kyllähän se ihmistä syö semmoinen, vaikka kirjat myisivät kuin siimaa. Arvelen.
Tekstit
Brändi on hyvää sisäisesti nautittuna, jos ei ole konjakkia tarjolla.
VastaaPoistaMuuten brändi ei kiinnosta mitenkään.
Mukavaa messuviikonloppua! Valitettavasti en pääse paikalle, mutta nähdään joskus myöhemmin.
eikös tässä ole ihan riittävästi jo brändiä: "laaja-alainen lähes kaikkien alojen erikoisasiantuntija" - muutamat napakat lyhenteet vielä perään: luki-mamu-scifi-fantsu-(nyt tyrehtyi runosuoni!)
VastaaPoistaKumpi myy paremmin, kirjailijan avoimuus vai salaperäisyys?
VastaaPoistaNo voi harmi Susu! Mutta luultavasti on elämää messujen jälkeenkin.
VastaaPoistaMarika, harmi vain että inhoan laaja-alaisia kaikkien asioiden asiantuntijoita. Ovat poikkeuksetta vähän typerän oloisia aina kun pääsevät ääneen.
Rilke, ei ole varmaankaan yksiselitteistä vastausta tuohon kysymykseen. Niin paljon on kiinni myös taustavoimista, suhteista ym. Jos tuollaiset asiat ovat kondiksessa, on varaa olla salaperäinen. Nobodyn salaperäisyys ei kai yleensä ole kovin myyvää, vai?
Kirsti, osuit naulan kantaan, jälleen. Pitäisi olla selkeä brändi, mutta sellainen on kirjailijalle tosi tylsää ja kuolettavaa...kyllä siitä on sitten kirjoittamisen ilo kaukana. Ja pitäähän kirjailijankin kehittyä, kai?
VastaaPoistat. Omassa brändissään rimpuileva ja siitä uupunut
"Olen lukihäiriöinen koulukiusattu alisuoriutuja, joka on, joskaan ei suorastaan menestynyt kirjailijana, niin kuitenkin elättänyt itsensä kirjailijana 16 vuotta. Onko se kiinnostavaa?"
VastaaPoistaOn se kiinnostavaa. Mun mielestä, ehkä muidenkin ihmisten mielestä, useimmat kanssaihmiset on melkoisen kiinnostavia.
Minusta muuten avoimmuus ja salaperäisyys eivät ole toistensa vastakohtia eivätkä ne sulje toisiaan pois. Avoin ihminen (kirjailija tai mikä tahansa muu sekatyömies) voi pitää jotkut elämänalueet siellä salaperäisyyden verhon takana. Avoimmuuden vastakohta on minusta sulkeutuneisuus, ja siitä ainakin mun on kauhean hankala kiinnostua. Sulkeutuminen viestii, ettei tämä henkilö ole kiinnostunut kanssakäymisestä kanssani, joten ei tee itsekään mieli jatkaa yhteistyötä. Eli lehtihaastattelun lukemista tai kahvipöytäkeskustelua tai mitä tahansa tilannetta, jossa tavalla tai toisella olemme vuorovaikutuksessa.
Lupaan:
VastaaPoistatarjoan sulle Tullamore -viskiä (paras viski, ja ainoa jota olen kyennyt saamaan kurkustani alas) ja tarjoan sulle käsinkäärittyjä piano-sikareita. Ilmoitat vaan milloin haluat käyttää tämä tarjouksen. Olen sen vähän niinkuin velkaakin...
(messuille tuskin kuitenkaan tuon viskipulloa mukanani, mutta ostan varmaan satukirjaasi ja yhteen niistä toivoisin kirjailijan terveiset lapsilukijalle, onnistuuko?)
Avoimuus ja sulkeutuneisuus tosiaan...mieleen tuli Garbo, joka oli avoimen salaperäinen, tavallaan jättänyt kaiken julkisuuden taakseen mutta niin että piireissä tunnettiin kyllä hyvin missä oli ja mitä teki...kun taas oli myös niitä leffatähtiä jotka lopettivat ja katosivat sen jälkeen täysin yksityisyyteensä.
VastaaPoistaTai sitten on nämä identiteetillä leikkijät tyyliin Rosa Liksom tai David Bowie...ei sen persoonan tai henkilöhistorian tarvitse olla totta (vaikkakin nykymedia saakin jotain ihmeellisiä kiksejä siitä että paljastaisivat ettei Kirsti Ellilä olekaan oikeasti kansainvälinen seikkailijatar, ikäänkuin se olisi joku pointti...joten moinen voi käydä hankalaksi).
Anonyymi, siitä vaan reipas niskalenkki brändistä, ja kohti uusia seikkailuja.
VastaaPoistaHenna Helmi, minustakin suurin piirtein kaikki vastaantulevat ihmiset ovat kiinnostavia, mutta julkisuus ei kuitenkaan toimi sillä periaatteella. Julkisuus etsii ilmiöitä. Jotkut on kyllä hirmu lahjakkaita elämään elämäänsä niin, että siitä riittää raportoitavaa medioille. Sitähän pitää sitten tehdä jatkuvalla syötöllä sitä mukaa kun uraa riittää. Kun yksi aihe on kaluttu loppuun, pitää plakkarista osata vetää uusi syötti.
Hirlii, kiitos tarjouksesta! Joo, kyllä varmaan onnistuu nuo terveiset.
hdcanis, avoimen salaperäinen on kyllä aika hauska luonnehdinta, sen kun osaisi pistää toteutukseen. Ehkä sitä itse kukin on vähän identiteetillä leikkijä kuitenkin. Mullakin on aina vähän eri moodi meneillään riippuen siitä mitä olen tekemässä, ja minkä tyyppisiä juttuja olen lukenut tai nähnyt ohjelmia telkasta. Enkä läheskään aina ole ihan varma, että ajattelenko tosiaan jollakin tietyllä tavalla, vai esitänkö tässä nyt vaan ihmistä, joka on kirjoittanut yhden kirjan ja miettii toista.
Minun mielestäni sinussa on sekä ihmisenä että kirjailijana kiinnostavaa paitsi mieltymyksesi sikareihin ja viskiin, arvomaailmasi (sen perusteella mitä olet blogeissasi esilletuonut) ja itsenäisyytesi, joka ilmenee eräänlaisena oman tiesi kulkemisena. Olet monitaitaja, vähät välität trendeistä (vaikka välillä jupisetkin) ja puolustat sitkeästi yhtä aliarvostetuimmista kirjallisuuden lajeista: naisten hömppää (olkoonkin että en itse arvosta tätä lajia enää).
VastaaPoistaSe että ruikutat toisinaan blogissasi (anteeksi suorasanaisuuteni), tekee sinusta vain helpomman samastua (olet ihan tavallinen kuolevainen). Osaat silti ilmaista tärkeinä pitämäsi asiat tavalla, joka saa lukijan tuntemaan yhteyttä. (And I mean it.)
Kiitos Helena:-) Minusta tuntuu, että sinä tosiaan ymmärrät minua. Olen vähän potenut morkkista ruikutuksestani. Tiedän, että pitäisi olla urheampi.
VastaaPoistaTuo hömppä asia on kyllä vaarallinen. Innostun niin vähästä. Nytkin kommenttisi vuoksi kirjoitin nytkin taas pitkät plörinät hömpän puolustamisesta, mutta deletoin, koska ketä kiinnostaa.
Mitäpä jos kuitenkin julkaisisit hömpän puolustuspuheen, niin voitais keskustella siitäkin? :)
VastaaPoistaÄlä yllytä yllytyshullua.
VastaaPoistaMutta mulla ei ollut mielessä niinkään hömpän puolustuspuhe, vaan puolustuspuhe sille tytölle tai nuorelle tai vähän vanhemmallekin naiselle meissä, joka joskus sitä hömppää luki, vaikka ei enää olekaan siitä kiinnostunut.
Että siis mietin millä tavalla nämä asiat kulkevat käsi kädessä. Onko mahdollista arvostaa hellästi sitä entistä minää, joka luki hömppää ja koki tarvitsevansa sitä, jos ei pidä missään arvossa kirjoja, jotka silloin olivat tärkeitä.
Mielestäni olet erittäin kiinnostava sellaisena kuin sinut tässä blogissa olen tavannut. Niin kiinnostava, että luulenpa vielä jonain päivänä lukevani kirjasi (nyt en lue oikeastaan lainkaan romaaneja, mutta sitten kun on aikaa...)
VastaaPoista"Brändi (engl. brand) käsitetään niin, että se on kaiken sen tiedon ilmentymä, joka liittyy yrityksen tuotteeseen tai palveluun. Toisaalta on esitetty, että brändi voi liittyä yhtä lailla yritykseen, julkiseen laitokseen, yhtyeeseen tai henkilöön" (=wikipedia)
VastaaPoistaHyvä esimerkki henkilöstä, joka on tehnyt itsestään brändin on Paris Hilton. Tällaisia oikeasti brändejä ihmisiä on kuitenkin vähän Suomessa (onneksi). Toisaalta jos otetaan vaikka Stephen King. Hänestä on tullut myös brändi, eikö vain? Esim. elokuvan trailerissa lukee, että perustuu Stephen Kingin kirjaan, niin menet katsomaan sen. Koska Stephen King = takaa laadun? Brändi. Ilkeä voisi sanoa, että jokainen on brändi. Jos laitat itsesi aamulla nätiksi (muille), niin silloinhan teet jo itsestäsi brändin. Eli mihin lie se raja nyt sitten menee, kun nykyään sekin, että annat haastattelun kirjastasi mielletään oman itsensä brändäykseksi, vaikka siis puhuisit vain kirjastasi. Jaa-a. Selloutteja kaikki tyynni :)
"Henna Helmi, minustakin suurin piirtein kaikki vastaantulevat ihmiset ovat kiinnostavia, mutta julkisuus ei kuitenkaan toimi sillä periaatteella. Julkisuus etsii ilmiöitä."
VastaaPoistaTotta. Media ei käytä aikaa etsiäkseen ihmisestä mielenkiintoisia ominaisuuksia. Eikä ihme: mediassa ollaan töissä ja tehdään omaa juttua, jolle tämä julkisuutta syystä tai toisesta tavoitteleva ihminen on hetkellinen yhteistyökumppani. Ei ole aikaa syväanalysoida kuin niitä harvoja, jotka jo tiedetään ennalta mielenkiintoisiksi. Mutta uskoakseni toisenlaisen vastaanoton medialta saa, jos itse analysoi itsensä ja pohtii, mikä voisi itsessä olla mielenkiintoista ja kuka siitä voisi kiinnostua. Sillä tavalla mun mielestä julkisuus tuntuu toimivan, saatuani raapaisupintaa siitä molemmilta puolilta.
Ja sit tietysti suhteilla. Kaikki toimii suhteilla maassa, jossa melkein jokaisella on joku Facebook-kaveri, jolla on kaverina mediamoguleita tai ministerejä.
Hei Kirsti, blogissani odottaa yllätys :D
VastaaPoistaKiitos Hanna!
VastaaPoistaHenna, aivan. Mutta tarkoitin vain, että kun kaikki ovat kuitenkin kiinnostavia, niin tunkuhan siitäkin tulee toimituksiin, kun he itsensä analysoituaan viestivät toimittajille kiinnostavista ominaisuuksistaan. Silloin toimituksissa otetaan käyttöön uutiskriteerit. Mietitään täyttääkö tämä kiinnostava persoona ne. Jos täyttää, kiinnostava persoona pääsee lehteen. jos ei täytä, ei tule julkisuutta. Kuinka monta kertaa sama ihminen voi olla uutinen. No aika monta tietysti, kun ajattelee Matti Nykästäkin. Ja kirjojakin hän jo myy. Mutta siis sehän vaara tässä on, että pääasiasta, siis hyvästä tarinasta, tulee mediamyllyssä sivuasia.
Anne T, siitähän ei tietenkään tarvitse välittää, jos joku jossain mieltää sen itsensä brändäämiseksi että antaa haastattelun. Minusta kysymys on siitä mitä kirjailija itse ajattelee itsestään. Kenen kanssa hän tekee kaupat ns. sielustaan. Millä hinnalla ja mitä osia itsestään myy. Tietysti muiden ihmisten pulinat voivat loukata tai ärsyttää, mutta eihän niistä tarvitse välittää jos itse tuntee olevansa oikealla tiellä.
Kiitoksia anonyymi! Ymmärrän kyllä erittäin hyvin tilanteen, jossa romaanien lukemiseen ei oikeastaan ole aikaa.
Kyllä aivan, kaikesta ei tarvitse välittää. Olen vain ? seurannut ihmisiä, jotka kirjoittavat ja joiden nimi koristaa isoin kirjaimin kirjan kantta ja joiden kirja on arvosteltu esim. Hesarissa, puhuvan tulisin sanoin, että "brändääminen on itsensä myymistä". Itse näen, että siinä vaiheessa, kun kirjailija tarjoaa tuotostaan, siis työtään, kustannustoimittajalleen, niin hän tavallaan sitoutuu siihen, että se julkaistaan. Siis tehdään julkiseksi! Tuotteeksi. Taidetta tai ei, mutta kirja on myös tuote. Ja kirja ei ole syntynyt itsestään! On eri asia, jos henkilö esimerkiksi hankkii kustannussopimuksen muilla kuin kirjallisilla taidoilla. Aika monet kuuluisuudethan tekevät näin ja se on osa heidän imagoaan ja brändiä.
VastaaPoistaEn epäile ollenkaan uutiskriteerien olemassaoloa. Mutta medioitahan maailmassa riittää, eivätkä ne kaikki käytä samoja kriteerejä. Kaikkien radiopersoonien naamoja ei ehkä huolita lehteen - tosin saatuaan mainetta radiossa, moni pääseekin yllättäen telkkariin asti ihan naamansa kanssa.
VastaaPoistaMitä opin tästä puheenvuorostani: Suora tie ei aina vie perille :)
Anne, tuo on kyllä totta joo, ymmärrän pointtisi.
VastaaPoistaHenna, uutiskriteerit ovat käytössä kaikkialla, mutta tietenkään jokaisen "uutisen" ei tarvitse täyttää jokaista kriteeriä. Paikallislehdessä painotetaan kriteerejä eri tavalla kuin Hesarissa, naistenlehdissä eri tavalla kuin radiossa, siitä sitä pelivaraa sitten syntyy, jos syntyy.
Paitsi että Riikka Pulkkinen täyttää kaikkien medioiden kaikki kriteerit ;)
VastaaPoistaJoo, siis erittäin kiinnostava nettipersoona, kuulostaa vähän ... mutta on niin totta ja ihan oikeesti. No kyllähän sen kaikki tietää.
VastaaPoistaPeter
Paljon onnea ja menestystä nuorelle Riikalle, jolla näyttää olevan kaikkea, mitä tarvitaan onnelliseen elämään: hyvät, varakkaat vanhemmat (tuomari ja lääkäri), kauneutta, älykkyyttä, suunnitelmallisuutta ja diplomaattisia kykyjä vastata viisaasti haastattelijan kysymyksiin.(Hertta Hiltunen: Kuinka eroottinen olet, Riikka Pulkkinen? HS/NYT 39/2010). En ole lukenut Pylkkäsen kirjoja, joten en voi sanoa, mitä tämä täydellinen pakkaus todella sisältää.:) Kiinnostuin kovasti.
VastaaPoistaMutta kirjalija Kirsti Ellilä on meidän kirjailijoitten yhteinen itkijänainen. Kirjailijoilla on nimittäin nykyään entistä vaikeammat ajat, vaikka kaikki eivät uskalla siitä puhua, kun pitäisi vaikuttaa "voittajalta".
Uusimmassa Kirjailija-lehdessä on julkistettu tulokset kirjailijoille tehdystä kyselystä.
Parasta kirjailijan kovassa ammatillisessa elämässä näyttäisi olevan hyvä ja ystävällinen kustannustoimittaja. Olen samaa mieltä.
Lisäisin siihen perheen ja ystävien tuen. Mutta kuten Kirsti sanoi "Joskus näyttää siltä, että se mikä kirjailijalle tekee hyvää ihmisenä, tekee hänelle pahaa kirjailijana."
Hyvä perhe ja hyvä puoliso ei ole aina kaikkien mielestä "sopiva" kirjailijalle. Uusin Kirjailija-lehti vaikutti kyllä harvinaisen suvaitsevaiselta, kirjailijoiden erilaisuutta suvaitaan ehkä nyt silloinkin, kun se on poroporvarillista turvallista tavallisuutta.:)
Jostain syystä minulta putoaa usein i-kirjain sanasta 'kirjailija'. Siis: Kirjailija Kirsti Ellilä on meidän kirjailijoitten yhteinen itkijänainen.
VastaaPoista"Kirjailija Kirsti Ellilä on meidän kirjailijoitten yhteinen itkijänainen."
VastaaPoistaHyvin sanottu, Anna!
Vai itkijänainen... Mitähän tuohon nyt sanoisi. Itkijänaiset olivat kyllä tärkeitä henkilöitä, pystyivät kanavoimaan kollektiiviset repivät tunteet turvallisesti jne, että mikä ettei, kiitoksia vaan!
VastaaPoistaNiin, Riikka Pulkkinen on ilmeisesti täydellinen. En ole vielä lukenut kumpaakaan kirjaansa, mutta vielähän tässä ehtii. On se silti kiva, että naiskaunedelle perso Peter viitsii roikkua täällä minun blogissani.
Kirsti,
VastaaPoistavoit käyttää myös modernia sanaa asianajaja - mutta se ei ole yhtä havainnollinen.
Tällaisessa pienen kielialueen maassa on maansuru, kun kirjallisuuden asema on niin paljon huonontunut, että esim eräs vanhimpia kustantomoja ilmoittaa tulevansa toimeen ilman kirjoja ja potkaisee pois maailmanluokkaa olevan suomalaisen kirjailijan, joka uskaltautui puolustamaan muita kirjaílijoita.
Sinä tuot esille ne epäkohdat, joita kirjailijoilla on. Useimmat kirjailijat eivät uskalla puhua niistä. Sinulla täytyy olla viisas kustantaja.
(Minun on taas helppoa esittää mielipiteitäni, kun ei ole yhtään kirjaa ilmestynyt vähään aikaan eikä ole yhtään kustantajaa, jota pitäisi varoa. Minulla ei ole mitään menetettävää.)
Olen vissiin niin tyhmä, etten ole tajunnut pelätä. Kustantamo taitaa olla aika viisas joo.
VastaaPoista