Saattaa olla, että Susun romaani edustaa uutta trendiä. Nina Hakalahden Uimataidossakin on ehkä vähän sama idea. Uimaan opetteleva Ahmed vain hipaisee kirjan päähenkilöiden elämää. Minä lukijana odotin, että tapahtuisi jotain enemmän, mutta Ahmed, joka kirjassa edustaa hyvää ja tasapainoista, lämmintä ihmistä, pysyy omassa maailmassaan. Pidin kirjasta kyllä, ei siinä mitään. Se oli onnistuneesti lämmin ja ironinen samanaikaisesti. Niin kuin pidin Susunkin kirjasta, mikäli se ei tuosta edellisestä postauksesta käynyt tarpeeksi selvästi ilmi.
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä mielessä!