perjantai 3. helmikuuta 2012

Kui ni?

Aina kun olen jännittynyt ja keskittymiskyvytön lueskelen teosta Kyl asia on tälläi. Kysymyksessä on Porin murteen sanakirja.

Kirjan esipuheessa mainitaan, ettei Porin murre välttämättä ole ilo korvalle, jos sitä kuulee radiosta. Minusta se taas nimenomaan on ilo korvalle. Siksi tykkään katsella niitä vanhoja Pulkkis-jaksoja joissa esiintyy porilainen taparikollinen:
-Tulee kyl mieleen, että onko sulla minkäänlaista moraalia?
-On mulla kakskin moraalia. Toinen semmonen pitkäperäinen kalastajamoraali ja toinen sellanen lyhkäsempi tiäksää toi puusepän moraali. Se leipäveitsi oli siin vaa niin kätevästi käsil. Mut se oli virhe.

Tunti ja vartti bussin lähtöön ja minä kuhkin vielä yöasussa, enkä ole vielä keksinyt mitä jännää puhun Huittisissa.


Share/Bookmark

4 kommenttia:

  1. Pulkkisessa on kaikki parasta, jopa Porin murre. Sarja, joka uppoaa täysillä minuun. Onneksi JIM-kanava alkoi tällä viikolla esittää sarjaa alusta uusintana!!

    VastaaPoista
  2. Ai niinkö teki? Pitääkin alkaa seurata.

    VastaaPoista
  3. Mul on porilainen serkku, se on lempiserkkuni. Puhuu Porin murretta, on Turusta kotoisin, siis seassa voi olla Turun murrettakin kun hän puhuu. Mutta kyllä hän on mainio juuri puheissaan. Sitä kuuntelisi puoli päivää. Nauru ja itku ovat ottaneet otteen hänestä. Surun läpi kuultaa ilo. Ja ilossa on aina suru pohjalla. Ei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun hän kertoo juttuja. Jotenkin juuri Porin murre ja hänen juttunsa paiskaavat kättä, tehostavat toisiaan.

    VastaaPoista
  4. Liisu, kyllä se tosiaan varmaan niin on, ettei porilaista kuunnellessa tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Ja turkulaisten kanssa sama juttu...

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!