Nyt mainostettiin Liisa Keltikangas-Järvisen uutta teosta, joten katsoin viestin vähän tarkemmin, koska ko. rouvan opukset kiinnostavat. Viestin hännillä oli linkki, josta sai tilata arvostelukappaleita, ja silloin minulla yhtäkkiä alkoi raksuttaa. Saisinko minäkin arvostelukappaleen, jos tilaisin?
Kokeilin kepillä jäätä, ja heti tuli vastaus. Arvostelukappale lähetetään ilmoittamaani osoitteeseen!
Jokin aika sitten oli puhetta siitä kuinka jotkut neropatit tienaavat blogeillaan. Olen nyt liittynyt samaan etuoikeutettujen ryhmään. Tietenkään ei ole ilmaista kirjaa, niin kuin ei ole ilmaisia lounaitakaan. Mutta ilohan kiinnostavista kirjoista on blogata.
Tekstit
Vallan mainio markkinointikikka !
VastaaPoistap.s myös sinun kirjoillesi tai kariston kirjoille, kuinka vaan...
Kaikkien kirjoista kiinnostuneiden bloggaajien kannattaisi varmaan ryhtyä kinumaan vapaakappaleita kustantajilta.
VastaaPoistaMikset mainosta myös itseäsi enemmän? Jos kaltaiseni lukija, joka ei tunne kirjojasi, tulee tänne, hän on todennäköisesti motivoituneempi tutustumaan niihin täällä kuin muualla. Sen takia kirjoistasi pitäisi minusta olla täällä blogissa jotain mainosta tai edes nimen puolesta selvempi (ja kuvallinenkin)linkki kirjojen esittelyyn kuin "Kirstin nettimaailma", joka on aika huomaamaton eikä sano heti, mistä on kysymys. Ei pidä olla liian vaatimaton. Mitä enemmän tiedon hankkiminen vaatii kävijältä, sitä todennäköisempää on, että hän ei vaivaudu.
VastaaPoistaOsuit kyllä niin naulan kantaan anonyymi, että voisin jakaa sinulle Häiriksen tunnustuspalkinnon. Olen neuroottinen tumpelo mitä itseni markkinointiin tulee, mutta juuri tällä hetkellä olen kivuliaasti ryhdistäytymässä.
VastaaPoistaNo voi hitsi, todella hienoa! Tekisi mieleni itsekin ruinata arvostelukappaleita kustantamoilta, mutta jotenkin olen aina ajatellut, että niitä saavat vain harvat ja valitut (niin kuin varmaan saavatkin).
VastaaPoistaJa minä olen samaan mieltä Anonyymin kanssa, että voisit enemmän kertoa ja ihan rohkeasti mainostaa myös omia kirjojasi!
Kirsti,
VastaaPoistakirja-arvostelujen kirjoittaminen on hyvä idea.
Olen myös samaa mieltä anonyymin kommentoijan kanssa. Laita tähän blogiin enemmän tietoa kirjoistasi.
Voisit myös perustaa rinnakkaisblogin, jonka teemana ovat esim nuortenkirjasi - tai kaikki kaunokirjalliset teoksesi. Olisi kiinnostavaa tietää, mistä sait niihin idean, mitä on henkilöiden ja paikkojen takana. Sellaista asiaa, jota ei yleensä kysytä haastatteluissa ainakaan nuortenkirjojen kirjoittajilta. Mukana olisivat kansikuvat kaikista kirjoista ja muita hauskoja kuvia, esim kissastasi, kesämökin yksityiskohdista. Yksityisyyttään voi suojella, samoin sukulaisia joista osa ei halua edes mainintaa itsestään nternetiin saati sitten kuvia. Kissa ei kuitenkaan haasta oikeuteen.:)
Voit käyttää hyväksesi myös Bloggerin uutta mahdollisuuttaa laittaa "sivuja", joilla on pysyvää aineistoa, esimerkiksi esitelmä jonka olet pitänyt tai haastattelut sinusta skannattuina. Lehtien tekstiä saa käyttää, kuviin on valokuvaajalla copyright, niitä voit käyttää vain hänen luvallaan.
Tein mieheni väitöskirjoillekin kotisivublogin, ja siinä käy säännöllisesti väkeä sekä Suomesta että ulkomailta. Mieheni ei jouda kirjoittamaan sinne ainakaan toistaiseksi, mutta hyvä näinkin. Esimerkiksi siirtolaiset ja maaseudulla kaukana ylipistoista asuvat saavat jotain tietoa.
Jos opiskelet markkinointia, niin eikö omien sivujesi kehittely olisi luonteva osa niitä?
VastaaPoistaHelena, olisi tosiaankin. Ei vaan tahdo aika riittää, kun niin iso osa elämästä menee haahuiluun...
VastaaPoistaAnna, tutkin jo noita sivumahdollisuuksia, mutta en vielä tajunnut miten se tapahtuu.
Elegia, kannattaa kuitenkin kokeilla. Bloggaajien arvo ymmärretään.
apua Kirsti, sinä kruunaamaton hömpän puolestapuhujien kuningatar! Keksin vihdoin, mistä ja keneltä voin pyytää apua minua vuosikausia vaivanneeseen hömppäkirjaongelmaan, ainakin nyt kun Hömpän helmet on vielä tauolla.
VastaaPoistaJoskus kauan kauan sitten, silloin kun olen tehnyt ensimmäisiä retkiäni hömpän ihastuttavaan maailmaan, luin minua puhutelleen sinkkustoorin. Sen on täytynyt olla ennen Bridget Jonesia, ja kirjan on täytynyt olla sinkkuromskubuumin ensimmäisiä. Olen vuosia yrittänyt löytää kirjaa lukeakseni sen uudelleen. Kirja on suomennettu joskus -90-luvun puolivälin tietämillä, ennen vuotta -98.
Se on kaksiääninen, eli kertojina ovat vuorotellen tyttö ja poika, jotka tietysti tarinan lopussa saavat toisensa. Erikoista tarinassa oli se, että he olivat vanhastaan ystäviä, mutta vasta seurustelusuhteessa paljastui, että jompikumpi osapuolista harrasti (voiko niin sanoa?) wiccalaisuutta, ja jollen väärin muista, se oli yksi suhteen muodostumisen kipupisteitä.
En muista kirjailijaa - mutta ehkä sukunimi oli aakkosten alkupäässä, en kirjan ulkonäköä, en nimeä. Amerikan ihmemaahan se muistaakseni sijoittui.
Olen aivan nääntymykseen asti yrittänyt haravoida kirjaston hyllyjä ja tietokantoja tarinan löytääkseni, mutta en kertakaikkiaan etene.
APUA!
Valitettavasti kauhea totuus paljastuu. En tunne kirjaa. Voin yrittää kysellä joltain todelliselta asiantuntijalta.
VastaaPoistaMarkkinoinnista puheen ollen vielä puuttuu myös linkki Kotimaa24.fi:n profiilistasi kirjasivuille.
VastaaPoistaSekin on totta. Paljon puuttuu linkkejä ja muuta. Pitää ryhdistäytyä.
VastaaPoista