Kai olen ennenkin tunnustanut, että minulla on narsistinen ja ällöttävä taipumus tiettyinä syvän turhautuneisuuden hetkinä googlettaa itseäni. Mutta jos tätä taipumusta ei olisi, moni asia jäisi vaille huomiota, kuten esimerkiksi sellainenkin ihme, että Pappia kyydissä on
Lappeenrannan kirjastossa ollut kesäkuun toiseksi lainatuin romaani. Tosin jaan sijan Cornwellin dekkarin kanssa. Mutta eikö ole jännittävää? Kotimaisista minut päihittää ainoastaan Puhdistus. Kyllä maailmassa on kummallisia poikkeuksia.
Nyt olen turhautunut, koska olen lähdössä tädin 85-vuotissynttäreille. Kaikki tälläytyminen ja lähteminen hermostuttaa aina. Näin koko viime yön unta Hämeenlinnan kirjoittajakurssista, jonka pitäisi jatkua elokuussa ja minua huolestuttaa saanko porukan kasaan. Unessani kaikki vanhat kurssilaiset olivat karanneet, pöydän ympärille kerääntyneet uudet ihmiset eivät olleet yhtään kiinnostuneita kirjoitusharjoituksista, he vain laskivat monimutkaisia matemaattisia tehtäviä.
Olen iloinen kun tämä päivä on illassa.
Mitähän ihmettä Lappeenrannassa touhutaan?
Tekstit
Lappeenrannasa ollaan ajan hermolla.
VastaaPoistaKohta on ilta.
Kirjastasi Pappia kyydissä tekemäni juttu on luetuimmat artikkelit listauksessa kolmantena, toisena on Leena Krohnin Valeikkuna -teoksesta tehty juttu. Viiden lukijan erolla tällä hetkellä, joten aika tasaväkisesti kiinnostavia. Joko juttuni tai kyseiset kirjat.
VastaaPoistaKirjaasi siis ahkerasti etsitään, verkossa ainakin. :)
Minä painan.
VastaaPoistaLäski painaa, ei lihas.
Kirjojani ei paineta.
Harvemmin minuakaan.
Painan tämä korvan taakse,
blogisi nääs.
Nice to meet you.
Nice to meet you too Anonyymi:-)
VastaaPoistaKyllä se varmaan juttu on, joka kiinnostaa Hirlii, mutta mukava olla kolmantena.
Jaa, oiskohan noin Susu, siis että Lappeenrannassa ollaan ajan hermolla. No jaa.
Nyt on aamu ja nukuin pitkään. Oli hauska nähdä täti ja tutustuin tuntemattomaan serkkuun, mutta kyllä juhliminen on raskasta.
Olen aina tiennyt sinun olevan toppen. Tuuleeko jo?
VastaaPoistaNo, eiköhän se kuitenkin ole tuo kirja kun kiinnostaa, eikä se juttu ...
VastaaPoistaHei Salme, tuulee ja vihmoo vettä. Pakkaan tässä kamojani. Aion palata kotiin.
VastaaPoistaOlisi tietty hauska ajatella niin päin Hirlii, mutta varma ei voi olla.
No niin, olet tullut aika tunnetuksi, onneksi olkoon. Se on varmasti paljon blogisi ansiota, mutta nuo lehtijutut luetuissa lehdissä ovat ehdottoman tärkeitä. Me suusta-korvaan-markkinoijat emme taida antaa kovin huomattavaa vauhtia.
VastaaPoistaMistä johtuu, että kirjasi ovat aluksi niin kalliita kirjakaupassa (Kirjavälityksestäkö?) Taitavat yli 30:n hinnoilla mennä lähinnä kirjastoihin. Yllättävän pian sitten saa kovasti alennettuina kirjamessuilta, Anttilasta, kirjatorilta ym. Tässä vaiheessa niitä voi jo hankkia lahjaksi ystäville.
Yksi aiempi kirjasi maksoi aika tuoreeltaan Suomalaisessa n. 30 ja Akateemisessa n. 20 euroa. Siinä pääsi muutamalla askelella tuntipalkoille.
Sylvi
Hei Sylvi, ei se ehkä vie minua maalta merelle jos Lappeenrannan kirjastossa on yhtenä kuukautena ollut vähän menekkiä. Olen itse eniten arvostanut uskollista lukijakuntaa, joka jaksaa markkinoida, niin että kiitos sinulle.
VastaaPoistaEn tiedä mikä idea kirjojen hinnottelussa on. Minä en kumminkaan pääse tuntipalkoille olipa kirjan hinta sitten 30 tai 20 euroa.
Tulin tähänkin kirjoittaneeksi, kun on pitkään siepannut kirja-alan kvartaalitalous. Ensin hinnoitellaan ulos tavallisen ostajan ulottumattomiin, sitten tehdään bulkiksi lyhyen ajan kuluttua. Edullisimmiksi alun alkaen hinnoitellaan kirjat, jotka muutenkin menisivät hyvin kaupaksi.
VastaaPoistaTällaisessa tilanteessa tuntuu lähes ainoalta hitaalta hyvältä kehitykseltä, että kuuluisuuden lisääntyessä kirjastoille myydään entistä enemmän, koska kappalemääriä kysynnän vuoksi nostetaan. Tuollainen lainaussuosio ei ole väheksyttävä, koska kirjaston asiakkaiden muisti on pitempi kuin kustantajat ja kirjakaupat luulevat.
Sylvi
Jotenkin sellainen olo on tässä vuosien saatossa muutenkin tullut, että kustantajilla, kirjakaupoilla ja muilla sellaisilla instansseilla on aika yksipuolinen käsitys lukevasta yleisöstä.
VastaaPoistaSylvi ja Kirsti: erään tunnetun pohjoisessa asuvan kirjailijan uutuusromaani maksoi pari vuotta sitten uutena kaupassa n. kolmekymppiä (sivuja vaivaiset 115 sivua!) Ei vieläkään taida olla alennusmyynnissä. Vaikka kuinka olisi kovakantinen, kolmekymppiä ohuesta romaanista ON liikaa. Kirjan elämä on tunnetusti lyhyt, kustantamot ja kirjakaupat voisivat tosiaan katsoa peiliin, ja miettiä, miksi valtaosaa romaaneista myydään todella vähän tässä maassa. Vuonna 2007 kohua herätti Hesarin artikkeli, jossa kerrottiin, että Suomalainen kirjakauppa antaa kustantamoille tietyn "hintapyynnön", jolla saa näkyvyyttä ja parhaat paikat kirjakaupan pöydillä. Aika pöyristyttävää. Pienet kustantamot tässä häviää, ei niillä ole samanlaisia rahoja kuin näillä neljällä suurella kustantajalla. Raha maailmaa pyörittää, mutta kun ajattelee, että kauan sitten kirjojen tarkoitus oli alunperin sivistää kansaa, niin... nythän se on pelkkää bisnestä ja pikavoittojen tavoittelua. Onneksi on sentään nyt 2000-luvulla tullut pokkaribuumi, joka pidentää (kovakantisen) kirjan ikää. Tosin ei kaikkea pokkarina julkaista kun kovakantinen teos hiipuu. Esim. LOISTOpokkarit eivät ole julkaisseet yhtäkään Kirsti Ellilän teosta. yst. terv. Sami H. joka sekä kirjojen että musiikin ystävänä ja kuluttajana paheksuu kirjojen ja CD-levyjen korkeaa hintaa.
VastaaPoistaTulipa hyvä mieli! Olisikohan sillä Etelä-Saimaan jutulla ollut edes ihan pikkuisen vaikutusta asiaan... :)
VastaaPoistaSalla