Kurssista on ollut se hyöty, että olen alkanut ajatella markkinointia. Heräsin koomastani, ainakin melkein, ja siitä on ollut tuloksena yksi radiohaastattelujen sarja, ja pari lehtijuttua. Kyllähän sitä kaikenlaista pystyy tekemään, kun on aloitteellinen, mutta se vähän häiritsee, että eihän minun oikeastaan kuuluisi joutua huohottamaan toimittajien hännillä ja pyrkiä luomaan hyviä viestintäsuhteita heihin. Toisin päinhän tämän pitäisi mennä. Toimittajien pitäisi himoita minulta niitä haastatteluja. Mutta kun ne eivät siis ymmärrä hyvän päälle mitään.
Sitäkin välillä mietin, että onko järkeä markkinoida ja tuputtaa itseään, jos lopulta saa kovan työn jälkeen jonkun sen verran kiinnostumaan, että se lukee kirjani, ja sitten toteaa, ettei tykännyt. Siinä meni koko markkinointi hukkaan. Senkin ajan olisin voinut vaan maata sohvalla ja nuuskia varpaanvälejäni. Koska en minä siitä markkinoinnista ja esillä olosta nauti. Jos minä jostain nautin, niin kirjojen lukemisesta ja kirjoittamisesta. Ja siitä kun saa ystävien kanssa istua kirjapiirissä, ja jutella kirjoista.
Markkinointikurssin pääopettaja on saldovapailla, muuten olisin jo kysynyt, että voisinko jakaa tämän kurssin kahdelle vuodelle. Suorittaa osan kursseista nyt, osan jonkun myöhemmin alkavan kurssin yhteydessä, kaipa ne siellä AKK:ssa näitä kursseja järjestävät tulevaisuudessakin. Luultavasti jokin byrokraattinen juttu estää tekemästä niin. Minun olisi tietysti jo keväällä pitänyt tajuta, etten pysty näin tiiviiseen opiskeluun. Kuvittelin, että riittäisi kun heivasin työväenopiston tunnit pois, mutta ei se nyt vaan tunnu riittävän.
Asiasta toiseen, lastennovellini Kova jätkä, sekä pätkä kohta ilmestyvästä kirjastani Reetta ja linnan vangit käännetään venäjäksi. Ties vaikka pääsisin esiintymismatkalle Arkangeliin. Elämällä on varattuna huvittavia käänteitä. Sain nyt myös sen verran toimeksi, että lisäsin muutaman kirjasivun tuonne oikeaan ylälaitaan. Mitään erityistä sisältöä siellä ei vielä ole. Mietin pitäisikö sinne kirjoittaa taustatietoa siitä miten kirjat ovat syntyneet. Entä pitäisikö lisätä sivu, johon vuodattaisin tähän astisen elämäni tarinan. Nyt minä lähden kumminkin uimaan ensin.
Tekstit
Olin itse tänään työkkärin järjestämällä itsensäjohtamisluennolla (ihan vapaaehtoisesti) ja sen "vapaus haluta sitä mitä työnantajat haluavat" -pläjäyksen jäljiltä tunsin liki hysteeris-euforista kiitollisuutta siitä, että olet kirjoittanut Pappia kyydissä.
VastaaPoistaSe kirja josta en tykännyt, oli Miehen tuoksu. Naista joka kirjoitti rakkausromaanin, pääsin sivulle 44 asti, mikä on vähän enemmän kuin Jayne Anne Phillipsin Kiurua ja termiittiä, jossa hyydyin sivulle 36.
Itsensäjihtamisluento kuulostaa kyllä niin pahalta, että ihan pelottaa ajatella ihmistä joka on tuon keksinyt.
VastaaPoistaMinkäslainen kohtaus kirjasta tulee käännettäväksi venäjään?
VastaaPoistaKuka muuten kääntää tekstisi? Mitä kautta tämä käännösprojekti alkoi, siis kustantajasi vai jonkun muun?
VastaaPoistaSun pitää ensin antaa satatuhatta haastattelua joka puolelle ja sitten kieltäytyä niistä. Antaa salaperäisen maineen, nääs. Tai vielä parempi: paras tapa saada spontaaneja haastatteluja olisi varmaan kummallisen ulkonäön luominen. Ollaan keskusteltu yhden ystävän kanssa asiasta ja tultiin siihen tuloksen, et yks tapa erottua olisi pukeutua aina kunkin teoksensa päähenkilöksi median edessä. Siis mieti mikä kohina kävisi kun pukeutuisit vaikka kummitukseksi seuraavaan haastatteluun? Tosin jos sun seuraava haastattelu on radiohaastattelu, en oon ihan varma toimisko tää juttu... Aina kannattaa kokella? ;)
VastaaPoistaSe on sellainen Burning Bridges projekti. Kääntäjinä Arkangelin yliopiston suomenkielen opiskelijat valtiopalkitun kääntäjän Anna Sidorovan ohjauksessa.
VastaaPoistaValitsin käännettäväksi luvun 7, muistaakseni.
Hyviä vinkkejä Hanna, kiitos niistä! Tässä on vaan se ongelma, että olen arka ja ujo ihminen, jonka on kauhean vaikea tehdä itsestään numeroa tuollaisilla sinänsä ihan hauskoilla jekuilla.
VastaaPoistaKirsti, ujolle voi itse asiassa olla apua esiintyessä siitä, että pukeutuu johonkin rooliasuun. Muuttuu ikään kuin toiseksi, ja se roolihahmo ei olekaan arka :)
VastaaPoistaEi tämä tietenkään mikään patenttiratkaisu ole, mutta joillekin ilmeisesti toimii. Jotkut näyttelijätkin on kuulemma niin kovia esiintymisjännittäjiä, että oksentelevat ennen esitystä, mutta kun "astuvat rooliin" niin jännitys kaikkoaa.
Ymmärrän pointtisi. Mut siis jos olisin halunnut olla esiintyvä taitelija olisin varmaan sitten ryhtynyt sellaiseksi. En kuitenkaan tyrmää tätä mainiota ideaa, pitäisi vain keksiä jokin sopiva rooli, johon pujahtaa. Esim. juuri nyt kirjoitan romaania majavista. Majavana olisi ihan hauska mennä haastateltavaksi. Mutta sitä ennen pitäisi tulla uunista pari muuta kirjaa. Korvaton noita Valpuri Kyni voisi tietenkin olla hyvä hahmo, se on tuossa Reetassa. Mutta aika kivulias ajatus olisi haastattelun vuoksi luopua korvistaan...
VastaaPoistaNiin en toki tarkoita, että ryhtyisit ammattiesiintyjäksi :D Meinasin vaan että jos joskus haluaa/joutuu vaikka markkinointimielessä esiintymään, rooliasu voi helpottaa tilannetta. Tai pahentaa, perusluonteesta riippuen. Mä olen joskus miettinytkin fantasia-asuun pukeutumista, mutta olen aika huono eläytyjä, joten tulis ehkä vaan tyhmä olo...
VastaaPoistaKiva tuo käännösjuttu. Onneksi olkoon!
VastaaPoistaGoogle-kääntäjässäsi on jokin vialla. Poista se ja asenna uudesta paikasta.
VastaaPoistaNyt se toimii, ei enää siansaksarivejä. Teitkö muutoksia? Kiinnostaa, kun sama mullakin.
VastaaPoistaAnu, pitääpä miettiä joo.
VastaaPoistaAnna, en tehnyt mitään. Tarkistin että toimiiko, totesin että toimii.