Muistan itsekin lapsena lukeneeni hyvällä halulla ns. poikakirjoja. Monet tytöt tykkäsivät poikakirjoista. Samat tytöt saattoivat lukea myös tyttökirjoja, itsekin luin niitä.
On siis Suomessa normaalia, että tytöt lukevat poikakirjoja. Toisaalta Japanissa se ei ilmeisesti olekaan yhtä normaalia. Miksi?
Ja miksi normaalius ei ole symmetristä. Miksi pojat eivät lue tyttöjen mangoja, eivät Suomessa sen paremmin kuin Japanissakaan.
Jostain nuortenkirjaseminaarista jäi mieleen, että pojat saavat shokin jos kirjassa on vaaleanpunaiset kannet. Voisiko tyttö saada shokin jos hänen käteensä pistetään hyvin miehekäskantinen kirja. Millainen se olisi?
Tytöt ovat omaksuneet miehisen vaateparren, on normaalia pukeutua pitkiin housuihin, jollaisia esim. oma äitini ei vielä saanut omassa nuoruudessaan vetää jalkaansa koska hänen äitinsä piti niitä säädyttöminä. Hame olisi kätevä helleasu miehellekin, monissa kulttuureissa miehet kulkevat mekoissa, mutta tapa ei ole rantautunut Suomeen. Viime kesänä näin eräällä terassilla nuorukaisen jolla oli vihreä puolihame. Ihan hyvin sopi.
Minä vaan mietin, että mihin kaikkiin asioihin nämä jutut oikeastaan ovat kytköksissä. Ei riitä selitykseksi, että kulttuuri nyt vain on sellainen, että tytöt uskaltavat lukea poikakirjoja ja pukeutua housuhin, mutta miehet eivät pistä päälleen hametta eivätkä lue vaaleanpunaisia kirjoja, koska se ei kuulu tapoihin.
Tekstit
Munkit saavat pitää ”hametta”, se tuli mieleeni luettuani Togarczevin romaanin, Päivän talo, yön talo, jossa myös tätä aihetta käsitellään. Siinä on yksi munkki, joka haluaa laittaa naisten hameen päällensä ja laittaakin. Kirjassa käsitellään tätä mies-nais/maskuliini-feminiini kysymystä muutenkin hyvin mielenkiintoisesti.
VastaaPoistaMiesten elämää säädellään sosiaalisesti tiukemmin kuin naisten en minä muuta keksi. Tiedän lapsuudestani, että ympärilläni oli poikia, jotka lukivat muun muassa Tiina –kirjoja mielellään ja aikuisena jotenkin häpeilevät sitä, vaikkei kukaan heitä silloin pilkannut. Paitsi ehkä toiset pojat, ja siitä en tiedä taas mitään. Se mitä mies-kulttuurista ymmärrän, niin toiset miehet voivat olla aika kovia ja asenteellisia sellaista miestä kohtaan, jossa on ”tyttömäisiä” puolia: kirjoittaa päiväkirjaa tai lukee naishömppäkirjoja tai runoilee tai tykkää kukista enemmän kuin mehiläisistä.
- Hirlii
Niin, miesten elämää säädellään tiukemmin, mutta miksi.
VastaaPoistaÄitini kanssa juttelin juuri siitä, että ei siihen ennen vanhaan huomiota kiinnitetty, jos kaksi naista asui kimpassa ja kulki käsikynkkää. Vaan jos miehet tekivät niin, niin auta armias. Miksi näin?
Kommenttisi sai minut myös miettimään, että onko miesten elämän säätely itse asiassa vain tiukentunut vuosikymmenien saatossa, vai vieläkö löytyy tiinakirjoja lukevia poikia.
No kunhan kyselen. pällistelen.
Naiseus on melkein kaikissa kulttuureissa vähempiarvoista kuin mieheys. Eihän meitä tosiaan jaksa enää länsimaissa huvittaa tai närkästyttää miehekkäisiin asuihin pukeutunet naiset, mutta naisellisiin hörselöihin tälläytyneet miehet tai muita feminiinisiksi leimattuja ominaisuuksia jäljittelevät miehet herättävät edelleen hämmennystä tai huvittavat.
VastaaPoistaItse uskon siihen, että sukupuoli on pitkälti kulttuurisesti tuotettu konstruktio.
Uskon Millanin selitykseen. Mieheyttä pidetään kulttuurissamme vahvuutena. Heikomman sopii jäljitellä vahvuutta, mutta vahvemman ei pidä itseään alentamaan ehdoin tahdoin.
VastaaPoistaNainen voi hakea itselleen lisämeriittiä, vahvuutta, uskottavuutta omaksumalla paloja vahvemman kultuurista: pukeutuminen, ammatti, harrastukset, toimintamallit...
Jos mies hakee elementtejä naisellisena pidetyistä asioista se heikentää miehen uskottavuutta.
Noin minäkin olen ajatellut Millan ja Jalala, mutta onko se totta että mieheyttä pidetään vahvuutena ja että naiset ovat vähempiarvoisia.
VastaaPoistaJos kirjoitan blogiini noin, saan yleensä aika monta todistusta ja vastaväitettä joiden mukaan oikeastaan miehet ne kulttuurisesti alakynnessä ovat ja naiset jyräävät.
Mutta kuten Jalala totesi, heikomman sopii jäljitellä vahvaa ja onnistuessaan hän saa siitä lisäarvoa itselleen. Myös suosittu humoristinen ohjelmanumero, mies mekossa, selittyy tältä pohjalta. On hassua kun vahva sonnustautuu heikoksi, arvostettu vähemmän arvostetuksi.
Millan, niin minäkin uskon siihen, että kulttuuri hyvin pitkälle luo sukupuolet. Biologia selittää jotain, mutta aika vähän kuitenkin.
Itseasiassa miesten kannattaisi höllentää vähän sisäistä kulttuuriaan, keskinäisiä suhteitaan siinä miten suhtautuvat mieheyden erilaisiin olomuotoihin.
VastaaPoistaNaisena on vähän vaikeata sanoa mitään, etenkin kun tuntuu että ne miehet, jotka ovat eläneet lähelläni ja elävät, ovat herkkiä ja heissä on perinteisesti feminiinisiä pidettyjä puolia kuten esimerkiksi hoivaavuutta, tunteellisuutta yms.
En usko biologian tuottavan kuin sen kehollisen ulkomuodon sekä hormonitoiminnan, joka tekee meidät miehen/naisen näköiseksi. Sen mukaisesti meitä sitten ulkopuolelta aikalailla ohjaillaan, kasvatetaan sosiaaliseen sukupuoleemme. Jopa väkivalloinkin.
Olin kesälomareissulla kolmisen kesää sitten ja telttani oli ruotsalainen perheen läheisyydessä. Perheen poika oli todennäköisesti adoptoitu jostainpäin Aasiaa. Tämä kauniskasvoinen ja herkkäpiirteinen varhaisteini-ikäinen poika keräsi kedolta kukkia ja ryhtyi punomaan niistä kukkaseppelettä ja perheen uros yritti ensin suostuttelemalla, ja sitten jo väkivaltaisemmin saada pojan tekemään miehekkäämpiä asioita. Poika oli kuitenkin uskollinen kukkaseppelelleen, jota hän kalliolla istuen keskittyneenä punoi. Menin väliin kun tämä ruotsalainen alfa-uros meinasi oikeasti piekseä pojan.
Tuo kokemus sai minut ajattelemaan, että voisiko kulttuurikin jotenkin myös ”siirtyä” geneettisestikin. Aasialaisissa kulttuureissahan mieheys on hieman toisenlaista kuin meillä tällä pohjoisen pallonpuoliskon kulttuureissa.
Tuttavani tytär oli aivan pienenä konttausikäisenä kiinnostunut lattialla makaavasta leikkipaloautosta, isänsä siirsi hänet vähän väliä takaisin nurkassa röhnöttävän nuken pariin. Ja tämä tapahtui useita kertoja. Nukke oli siis jotenkin tytölle sopivampaa seuraa... Siitä se alkaa, jo hyvin pienestä, se sukupuolinen kasvatus. Jostakin olen lukenut, että sukupuolisen tasavertaisuuden kannalta on tärkeää, että isä kohtelee tytärtään arvostavasti ja äiti ei passaa poikaansa pilalle. Tiettyä logiikkaa mielestäni tästä löytyy.
VastaaPoistaKiinnostava tarina Hirlii. Voisin kuvitella, että jotkin kulttuuriset jutut ovat tosiaan painuneet geeneihin asti.
VastaaPoistaMiesten ehkä kannattaisi höllentää sisäistä kulttuuriaan, mutta mitä pitää ajatella naisista jotka kuitenkin haluavat miehekseen sen machon ja hurraavat naistenlehtien miespuoliselle salonkipsykologille, joka sanoo nykynaisenkin haluavan tulla seksuaalisesti avatuksi. En tosin tiedä mitä tuolla tarkoitettiin, mutta kuulosti öh.. no jaa.
Hei Tirlittan, hassua mutta minulla on omasta lapsuudesta ihan vastaava kokemus, paitsi että se tapahtui lastentarhassa ja tädit ohjasivat minut tytöille sopivien leikkien pariin. Kauhean harmilliselta tuntuu kuulla, että edelleenkin tapahtuu tuollaista. Oletan että kertomasi tapaus on viime vuosilta.
Juu Kirsti. Valitettavasti tapaus on parin vuoden takaa...
VastaaPoistaMitä pitäisi ajatella ... myös
VastaaPoista- niistä naisista jotka ylläpitävät sellaista naistyypittelyä, johon tytöt/naiset halutaan pakottaa sosiokulttuurisesti, siihenhän joutuvat törmäämään ne tytöt/naiset, jotka ilmentävät itseään siten että normiodotukset tulevat näkyviin.
Nämä kulttuuriset odotukset ja kaikenlaisessa kasvatuksessa elävät asenteet piiskaavat kyllä monesta esiin Miehen ja Naisen, mutta voiko silloin elää onnnellisena, jos toteuttaa sitä mitä muut tai toiset odottavat? Eikö se tuo pikemminkin neurotisoi ihmistä, ettei saa olla se kuka tai mikä on.
Mietin, että voisiko olla sellainen tila, että kulttuurisia odotuksia ja paineita ei ole? Onko niin että aina joku joutuu kärsimään?
VastaaPoistaMoi, selasin just muista syistä koptilaista Tuomaan evankeliumia. Tässä muutama poiminta ihmeteltäväksi:
VastaaPoistaOppilaat kysyivät häneltä: "Pääsemmekö siis me, jotka olemme lapsia, sisälle valtakuntaan?" Jeesus sanoi heille: "Kun teette kaksi yhdeksi, sisäpuolen samanlaiseksi kuin ulkopuolen, ulkopuolen samanlaiseksi kuin sisäpuolen, yläpuolen samanlaiseksi kuin alapuolen, niin että kun teette miehen ja naisen yhdeksi ainoaksi, ettei mies ole mies eikä nainen nainen, ja kun teette silmiä silmän paikalle, käden käden paikalle, jalan jalan paikalle ja kuvan kuvan paikalle, silloin pääsette sisälle valtakuntaan."
Kun opitte tuntemaan itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän isän lapsia. Mutta jos ette opi tuntemaan itseänne, te elätte köyhyydessä ja olette köyhyys.
Jos paastoatte, teette syntiä itseänne vastaan. Jos rukoilette, teidät tuomitaan. Jos annatte almuja, aiheutatte vahinkoa hengellenne.
Se, mikä on sisimmässänne, pelastaa teidät, jos tuotte sen esiin. Jos teidän sisimmässänne ei sitä ole, olette tuhon omat.
Jokainen nainen, joka tekee itsestään miehen, pääsee sisälle taivasten valtakuntaan.
Hieno siteeraus Merja, kiitos - on tullut tielleni ennenkin, mutta ei nämä ovat sellaisia hyviä "uusintoja".
VastaaPoistaKirsti, en tiedä, sitä vain toivoisi ettei kenenkään kärsimyksiä tietentahtoen ainakaan lisättäisi. Sitten sitä näkee ja kokeekin yhtä ja toista, josta ei halua vaieta.
Jaa..a, mistäs tuo "ei" tuonne tuli. Kuuluu olla: nämä ovat sellaisia hyviä "uusintoja".
VastaaPoistaMuistan lapsuudestani nukkeleikit sisareni kanssa. Silloin; niin nuorena en osannut ujostella tai häpeillä sitä. "Kunpa sukulaiset ei muistaisi sitä" ajatukset ovat hiipineet mieleeni vasta aikuisena. Silloin nukkeleikit tuntuivat luontevilta.
VastaaPoistaOlen huomannut, että työpaikoilla toiset miehet enemmän tai vähemmän vierastavat seuraani. En osaa puhua luontevasti urheilusta ja autoista. Formuloita suorastaan inhoan.
terv. Sami.
Aika sydäntä särkevä todistus Sami. Vaikka positiivista toisaalta, että lapsena sait leikkiä nukeilla ihan rauhassa ilman että siitä olisi kotona tehty numeroa.
VastaaPoistaKokemuksesta tiedän silti, että on paljon miehiä jotka inhoavat formuloita, eivätkä ole muutenkaan ylenpalttisen innostuneita urheilusta ja autoista. Ehkä kannattaisi yrittää hankkiutua sellaisten seuraan?
Hirlii, kyllä minäkin toivon, ettei kenenkään kärsimyksiä lisättäisi.
VastaaPoistaMerja, eikös tuo ole kuitenkin aika kauhea tervehdys meille naisille, että mieheksi pitäisi muuttua ennen kuin taivasten valtakunnan portit avautuvat?
Minusta se liittyy tuohon kaikkeen muuhun, esimerkiksi sisäpuolen tekemiseen samanlaiseksi kuin ulkopuolen ja päinvastoin ja siihen että tuo esiin oman sisimpänsä ja tuntee itsensä. Tällainenkin lause siellä on: Älkää valehdelko älkääkä tehkö sitä mitä vihaatte, sillä kaikki on paljastettua taivaan edessä.
VastaaPoistaOlen pitkään ihmetellyt, mitä muuta naiseus on kuin ulkonäöstä huolehtimista ja huolenpitoa muista, joihin kai useimmiten viitataan tässä yhteydessä. Ja jos ajattelee että jokaisessa ihmisessä on sekä naiseutta että mieheyttä, mainitsemasikaan lause ei kalskahda ihan niin pahalta kuin paljaaltaan.
Niin, kai sitä voisi miettiä että olisiko se naiseus jotain muutakin kuin ulkonäöstä ja muista ihmisistä huolehtimista.
VastaaPoistaJotenkin minusta tuntuu eri asialta ajatella, että minussa on maskuliinisia puolia niin kuin miehissäkin feminiinisiä puolia, tai sitten ajatella, että minun pitäisi tehdä itseni mieheksi. Tuomaan evankeliumissa ei taideta laittaa miehen taivaaseen pääsyn ehdoksi sitä, että mies tekee itsensä naiseksi?
No ei, mutta taivasta verrataan naiseen:
VastaaPoistaIsän valtakunta on kuin nainen, joka kantoi täysinäistä jauhoruukkua päänsä päällä. Kun hän kulki tietä pitkin ja oli vielä matkan päässä kotoa, ruukun kädensija särkyi, ja jauhot valuivat hänen taakseen tielle. Nainen ei tiennyt siitä, sillä hän ei havainnut vahinkoa. Kun hän saapui kotiinsa ja laski ruukun maahan, hän huomasi sen tyhjäksi.
Ja taivas luvataan yksinäisille:
… minä olen tullut tuomaan maan päälle riitaa: tulen, miekan ja sodan… Yksinäiset tulevat kestämään.
Autuaita olette te yksinäiset ja valitut, sillä te löydätte valtakunnan. Sieltä te olette ja sinne te palaatte.
Monet seisovat ovella, mutta vain yksinäiset pääsevät sisälle morsiushuoneeseen.
- Siinäpä miettimistä meille joiden mielestä sen oikean kumppanin löytäminen olisi elämän onni.
Tuo vertaus on sellainen, että kaipaisin siihen jotain selitystä ennen kuin se avautuisi.
VastaaPoistaMitä tulee taivaspaikkaan yksinäisille, niin onhan kristillisessä perinteessä selibaatilla ollut vahva sija. Jeesus itse eleli naimattomana ja naimattomuutta on pidetty suurena hyveenä.
Äh, tässä yksi selitykseni kahden vuoden takaa lokakuulta Kirkon kyökissä http://www.kaarinan.vuodatus.net/blog/892511/terveisia-sairauslomalta/:
VastaaPoista"On hyvä, että meillä on joku tavoite ja tehtävä, mutta emme koskaan voi olla varmoja siitä, että juuri siinä tapahtuu Jumalan tahto. Ennemminkin se saattaa toteutua silloin, kun työmme näyttää valuvan hukkaan. Näin ollen ei kannata suhtautua työhönsä turhan tärkeästi. Ei sen niin väliä, mitä tehdään, kunhan tehdään jotakin, kuten Pirjo jossain unohtamassani yhteydessä sanoi. Tehdään strategioita ja toimintasuunnitelmia ja toteutetaan niitä sen verran kuin uupumatta jaksamme, laski jäsenmäärä minkä verran tahansa.
Minusta se asenteemme että työyhteisönä olemme kuin ikuisella luokkaretkellä on oikein hyvä."
Hei hetkinen, mitäs tekemistä naimattomuudella ja selibaatilla on toistensa kanssa? Jeesuksen seksielämästä kaiketi löytyy hyvin vähän muutenkin merkintöjä, että sitä ei kai ole kirjattu lainkaan?
VastaaPoistaMuutenkin ajatusketju: yksinäisyys-naimattomuus-selibaatti-hyve/pahe tuntuu minusta kovin vieraalta.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAhaa, kiitos Merja. Ihan hauska tulkinta tuosta tekstistä. Onko vertauksen kannalta mielestäsi olennaista, että ruukkua kantoi juuri nainen?
VastaaPoistaHirlii, onhan naimattomuus ja selibaatti liittynyt hyvin voimakkaasti yhteen, koska naimattomien seksi on koettu synniksi. Jeesuksen tulkitaan eläneen naimattomana, koska ei mainita evankeliumeissa vaimosta eikä perheestä. Sen sijaan hän taisi jotenkin mainita, että naimattomuus on merkittävä kutsumus, josta ehkä on päätelty että hänellä olisi ollut tällainen kutsumus itsellä. Katolisten pappien naimattomuuskutsumus taitaa osittain juontaa juurensa Jeesuksen esikuvasta ja sanoista. Vieraaltahan nämä ajatusketjut voivat tuntua, mutta eivät ne siitä olemattomiksi muutu.
Ei kai olennaista, mutta sympaattista. Minun on erittäin helppo samaistua siihen, ettei hän huomannut mitään...
VastaaPoista