tiistai 28. helmikuuta 2012

Hyvä Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus,




Olemme huolissamme lasten ja nuorten kirjallisuuden näkyvyydestä ja arvostuksesta lehdessänne. Julkaisitte maanantaina 20.2.2012 “Kevään lasten- ja nuortenkirjat” -listan. Toisin kuin otsikointi antaa ymmärtää, listalta puuttui useita kirjoja ja kirjailijoita, joiden nimet oli kuitenkin kustantamoista ilmoitettu. Nettilehden lista ei myöskään ollut kattava. Suomen suurilevikkisimpänä lehtenä Helsingin Sanomilla on erityinen asema ja vastuu uutisointinsa oikeellisuudessa. Nykyinen käytäntö on harhaanjohtava lukijoita kohtaan ja suorastaan haitallinen kirjailijoille, joista monille Helsingin Sanomien kevään kirjalista on ainoa tapa ilmoittaa suurelle yleisölle, että kirja on ilmestynyt. Näin erityisesti esikoiskirjailijoille, jotka ovat vasta aloittamassa uraansa, sekä pienempien kustantamoiden kirjailijoille, joilla ei ole resursseja kirjansa mainostamiseen laajemmin. Haluaisimmekin tietää, millä perustein ja millä etiikalla Helsingin Sanomat päättää, kuka on listalla mainitsemisen arvoinen.

Kummastusta on herättänyt myös kirjallisuuden eri lajien arvottaminen, joka näkyy lasten ja nuorten kaunokirjallisuuden saaman huomion vähäisyydessä. Lanu-kirjallisuus unohtuu herkästi muun kirjallisuuden rinnalta. Myös lanu-kirjallisuuden palkintoehdokkuuksista uutisoidaan valikoivasti: esimerkiksi kansainvälistä ja huomattavaa Alma-palkintoa, jonka saajaksi on tänä vuonna ehdolla kuusi suomalaista kirjailijaa, ei ole käsittääksemme uutisoitu Helsingin Sanomissa mitenkään.

Lasten- ja nuortenkirjallisuus on yhtä tärkeää kuin aikuisille suunnattu kirjallisuus. Ammattitaitoiset aikuiset kirjailijat kirjoittavat kummankin kategorian kirjat. Ilman nuorena hankittuja myönteisiä lukuelämyksiä kotimaisen kirjallisuuden parissa on kotimaiseen kirjaan tarttuminen aikuisena kynnyksen takana.

Lienee aiheellista kysyä, miksi Helsingin Sanomat ylipäätään kokee tarpeelliseksi listata erikseen aikuisten kirjat ja lapsille ja nuorille suunnatut kirjat. Julkaistavien kirjojen luokittelu nykyisessä muodossa aiheuttaa tietoa etsivälle lukijalle päänvaivaa. Erityisen hankala nykyinen käytäntö on esikoiskirjojen sekä fantasia- ja scifi-kirjojen kohdalla. Kaikki vuoden esikoiskirjat eivät esiinny esikoiskirjojen listassa ja fantasia- ja scifi-kirjoja löytyy niin aikuisten, lasten ja nuorten kuin fantasiakirjojenkin listoista. Kaikkia lasten ja nuorten kirjoja, jotka ovat fantasiaa, ei luokitella fantasian alle.

Kaunokirjallisuuslistat voitaisiin hyvin jakaa pelkästään kahteen otsakkeeseen: kotimainen kaunokirjallisuus ja käännetty kaunokirjallisuus. Eri kirjallisuuden lajeja varten voitaisiin rakentaa merkintäsysteemi, jossa jokaisella genrellä olisi oma logonsa: esikoinen, yleinen kaunokirjallisuus, scifi ja fantasia, lapset, nuoret. Näin yksittäisillä kirjoilla voisi olla useita määreitä sen sijaan, että ne sijoitettaisiin erillisille listoille. Otsikoinnissa olisi reilua mainita, onko kyse toimituksen valikoidusta poiminnasta vai kattavasta listasta. Nämä muutokset vähentäisivät eri kirjallisuuden lajien tarpeetonta arvottamista ja takaisi lukijoillenne mahdollisimman tasa-arvoisen ja selkeän kuvan vuoden kirjallisuustarjonnasta.


Magdalena Hai
J.S. Meresmaa
Hanna van der Steen

Kirsti Ellilä
Hannu Hirvonen
Marjut Hjelt
Anu Holopainen
Tuula Kallioniemi
Anneli Kanto
Markku Karpio
Kirsti Kuronen
Anne Leinonen
Päivi Lukkarila
Kirsi Pehkonen

Share/Bookmark

13 kommenttia:

  1. Hieno juttu! Saapa nähdä julkaisevatko, ja jos niin mitä kenties vastaavat.

    T. Susanna

    VastaaPoista
  2. Ainakin verkossa oleva kirjalista oli jo korjattu. Siis vaikutusta oli ja jopa nopeaa.

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti esille nostettuun asiaan tulee parannus! Ei ole kovin pitkälle ajateltu, jos nuorten on tarkoitus etsiä itse lukuvinkkinsä samalla kun aikuisille suunnattuja listoja on lehdet ymv. pullollaan. Kyllähän tarjonnan pitäisi olla tasapuolista niin eri lukijaikäryhmien kuin vinkattavien kirjailijoidenkin suhteen...

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia tsemppauksesta. Kuten Anneli sanoi, ainakin nettilistaan näyttää tulleen muutoksia.

    VastaaPoista
  5. Oikein hyvä! Lasten- ja nuortenkirjallisuuden asemaa täytyy parantaa. Varsinkin nuortenkirjallisuuden asema on huonontunut viime vuosina.

    Ensinnäkin yhä useammat kustantajat eivät halua enää ollenkaan julkaista nuortenkirjoja. Se on aikamoista edesvastuuttomuutta nuoria kohtaan.

    Suomalaisten nuorten olisi tärkeää tuntea myös oman maansa historiaa, sekä lähihistoriaa että vanhempaa. Muuten maatamme ei voida enää sanoa sivistyneeksi maaksi.

    VastaaPoista
  6. Todella tärkeä kirjoitus! En ylipäätään ymmärrä, miksi lanu-kirjat ilmaantuvat Hesariin vasta viikkojen päästä siitä, kun aikuisten proosa on esitelty.

    Saanko laittaa tämän Lasten linnoituksen tämän viikon postaukseeni blogissa?

    VastaaPoista
  7. Valkoinen Kirahvi, ne lanu-kirjat ilmestyvät sinne viikkojen päästä, koska lanu-kirjoja ei perinteisesti ole pidetty kirjallisuutena ollenkaan. Sehän se on ikuinen murheenkryyni ollut. Tietenkin saat laittaa tämän blogiisi ja se on toivottavaakin, että asia leviäisi mahdollisimman laajasti. Tätä on nyt blogeissa ja Facebookissa levitetty hartiavoimin:-)

    Joo Anna, ei sitä kulttuuritahtoa aina tunnu löytyvän sieltäkään mistä olettaisi. Mutta onneksi on sellaisiakin kustantamoja, jotka erittäin vakavasti suhtautuvat tähän tärkeään kirjallisuudenlajiin:-)

    VastaaPoista
  8. Kiitos, teen postauksen vielä tällä viikolla Lasten linnoitukseen, joka tällä viikolla voisikin olla kantaaottava...

    Minua on tympinyt tämä epäkirjallisuudeksi panettelu jo pitkään. Ylhäältä nämä asiat lähtevät. Yliopiston koulutuksessa kotimaisessa kirjallisuudessa, puhumattakaan yleisestä kirjallisuustieteestä, lanua vain sivutaan. Ihmeteltävää on sekin. Kuitenkin lyriikan ohella uusimmat kirjalliset ilmiöt ovat usein tulleet proosaan juuri lanun kautta.

    Toinen ylhäältä tuleva signaali on sanomalehdet. On aivan käsittämätöntä, että edesä Sanomalehtiviikolla ei saada aikaiseksi sellaista kulttuuriosiota, joka olisi solkenaan lasten- ja nuortenkulttuuria varten.

    Käyn lukemassa vastauksen kirjeeseenn ja postaan vielä aiheesta. On kertakaikkisen tärkeää, että tämä asia korjautuisi.

    Toisaalta huvittavaa on sekin, että lastenkirjapostauksiin ei juurikaan tule kommentteja. Harva bloggarikaan lukee saatika kirjoittaa lanusta. Kommentit ja lukijaluvut jäävät näissä jutuissa selvästi alle normaalin. Niin että kyllä blogistaniassakin on tässä peiliin katsomisen paikka.

    VastaaPoista
  9. Osut naulankantaan Valkoinen Kirahvi. Olen miettinyt mistä ilmiö johtuu, onko kysymys siitä ettei lanukirjallisuuteen liity samanlaista "tähtikulttia" kuin aikuisten kirjoihin? Jostain syystä lanu-kirjallisuutta ei pidetä tärkeänä, esimerkiksi runous saa paljon enemmän palstatilaa lehdissä, runoilijoita arvostetaan. En halua runoilijoilta pois heidän palstatilaansa ja arvostustaan, mutta mietin vain, että mitkähän kirjat oikeastaan eniten vaikuttavat tähän maailmaan ja ihmisten mieleen, runot vai joku hyvä lastenkirja joka sattuu oikean lapsen käteen oikeaan aikaan...

    VastaaPoista
  10. No niin... kirjoitin sen, mitä ajattelin. Laitanpa Grafomaniaankin linkin. Tärkeä asia. Käy kurkkaamassa :D

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!