maanantai 1. kesäkuuta 2009

Hyvä kirja, huono genre

Esiinnyn uusimmassa Kotimaassa. Jos joku ei tiedä, niin kuin ei ehkä tiedä, Kotimaa on kirkon sanomalehti. Pidin etukäteen ihan varmana, että totta kai virkku ja monipuolinen Kotimaa kiinnostuu kirjastani heti, käsitteleehän se luterilaisen kirkon polttavaa ikuisuuskysymystä. Ei kylläkään sitä varsinaista, siis sitä kuinka on sielumme laita, vaan tätä naispappeusjuttua.

Ihmettelin, kun mitään ei kuulunut. Kun yhteydenotto viimein tuli, sain kuulla, etteivät Kotimaan toimittajat oikein pitäneet kirjastani. Suurin ongelma oli genre. Kotimaan tehtävä joidenkin toimittajien mielestä ei ole esitellä palstoillaan naisten viihdekirjallisuutta.

Mutta juttu kuitenkin tehtiin, koska yksi (mies)toimittaja oli sen verran avarakatseinen, että kykeni venymään tällaisenkin genren lukemiseen, ja hänestä kirja oli sen verran hyvä, että siitä kannatti kirjoittaa.

Sain jutun etukäteen luettavaksi, ja alkuperäisessä tekstissä viihdekirjailijuuteni oli nostettu otsikoksi. Pyysin, että otsikko vaihdettaisiin, minusta kun tuntui, ettei kirjani mahdollisia lukijoita kiinnosta onko se viihdettä vai mitä paskaa se on, vaan heitä kiinnostaa sen aihe, jos kiinnostaa. Otsikko vaihdettiin Papin vaimon heräämiseksi, mikä onkin ihan hyvä otsikko. Itse juttu alkaa sen hämmästelemisellä, että viihdekirjakin voi tosiaan kertoa ihan olennaisista asioista. Ihan hienoa tietenkin, että saan jutussa jonkinlaisen synninpäästön. Genreni on kyseenalainen, mutta kirjani siis hyvä.

Share/Bookmark

13 kommenttia:

  1. Minusta arvostelu oli varsin hyvä. Muistan, kun olit epävarma sen haastattelun jälkeen. Pidin siitäkin, että tuo viihdekirjallisuus- ennakkoluulo mainittiin. Kun sitäkin on oikeasti olemassa, sen voi kyllä hyvin nostaa pöydälle. Luulen, että juuri sillä pohdinnalla kirjaasi tarttuu nyt monenlaisia lukijoita.

    VastaaPoista
  2. Niin mm, ehkä se on ihan hyvä, että asiaa käsitellään. Olen vain itse niin kyllästynyt tuohon aiheeseen. Siihen palaaminen herättää minussa syvää surua ja voimattomuutta, vaikkei ehkä tarvitsisi.

    VastaaPoista
  3. Olen kyllä tajunnut, että olet siihen kyllästynyt. Tuntuu kuitenkin, että kirkollisissa piireissä tuollaista julkista keskustelua ei ole ehkä vielä käyty niin paljon kirjoista kuin musiikista. Sotket ilmeisesti ympyröitä.
    Olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että otsikon muutos oli tarpeen.

    VastaaPoista
  4. Lukijaa harvemmin kiinnostaa kirjan genre, ei se ole lukemisen ensisijainen tarkoitus tai tehtävä, miettiä että mihinkä genreen tämä nyt kuuluu, se tulee sitten myöhemmin mieleen, jos ylipäätään tulee.

    Linkkisi meni sinne Kotimaan sivuille, mutta en löytänyt juttua sieltä. Jotta saisikos jotain vihjeitä, että miten sen löytää sieltä?
    Vai onko se niin ettei se ole vielä verkkolehdessä?

    VastaaPoista
  5. Joo, ei ole verkkolehdessä Hirlii, printtilehdessä ainoastaan. Niin, ei se genre normaalia lukijaa tosiaan kiinnosta, niin kuin ei kyllä useinkaan kiinnosta kirjailijaakaan. Kai.

    Se onkin jännä mm, että musiikin puolella tätä keskustelua on mielestäni kauttaaltaan käyty jotenkin enemmän.

    VastaaPoista
  6. Genrepelko kuulostaa suorastaan ihastuttavan typerältä. Samantyyppisestä luulotautia podetaani myös dekkarigenreä kohtaan, ne kun eivät kertakaikkiaan voi olla laadukasta kirjallisuutta.

    VastaaPoista
  7. Heh, Teemu, luin ensin että genrepeikko. Mielestäni dekkarit on aika hyvin päästetty pannasta.

    VastaaPoista
  8. Luin haastattelun ja kiinnitin huomiota siihen, että toimittaja katsoi kirjan viihdekirjallisuuteen kuuuvaksi. On totta, että Kotimaassa ei juurikaan tuon lajityypin kirjoja tai kirjailijoita esitellä. En tiedä genreistä, mutta kiinnostuin kirjastasi jutun perusteella.

    VastaaPoista
  9. Hei Ellinoora, onhan siellä käsitelty dekkareita ja spekulatiivista fiktiota kumminkin. Aika moni ihminen on nyt jo kertonut haluavansa lukea kirjan tuon jutun perusteella, että en minä tosiaan turhaan toivonut Kotimaan palstoille pääsyä:-)

    VastaaPoista
  10. Olisiko dekkarit päässeet pannasta siitä yksinkertaisesta syystä, että ne myyvät hyvin? En tiedä. Mutta harvoinpa kuulee niitä kirjallisesti kehuttavan (eikä siihen välttämättä ole syytäkään).

    VastaaPoista
  11. Ainakin dekkareita arvostellaan näyttävästi kulttuurilehtien sivuilla, vaikkei sitten aina niin kauheasti kehuttaisikaan. Mutta jo huomion ja palstatilan suominen on tietynlainen kehu. Eivät kaikki dekkarit välttämättä kauheasti myy. Myynti keskittyy joihinkin kirjailijoihin. Ja sama romanttisen viihdekirjallisuuden puolella. Sieltä löytyy paljon myyviä kirjailijoita ja sitten taas sellaisia jotka eivät niin kauheasti myy.

    Olen itse ajatellut, että dekkarien pannasta pääseminen johtuu siitä, että dekkareita lukevat ihmiset ovat yksinkertaisesti alkaneet pitää mekkalaa dekkarien puolesta.

    VastaaPoista
  12. Niin, dekkarilukijat ja kirjoittajat ovat jarjestaytyneet ahkerammin, jarjestavat spesifisia tapahtumia yms. Samaa ovat mm. scifi-harrastajat tehneet jo aiemmin, samoin sarjakuvan puolesta on tehty hartiavoimin tyota...romanttisella viihdekirjallisuudella ei tuollaista viela ole (joskin jotkut vanhemmat klassikot, kuten Hilja Valtonen, voidaan kai jo namedropata keskustelussa kuin keskustelussa ja Jane Austen toki on Jane Austen).

    Genreista, arvelen kuitenkin myos niiden lukijoiden niita seuraavan kun se luokittelu kuitenkin on myos mm. kirjakaupoissa ja kirjastoissa. Jotkut suuntaavat tietyille hyllyille ensimmaisena, toiset valttelevat niita samoja hyllyja kuin ruttoa.

    VastaaPoista
  13. Hdcanis joo, ehkäpä se on jopa lukijoiden tarpeesta osittain lähtenyt sen genreluokittelu. Helpottaa oikeanlaisten kirjojen löytämistä ehkä. Niin, romanttista viihdekirjallisuutta aletaan siinä vaiheessa mahdollisesti arvostaa kun tekijä on kuollut.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!