Minä ajattelin ilahtuneena, että tuohan on järkevää, koska en minä osaisi itseäni varakkaammalle ja menestyneemmälle mitään ostaakaan. Ajattelin, että kukkapuska siis riittäisi.
Mutta sitten alkoikin supina. Mitä aiot hankkia lahjaksi? minulta kyseltiin. Minä sanoin etten mitään, kutsussahan sanottiin ettei lahjoja. Mutta hyvänen aika, pakkohan jotain on hankkia, minulle sanottiin.
No olin onnekas, pääsin mukaan rinkiin joka yhteistuumin hankki lahjan. Yksi aktivisti hoiti homman, minä vedin vain nimeni korttiin.
Juhlat sujuivat kohtuullisesti, päivänsankari vaikutti tyytyväiseltä. Jälkeen päin tuttava soitti ja kertoi lahjamme miellyttäneen päivänsankaria. Mutta eikö ollut outoa, että päivänsankarin veli perheineen ei ollut tuonut mitään?
Minä sanoin ettei se minusta ollut outoa, kutsukortissahan oli sanottu ettei lahjoja. Tajusin että tuttava piti minua idioottina.
Mikäli olen mitään ymmärtänyt, niin aika usein syntymäpäiviään juhlivat ihmiset laittavat nykyään kutsuun, että lahjoja ei tarvita. Haluaisin nyt tietää, onko tämä aina valehtelua, vai tarkoittaako joku kutsun lähettäjä tuota ihan oikeasti? Haluaisin tietää.
Tekstit
Tavattomampana varmaan pidettäisiin ihmistä, joka kirjoittaisi kutsukorttiin: TUOKAA SITTEN PALJON KIVOJA LAHJOJA.
VastaaPoistaIhmiset valehtelevat eivät uskalla kertoa, mitä todella haluavat.
Minä veikkaisin että päivänsankari todellakin tarkoitti mitä sanoi mutta ilahtui kuitenkin siitä mitä sai. Meinaan mitä siinä vaiheessa teet kun joku on tuonut jotain vaikka olet kieltänyt? Sanot että vie se pois,mähän sanoin?
VastaaPoistaEnemmän toivoisin tällaista henkeä; ei lahjoja. Tai sitten jotain juhlaan liittyvää, viinipullo, leipää, juustoa, whatever. Miehen suvun suhteen olen kyllä jo menettänyt toivoni. Heidän mielestään on tapana antaa lahjoja ja minä inhoan lahjoja joita annetaan tavan vuoksi, täysin aivottomasti.
Ei tuo tosiaan ole valehtelua. Se on vain vielä niin uutta tässä kahvipakettikulttuurissa. Ystäväsi oli tosissaan, toiset eivät vain vielä tajunneet. Vaatii rohkeutta olla ensimmäinen joka uskaltaa olla viemättä lahjoja vaikka kortissa lukisi niin.
Eli minä kyllä uskon sitä kutsujaa. Tai jos on epävarma olo niin soitan että tarkoitatko sitten ihan tosissasi.
Hirlii, olisihan tuo tietenkin tavatonta. Vaan voisihan sitä jättää kutsuja koko lahja asian avoimeksikin, vai?
VastaaPoistaReine, minustakin oli ihan rehtiä ilmoittaa ettei halua lahjoja ja itse otin sen tosissani. Mutta kun muut eivät ottaneet, aloin epäillä että ehkä tämä on jokin sosiaalinen peli.
Tarkoitin tuolla edellä valheella sitä, että tunnen ihmisiä jotka ovat suorempia (tässäkin asiassa) ja ilmaisevat toiveensa kuten edellä, jos siis haluavat lahjoja tai että heidät huomioidaan.
VastaaPoistaSe on muille helpompaa kuin se, että ilmaisee jotakin jota ei sitten tarkoitakaan. En tiedä tästä syntymäpäiväsankarista, mutta ainakin hän oli ilahtunut lahjoista.
Jos asian jättää kokonaan ilmaisematta, niin silloinhan siirtää vastuun kokonaan muille: tulette tai ette, tuotte lahjoja tai ette. Ihan sama mulle. Siitäkin voi toisille tulla epämääräinen olo siitä mitä tuo toinen haluaa/toivoo/tarvitsee. Kysyminen on kyllä useimmiten se paras tapa saada selville.
Ja kun jätämme kysymättä, oletamme jotakin tai luulemme. Ja hyväntahtoinenkin ajatus voi suututtaa, loukata toista, voi näitä tämmöisiä on sattunut vaikka kuinka paljon.
Toivottavasti oli kivat juhlat kumminkin ;)
Kyllä painettuun sanaan pitää uskoa: jos pyytää, ettei lahjoja, niin sitten ei.
VastaaPoistaMinä en olisi uskaltanut viedä edes kukkasia; sinä olet kyllä huomaavainen.
Kun itse nuorempana vietin synttäreitä, muistin laittaa kutsuun aina viestin: Lahjoja ei ylenkatsota.
Silti kaikki eivät lahjoja tuoneet...Onneksi, sillä nykyisin tavaraa on liiankin kanssa.
Olen sitä mieltä, että jos/kun kutsun esittäjä ilmoittaa, ettei lahjoja, niin silloin se tarkoittaa todellakin, ettei lahjoja. Minusta ihmisen pitää tietää mitä sanoo ja mitä sanomisellaan tarkoittaa. Valitettavasti jostain ihmeen kumman syystä sosiaalisissa suhteissa harrastetaan sitä, että sanotaan muuta kuin oikeasti tarkoitetaan.
VastaaPoistaKursaillaan, ollaan tekovaatimattomia ja kun ei sitten saadakaan sitä mitä halutaan (vaikkei sitä ääneen sanottukaan) niin sitten loukkaannutaan. Eikä ymmärretä sitä, että ellei kantaansa, mielipidettään, toivettaan tai haluaan selkeästi ilmaise, on turha kiukutella kun ei sitä saa.
Itse olen törmännyt samanlaiseen tilanteeseen kuin sinä. Silloin otin tosissani maininnan ei lahjoja, enkä siis vienyt mitään. En myöskään osallistunut kimppakeräykseen. Ja olinkin sitten ainoa, joka ei tuonut lahjoja. Huomasin jälkeenpäin olevani sosiaalisessa arvoasteikossa luokituksessa kansalainen Ö. Kuulema kaikkea mitä kirjoitetaan ei pidä uskoa. Siitä huolimatta uskon kutsunesittäjän toivetta.
Rehellisyys maan perii! Ja avoin kommunikaatio!
Niinpä TdW, epäilen että tämä on sellainen tapaus että Ö-kansalaiseksi olisin päätynyt jos ei olisi mitään ollut. Tosin ihan varma ei voi olla.
VastaaPoistaAnonyymi, periaatteessa olen samaa mieltä, painettuun sanaan pitäisi voida luottaa, mutta kuten tuossa ylläällä sanon, niin joskus suhteet ovat yllättävän kimurantteja.
Hirlii, juhlat oli ihan ok. Epäilen kyllä, että suoraan juhlijalta kysyminen ei olisi auttanut saamaan selkeää informaatiota tässä lahja-asiassa. Nämä sosiaaliset kuviot voivat joskus olla todella hienovireisesti omituisia.
Jouduin hienovraisesti omituiseen tilanteeseen edellisen laman aikana. Työpaikkamme luottamusnainen oli myös muuten näkyväti mukana politiikassa. Irtisanomisruuhkassa minäkin oli siirtynyt työttömäksi, mutta näin lehdessä kutsun naisen 50-vuotisjuhliin. Olimme olleet työystävät (hiukan eri asia kuin ihan oikeat ystävät). Kutsussa mainittiin, että ei lahjoja, ei puheita. Niinpä päätin mennä moikkaamaan, vilpittömästi onnittelemaan ja sanomaan yhden aluseen siitä, miten rohkeasti hän oli pitänyt irtisanottavien puolta.
VastaaPoistaHemmetti.
Jouduin valtavan pitkään jonoon pukumiehiä, joilla oli tavaraa kuin joulumarkkinoilla ja jotka jokainen pitivät vähintään puoli tuntia puppusanageneraattorin tuottamaa puhutta. Suomalainen sitkeys piti minut jonossa, ja kättelin päivänsankarin ja toivotin onnea ja häivyin. Ja päätin, etten koskaan, koskaan hankkiudu samaan huonetilaan poliitikoiden kanssa paitsi, jos on tilaisuus tallata varpaille (olen astunut kolmen poliitikon varpaille - siis ihan fyysisesti - tosin vahingossa joka kerran).
Kyllä minä myös uskoisin tuota korttiin painettua tekstiä. Monilla ihmisillä on nykyään kaikki nurkat jo täynnänsä turhanpäiväistä krääsää, joten eivät ihan oikeasti halua sitä enää lisää! Kukkapuska aina toki ilahduttaa; jos se on aito, se ei jää vuosikausiksi nurkkaan keräämään pölyä;) Useiden vuosien ajan olemme jo omien ystävieni kanssa viettäneet syntymäpäiviä nyyttikestien muodossa. Koodi on se, että jokainen tuo synttärisankarin juhliin jotakin syötävää. Etukäteen ei sovita mitä tai minkälaista, kunhan on jotakin. Pientä, suurta, suolaista, makeaa, juotavaa, puputettavaa jne. Niistä sitten kootaan paikan päällä yhdessä illan menu;) Menut ovat olleet todella hauskoja ja maittavia! Ja yhdessäolo rentoa, mikä lienee tapahtuman tärkein asia.
VastaaPoistaMeillä on ollut jo pitkään tapana esittää pyyntö, että "muista sitten, jos pääset tulemaan, että tuot vain itsesi; ei mitään tuliaisia, sillä ne velvoittaisivat meitä erinäisiin järjestelyihin, joihin ei olisi aikaa eikä haluakaan".
VastaaPoistaAika kiitettävästi tätä pyyntöä on noudatettu. Ja tuntuu, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Meidän ei ole tarvinnut siivota, eikä välttämättä käydä kaupassakaan, sillä periaate "talo tarjoaa, mitä sattuu olemaan", on voimissaan. Tämä koskee aineellista hyötyä käynnistä (ylensyöntiä, itsensä lihottamista, pahoinvointia :) Sitä on hyvin harvoin meillä tarjolla. Henkinen hyöty lasketaan tärkeämmäksi. (Se, että saa kontaktia eläviin ihmisiin, saa - toivottavasti - parasta henkistä ravintoa, mitä itse kukin pystyy itsestään tarjoilemaan. Ja pelkkä ajatusten vaihto, maailmanparantamista unohtamatta, saa yleensä ihmisille hyvän mielen. (Joskus on sattunut, että joku tulee kuiskaamaan: olisiko teillä lisää leipää, mulla on nälkä? Tällaiset pyynnöt otetaan mielihyvin huomioon.)
Muistan katkerana niitä päiviä, joita ennen piti käyttää pelkästään siivoamiseen ja ruokien valmistamiseen ennen vierailua, ja jälkien korjaamiseen sen jälkeen. Nyt on hyvä!
Viimeksi tosin pyysin väkeä tuomaan mukanaan lempirunonsa ja esittämään sen jossain vaiheessa toisille joko kirjasta lukien tai suoraan muistista. Se onnistui! Vain yksi ainoa, joka tuli suoraan matkoilta, pahoitteli, ettei hänellä ollut runoa mukanaan, mutta se hänelle suurella ymmärryksellä anteeksi annettiin! :)
Kyllä ihmiset ovat ihania!!!
Minä uskon, että melkein kaikki, jotka kirjoittavat kutsuun "ei lahjoja" tosiaan tarkoittavat sitä.
VastaaPoistaTietenkin voi olla jokunen harva niitäkin, jotka tahtovat varmistaa lahjansaantinsa toteamalla "ei lahjoja", koska näin menetellen kutsun saaja taatusti muistaa, että lahja on tapana tuoda. "Tuokaa lahjoja" kuulostaisi ahneelta, jolloin "ei lahjoja" onkin kohteliaampi tapa sanoa sama asia.
Ongelma on siinä, kuinka erottaa ne, jotka tosiaan eivät tahdo lahjoja ja ne, jotka käyttävät "ei lahjoja" -toteamusta kiertoilmauksena lahjatoiveelleen.
Mutta jos joku juhlija tosiaan on niin ahne, että muistuttaa lahjojen tarpeellisuudesta (vaikka käänteisestikin "ei lahjoja" -ilmauksella) ja niin kiero, ettei kerro suoraan toivovansa tulevansa lahjotuksi, niin hän saanee ihan ansionsa mukaan, jos jää "ahneena" ja "kierona" ilman lahjoja. ;D
Voi Mette, poliitikot on kyllä ihan oma ihmislajinsa, hyvä kun talloit varpaille.
VastaaPoistaKuulostaa ihanilta juhlilta Tirlittan, tuollaista rentoutta itsekin tavoittelen, vaan huomannut olen että jotkut ymmärtävät juhlimisen aika tavalla eri lailla.
Kiinnostavaa Avatar, että tyyliään voi siis tietoisesti vaihtaa. Kiihkeän touhuamisen voi vaihtaa rennompaan tyyliin ja vieraat sopeutuvat. Täytyypä pistää korvan taakse. Tosin siivoajana olen aina ollut aika laiska.
Arja, sepä se, vaikka melkein kaikki tarkoittavat mitä kirjoittavat, voi mukaan mahtua yksi joka ei ehkä tarkoitakaan. Ja voipa olla niinkin että tämäkin ihminen luulee tarkoittavansa, mutta jälkikäteiset kommentit lahjatta tulleista vieraista osoittavat ettei hän oikeasti tarkoittanutkaan. Tietysti voi ajatella, ettei siitä tarvitse välittää jos joku niin pöljä on, mutta kun pitäisi tietyissä ihmissuhdeverkostoissa pystyä elämään, niin se tekee asian hiukan hankalaksi.
Reinen lailla minäkin uskon, että ne, jotka kirjoittavat kutsuun "ei lahjoja", ihan oikeasti tarkoittavat sitä, mutta voivat silti ilahtua lahjasta, jos joku kieltoa uhmaa.
VastaaPoistaHarvoinhan tuollaisia toiveita näkee nuorten juhlissa (esim. lakkiaisissa tai häissä), vaan yleensä niitä ilmestyy viisikymppisten ja sitä vanhempien juhlakutsuihin. Nuorilta vielä uupuu tarvekaluja, mutta keski-ikäisenä on ehtinyt vuosikymmenet kerätä kamaa. Siksi moni ihan vilpittömästi ajattelee siinä vaiheessa, että lisäroina nurkissa olisi vain vaivaksi.
Siskon mies laittoi vuosi sitten omaan 50-vuotiskutsuunsa, että lahjoja hän ei kaipaa, mutta jos joku ei millään osaa tulla lahjatta juhliin, voi muistaa Meripelastusseuran toimintaa. Kävi mielessä, kun juhannuksena itse tarvitsimme meripelastajien apua!
Monen vieraan voi olla vaikea mennä juhliin ihan tyhjin käsin. Siksi minusta on hieno juttu, että tavaralahjoista kieltäytyvä isäntä/emäntä voi nykyään ilmoittaa, että jos vierasta kiellosta huolimatta kovasti annattaa, hän voi panna lahjarahat täälläkin mainostettuihin huusseihin. Tai Meripelastusseuralle. Tai johonkin muuhun sankaria puhuttelevaan toimintaa.
Hei Sun äitis! Minä luulen, että tässäkin oli vähän sellainen tapaus, että kun mahdollisia muistamisia ei ohjattu millekään yleishyödylliselle tilille, monet vieraat tulkitsivat asian niin että päivänsankari kuitenkin haluaa lahjoja, vaikka niiden kanssa kursaileekin. Ja epäilen heidän olleen tässä oikeassa, vaikka yleisesti ottaen olisikin niin, että kutsuun painettua pränttiä kannattaisi uskoa.
VastaaPoistaPidin itse tasakymmenjuhlat talvella, ja ilmoitin, että ei lahjoja. Enimmäkseen ihmiset olivat ajatelleet, että "ei lahjoja" tarkoittaa että pitää tuoda vain jotain pientä. Sain huonekasveja sekä muistikirjoja ja kyniä, mikä on kyllä kivaa, koska niitä kulutan.
VastaaPoistaMutta huomasin sen, että ne jotka eivät oikesti tuoneet mitään, oivat ihan hämmennyksissään astuessan ovesta sisään. He selittelivät kauheasti, etteivät tuoneet mitään. Sanoin, että ei pitänytkään. Itse olen monesti mennyt "ei lahjoja"-juhliin ilman lahjoja, enkä ole tajunnut edes kiusaantua siitä. Mutta näytti se joillekin olevan tosi vaikeaa.
Kiinnostavaa exme, siis tuo että ihmisten voi olla todella vaikea tulla juhliin ilman lahjaa, vaikka toive olisi kutsuun pistettykin. Kaikenkaikkiaan kiehtovia ulottuvuuksia tällä pikkujutulla mielestäni.
VastaaPoista