perjantai 17. syyskuuta 2010

Salakäytäviä, haamuja, huiseja seikkailuja!

Reetta ja linnan vangit on tullut painosta, ja löytyy kohta kirjakaupoista kautta maan. Sekä tietenkin myös kirjastoista. Minulla on tuollainen Reettamainen olo nyt, olen tehnyt jotain huikeaa, olen kirjoittanut kirjan.

Jossa siis Kirsi Haapamäen kuvitus.

Pakkohan teidän on rakastaa tätä kirjaa

Share/Bookmark

20 kommenttia:

  1. Onpa valloittava kuva. Tottahan tuo täytyy jollekin tutulle tenavalle hankkia (jotta sen saa itse lukea ensin ;-)

    VastaaPoista
  2. Reetta näyttää ja kuulostaa reippaalta tytöltä. On varmaan pakko rakastaa. ;)

    VastaaPoista
  3. Onnea kirjalle! mukva fiilis taatusti, ja sitten vain uusiin seikkailuihin :).

    VastaaPoista
  4. Onnea ja menestystä! Kuvitus ainakin on valloittava. Toivottavasti kauppa käy!

    VastaaPoista
  5. Onnittelut uudesta kirjasta! Näkyvä tulos työstäsi!

    VastaaPoista
  6. Paljon onnea! :D Onpa pirteän riemukas kuva, ihan tässä itsekin herää vaikkei kahvi ole vielä edes kupissa.

    VastaaPoista
  7. Yhdyn iloosi ja onnittelen, Kirsti. Ajatusvirta ja mielikuvat ovat taas muuttuneet lihaksi. Ei ihme, että painotuoreen kirjan lehteily tuntuu aina yhtä palkitsevalta - sormenpäitä myöten.

    Tuskin pahastut vaikka käytänkin foorumiasi muutamaan ylistyslauseeseen? Jäävi olen vain kuvituksen suhteen, muilta osin en moista myönnä; Olen lasten ja nuorten kirjojen ahkera lukija, jonninmoinen uusherännäinen.
    ( Suosittelen kokeilemaan! )
    'Reetta ja linnanvangit'-tarina tarjoaa omat herkkunsa aikuis- ja ikälukijalle. Rohkenen väittää, että joku toinenkin 60miinus-ikäinen löytää erityisesti Reetasta samaistumiskohteen. Tarinan päätteeksi ihon alle jää Kirstin mainitsema Reettamainen olo.
    Tarinan puhuttelevin elementti itselleni on ollut Aika. Eri vuosisatojen kekseliäs rinnastaminen ja kontrastit pysäyttävät lukijan pohtimaan omaa aikakäsitystään ja ajan koko olemusta.

    Olen joskus - lasten/nuorten kirjan - luettuani jäänyt epäilemään sen perimmäistä kasvuvoimaa ja motivaatiota. Niillä hetkin olen kokenut tarinan pelkkänä kehyksenä tai verhona sille, että kirjailija saa tilittää omaa laajaa tietämystään nuorelle lukijakunnalle. (Auts.)
    Tähän syntiin et, Kirsti lankea. Tai sitten et ole sitä vielä keksinyt?!

    Johan näitä tässä...
    PAITSETTÄ:
    Teksti ja kuvitus ovat synkassa keskenään.
    Aah tätä harmoniaa, huokaa
    -kuvittaja-

    VastaaPoista
  8. Enpä ole hetkeen kuullut enkä nähnyt sanaa huisi! Kouluikäisenä moni asia oli huisin hyvä - siis ei missään nimessä kamala, vaan aina positiivinen juttu! Varmasti kirjakin on sitä, odottelen saavani sen hyppysiini! Huisin paljon onnea! Tuija L

    VastaaPoista
  9. Minullapa kirja on jo hyppysissä. Kuvat jo vangitsivat ja takuulla myös teksti, kunhan pääsen kimppuun! Haluan tuntea reettamaisuuden.

    Onnea ja pitkää ikää uudelle kirjalle!

    VastaaPoista
  10. Kiitoksia kaikille siitä, että jaoitte kanssani tämän ilon hetken:-)

    Tuija, en tiedä mistä alitajunnan syövereistä se huisi putkahti, sitä ei taida sentään kirjassa olla, ehkä olo tuli tuosta kuvasta.

    Kirsi, kiitoksia suitsutuksesta, ihanhan tässä posket punehtuvat. Minusta sinun kuvituksesi kyllä nostaa tarinan ihan uusiin sfääreihin. Niin mulla kai on oikein periaate siinä, etten tilitä mitään sen enempää lapsille kuin aikuisillekaan, paitsi sitten jos kirjoitan jonkun esseekirjan joskus. Yritän kaikki elämää suuremmat kysymykset kääntää toiminnaksi, niin että jutun voi lukea ihan vain juonen kannalta, tai sitten voi huomata että siitähän itse asiassa voi avautua vaikka millaisia horisontteja. On siis lukijan vapaus aina valita, että kuinka paljon haluaa kirjasta ottaa irti.

    VastaaPoista
  11. Onnea.Varmasti mahtava tunne saada uunista ulos.Kuvitus näyttää myös hauskankauniilta.Tuleeko Sisulle jatkoa?Käytätkö itse volgansieniuutetta;))

    VastaaPoista
  12. Heh, en ole koskaan käytänyt volgansieniä, mutta minulla on ystävä, joka hurahti niihin jokunen vuosi sitten. Sisulle ei ole tulossa jatkoa näillä näkymin.

    VastaaPoista
  13. Tuo kuva kuvastaa Reetan tähtihetkeä ja niin kaikkien meidänkin, jotka hihkuvat kirja kädessä.

    VastaaPoista
  14. Onnea ja iloa, satatuhatta kiloa ! Taidan heittäytyä lapsenmieliseki ja lukea ite tuon kirjan.

    (toivottavasti kommentti tulee perille, edellinen katosi bittiavaruuteen...)

    VastaaPoista
  15. Onnittelen ja samalla ihmettelen kun olet niin aikaansaapa. Tässä taitaa olla hyvä lahjateos.

    Esiinnytko joillakin kirjamessuilla?

    Sylvi

    VastaaPoista
  16. No niin, Turun ohjelma on selattu ja sieltähän löytyi.

    Sylvi

    VastaaPoista
  17. Joo Sylvi, sekä perjantaina, että myös sunnuntaina:-)

    Hirlii, suosittelen lapsenmieliseksi heittäytymistä:-)

    Salme, hihkutaan yhdessä!

    VastaaPoista
  18. Onnea! Hieno kuvitus!

    Usvazine

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!