tiistai 21. helmikuuta 2012

Pullakarnevaalit

Taas on tullut aika miettiä paastoa. Viime vuonna en muistaakseni edes yrittänyt. Edellisenä vuonna yritin mutta hiilihydraattitietoinen ruokavalioni muuttui kesken kaiken riehakkaaksi karjalanpiirakkakekkeriksi. Liha on niin heikko.

Myös mieleni on heikko. Viikonloppuna olin juhlissa, jossa aikuinen lapsi nimitti äitiään hylkeeksi ja äiti vain nauroi. Kommentin oli laukaissut valokuva, jossa kyseinen äiti-ihminen makasi uimapuvussa rannalla. Jos minua nimitetään hylkeeksi, voin kertoa, etten osallistu ilonpitoon. Luultavasti poistun itkien paikalta, päätän etten enää koskaan syö mitään ja sorrun seuraavassa hetkessä.

Paaston päätarkoitus ei ole ruuasta kieltäytyminen, muutenhan anorektikot eivät voisi ollenkaan paastota. Anorektikko voisi paastota vaikka syömällä joka päivä laskiaispullan.

Paaston tarkoitus on raivata tilaa hiljaisuudelle, asioiden tärkeysjärjestysten uudelleen arvioinnille, esimerkiksi. Säästyneet rahat voisi käyttää johonkin hyvään tarkoitukseen.

Hyvää laskiaista! Huomenna on siis tuhkakeskiviikko. Silloin kadutaan tomussa ja tuhkassa. Olisikohan lähikaupassa laskiaispullia, pitäisikö hakea muutama? Ei niiden syöminen ehkä ole yhtä hohdokasta kuin meininki Sao Paolon sambakarnevaaleissa, mutta kelpaa paremman puutteessa.

Ps. Aina voi aloittaa Ekopaaston.

Share/Bookmark

13 kommenttia:

  1. Hyvää laskiaista, mäkeä laskeen vaan...

    VastaaPoista
  2. Mä olen harrastanut sitä perinteistä lihansyönnin vähentämistä, punaisesta lihasta luopunut kokonaan (poikkeuksena se vieraanvaraisuuden hyväksyminen, jos joku lyö eteen liharuokaa niin silloin sitä syödään eikä aleta valittaa että en mä...) vaikka kana ja kala meneekin vielä.
    Toisaalta siinä eroan paastokäskystä, olen levittänyt muutoksen kevyemmin joka päivälle enkä keskittänyt kovempaa paastoa yksittäisille päiville. Kumpi lie sitten oikeasti parempi tapa...
    http://katolinen.net/?p=4089

    VastaaPoista
  3. Minusta "seitsemän vapaata viikkoa" on hyvä nimitys paastonajalle. Tänä vuonna aion pyrkiä tavanomaista karkkilakkoani haasteellisempaan "seitsemän viikkoa ilman netin iltapäivälehtiä" -tavoitteeseen. Jokaisesta sortumisesta euron päiväsakko yhteisvastuukeräykseen. Tarkoitus olisi saada enemmän aikaa kirjojen lukemiseen ja hiljentymiseen. Saa nähdä, kykenenkö vai onko liha liian heikko. Kävipä niin tai näin, joku hyötyy kuitenkin.

    VastaaPoista
  4. Pitkiä pellavia sitten, eikös se mäenlasku sitä tarkoita, Hannele?

    Hdcanis, lienee taas yksi niistä asioista joissa on vaikea hahmottaa sitä totuutta ja parasta tapaa. Katolilaisten paasto vaikuttaa mielestäni kaikenkaikkiaan aika lepsulta. kun huomautin asiasta isä Peterille, hän sanoi: Niin, emme me ole mitään ortodokseja:-)

    Maisaikaisa, tuollaista termiä en ole kuullutkaan. Ylipäätään netistä luopuminen olisi tosi hyvä paasto, mutta en edes kuvittele pystyväni moiseen. Tuollainen sakon määritteleminen itselle voisi olla hyvä jutska.

    VastaaPoista
  5. Munkki Serafimilla on hyvä pointti: "Nykyajassa paastoamisen piiriin voi sisällyttää yhtä ja toista, mitä keskiajalla ei osattu edes kuvitella. Erityisen suositeltavaa ja sisäisesti virkistävää on mediapaaston harjoittaminen. Alkuun pääsee jo jättämällä iltapäivälehdet ja tv-sarjojen seuraamisen. Mieltään voi kirkastaa tehokkaasti myös 'rytmipaastolla' eli vaihtamalla popmusiikin kuuntelun hiljaisuuteen. Tällaisetkin kilvoitukset vaativat monien mielestä aivan liikaa itsekuria, mutta on hyvä panna merkille, että niiden avulla ainoastaan lähestytään perinteistä tavallista elämisen ja olemisen tapaa - siis sitä tilannetta, josta keskiajan ihminen vasta aloitti paastonsa."

    VastaaPoista
  6. Ihan totta, olen ajatellut tuota itsekin. Eikä minun tarvitse kuin ajatella äitini elämää tai vaikkapa omaa lapsuuttani, niin silloinkin oli hiljaisuutta ihan eri tavalla kuin nykyään.

    VastaaPoista
  7. Toisaalta tuo on vain se alin vaatimus mitä odotetaan kaikilta täysikäisiltä terveiltä, itsehän voi kehitellä vaikka mitä...näillä leveysasteilla tähän vuodenaikaan esim. kenkien käytöstä luopuminen menisi kuitenkin ehkä jo liian ankaraksi harjoitukseksi.
    Pohdiskelin kaikenlaisia, moderni harjoitus olisi vaikkapa keskustella kohteliaasti, toisen mielipiteet huomioonottaen ja vailla sarkasmia nettisanomalehtien keskustelupalstoilla. Vai olisiko sekin liian ankaraa?

    VastaaPoista
  8. Kiitos! Hyvä, että sä huomioit, että paasto on alkamaisillaan. Omassa lähipiirissäni olen kummajainen, kun muille paastonajalla ei ole mitään merkitystä, ja pääsiäinenkin merkkaa vaan maukasta paistia, ja paria ylimääräistä vapaapäivää. Olisikohan paasto paremmin toteutettavissa, jos ympäristö tukisi sitä, en tiedä.

    Olen turhan usein yrittänyt täydellistä namipaastoa, mutta se on johtanut vaan siihen, että ajattelen enemmän herkkuja kuin koskaan muulloin ja unissakin leijailee suklaapatukat ja pullat. Nykyään pyrin vaan yksinkertaistamaan syömisiä, ja nauttimaan niistä hitaasti, esim. "Kaurismäki"- keitot ovat mitä parhaita paastonajan ruokia. Joku pikku herkku silloin tällöin ei kaada venettä.

    Hiljentyminen ja hiljaisuus ylipäänsä on enemmän mun juttu, mutta yllättävän vaikeaa sekin. Mutta kilvoitellaan...

    Tuota ekopaastoa voisin tsekata, jospa sieltä löytyisi eväitä myös itselleni.

    Ilona.

    VastaaPoista
  9. Hahhaa Hdcanis, aika extremeltä kuulostaa tuo kommentointi ilman sarkasmia, mutta ei hullumpi idea.Olen joskus kokeillut sitä itsekin, tosin en paastomielessä, mutta muuten. Tein sellaisen sosiaalipsykologisen kokeen, tosin tästä on kymmenen vuotta aikaa. Silloin sillä oli yllättävän voimakkaat vaikutukset, eikä vähiten minuun itseeni.

    Ilona, sama vika, eipä ole paastoajia tungokseen asti minunkaan lähipiirissäni. luulen että paaston ajatus toteutuu aika hienosti juuri siinä jos saisi raivattua päivistään tilaa hiljaisuudelle.

    VastaaPoista
  10. Ah, ah, laskiaispullat! Pelastivat tämän illan, kermavaahdon ja mantelimassan kanssa!

    VastaaPoista
  11. Joku filosofi (en muista kuka, no hitot siitä) väitti että kaikki ongelmamme on seurausta siitä ettemme pysty istumaan huoneessa yksin ja hiljaa, olemaan itseksemme.

    Mitä arvelet, onko sinusta yksinolo jotenkin erityisen uhanalainen tila nykyään? Jopa niin ettei ihminen suo tai salli tai osaa enää antaa sitä tilaa edes itselleen, koska hänen on oltava online - koko ajan.

    Tuli niin hyvä Voimala tänään, että mainitsen siitä myös tässä, kannattaa todella katsoa. Liittyy aiheeseen.

    VastaaPoista
  12. Hirlii, katsoin Voimalan ja se oli tosiaan kiinnostava. On yksinolo uhanalaista, oletan näin. Sehän on jonkin verran tuskallista nimittäin, mutta ilmeisesti kuitenkin tarpeellista, ellei jopa välttämätöntä.

    Liisu, sinä olet siis tuota koulukuntaa. Minäkin pidän kyllä mantelimassapullista, mutta monet ovat hilloihmisiä. Minulta jäivät nyt väliin kummatkin.

    VastaaPoista
  13. Mulle tuli mieleen hilloihmisistä (tätä ei pidä lukea henkilökohtaisuutena) hillon toinen merkitys: raha = fyrkka. Mantelimassaihminen siis voisi olla ihminen joka ei ole niin materialistinen kuin hilloihminen.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!