Yhteistyökumppanilla oli kaavake ja hän eteni etukäteissuunnitelman mukaisesti. Kuka haki vettä, milloin, millaisella astialla? Missä kaivo oli, mihin vettä käytettiin, mitä kaivolla tapahtui? hän kyseli päättäväisesti. Yhtäkkiä naiset lämpenivät, syntyi kova pulina. Tuli nopeasti aivan selväksi, ettei kaivo ole vain kaivo, se on nainen, elämänantaja, pyhä paikka.
Ymmärsin myös, että venäjällä on aivan normaalia, että kerran vuodessa, tammikuussa, kaikki vesi muuttuu pyhäksi, tulipa se hanasta, kaivosta, lähteestä tai ojasta. Kun itsensä pesee pyhällä vedellä, paranee vaivoistaan, eikä siinä mitään ihmettelemistä ole. Kerron vain, mitä minulle tapahtui, he sanoivat kuvaillessaan ihmeellisiä paranemisiaan. Vesi on välittäjä, he sanoivat. Vesi ottaa vastaan minkä tahansa sanan. Rukous menee veteen ja siksi se parantaa ihmiset.
Aavistan, etten ole ihan sama ihminen käytyäni läpi kaivokeskustelut kaikkien projektin kansallisuuksien ja kieliryhmien kanssa.
Tekstit
Kylläpä kuullostaa mielenkiintoiselta, kiehtovalta.
VastaaPoistaNämä tämmöiset asiat ovat oleellisia elämässä ! Hieno homma että projektinne on käynnistynyt ja olette saaneet siihen rahoitusta. Toivottavasti tästä saa lukea myöhemmin lisää.
(taas tämä sivusto lataa, sykkii jotakin)
No mitä se nyt taas sytkyttää. Onko jotain toimenpide-ehdotuksia?
VastaaPoistaEipä kuule ikävä kyllä ole, kun en ymmärrä näistä asioista paljoakaan. Laitoinpahan vaan tiedoksi,varmuuden vuoksi, jos myöhemmin ilmenee jotain muuta. Kumma juttu se on anyway.
VastaaPoistaNiin, kaivo on enemmän kuin vedenottopaikka. Ehkä suomalaisestakin kaivosta löytyy ulottuvuuksia, joita emme ennen ole tienneet, ymmärtäneet. Onko jo runosuoni pulpunnut, utelee Sinikka.
VastaaPoistaHei Sinikka, ei ole runosuoni varsinaisesti pulpunnut, vaan eihän sen tarvitsekaan kun materiaali tulee ulkopuolisilta. Jonkinlainen runko on olemassa, tiedän asiat jotka runoon pistän.
VastaaPoistaTehdään se suomen runo joo.