Toissapäivänä olin kirjallisuuspiirissä, jossa ystäväni tunnusti, ettei ole tähän päivään mennessä lukenut kirjaani, vaikka olin sen lähettänyt hänelle heti sen ilmestyttyä. Kysyin miksi hän ei ollut lukenut. No ei vain ollut kiinnostanut. Opin tuon kirjan myötä aika tehokkaasti, millaista taistelua käydään lukijoiden mielenkiinnosta ja ajasta. Minulla onkin oikeastaan mennyt kohtuuttoman paljon energiaa kömpiessäni ylös Isäni kodin vastaanoton aiheuttamasta henkisestä kuopasta.
Jokin aika sitten yksi ihminen sanoi, että voisi lukea jonkin kirjani. Suosittelin Sisu Tähtisiä, koska potentiaalinen lukijani on mieshenkilö ja ajattelin Sisut sopivan sukupuolineutraaleiksi. Mies meni kirjastoon, mutta ei muistanutkaan mitä kirjaa suosittelin, ja lainasi randomina Isäni kodin. Teki mieli vetää pussi päähän. Siis miksi ihmeessä tämä ihminen kaikkien kirjojeni joukosta valitsee sen noloimman, epäonnistuneimman, typerimmän opukseni.
Hän luki kirjan, mutta hänestä se olikin jännittävä ja mielenkiintoinen koska hän koki käyneensä läpi samanlaisia asioita kuin kirjan päähenkilö. Kirjan ilmestymisestä on melko tarkkaan 15 vuotta. Ehkä kirjalle riittää, jos se on yhdenkin ihmisen mielestä lukemisen arvoinen.
Tekstit
Viisitoista vuotta, se on pitkä aika se, ja voin uskoa, että omia tekstejään katsoo eri silmällä, kun vuosia on kulunut.
VastaaPoistaVuodet eivät tietenkään tee tekstejä huonoiksi. Oma tunne vaan muuttuu tekstin suhteen.
Minäkään en tiedä, lukevatko ne, joille kirjojani olen antanut, koskaan niitä kirjoja. Jotkut sanovat jotain, jotkut eivät mitään.
Ne tuntemattomat lukijat, heitä ei koskaan tapaa eikä kuule mitä miettivät tai ajattelevat. Heitä on paljon enemmän kuin niitä, jotka kertovat teoksesta. Että siinä mielessähän tuo lukija ei ollut sinulle se täysin tuntematon.
VastaaPoistaTekijä itse ajattelee ja lukee varmasti ihan toisella tavoin. Ja riippumatta siitä, mitä itse ajattelet kirjastasi, se voi olla jollekin lukijalle tärkeä. Hänellekin, josta et kuule koskaan mitään.
Tosta sukupuolineutraaisuudesta sen verran, että toki kirjasi voivat olla naisille suunnattuja, mutta esim nainen joka kirjoitti rakkausromaanin on kirjana niin hyvä, etten minä ainakaan kokenut sitä mitenkään sukupuolisidonnaisesti, mutta minähän olenkin nainen ja sikäli jäävi.
VastaaPoistaMikä muuten on omasta mielestäsi onnistunein kirjasi, ja millä perusteella?
Mikäs siellä blogilistassa mättää. Mä en ole päässyt sinne kahteen päivään, onko muilla sama juttu.
VastaaPoistaHei Karpalo, jokin huoltokatko siellä näyttäisi olevan menossa. Kaipa se Nainen joka jne kuitenkin edellyttää, että ihminen tuntee jonkin verran romanttista genreä ja suuremmalla todennäköisyydellä asia on tuttu naiselle. Päähenkilöni myös ovat aina naisia, mikä jo se on riittävä syy monelle kokea ettei kirjaa kannata lukea.
VastaaPoistaHirlii, sehän tietysti on lohduttanutkin, siis tuo ajatus, etten minä välttämättä kuule kaikista lukukokemuksista. En hyvistä enkä huonoista lukukokemuksista.
Susu, ehkä sitä pitää vain opetella kärsivällisyyttä. Joku ei ehkä lue kirjaasi juuri silloin kun olet sen lähettänyt, mutta tarttuu siihen myöhemmin. Kaikelle on ilmeisesti oma aikana. Minun on ollut erityisen vaikea oppia tätä omalla kohdallani.
Mä olen Kirsti ajatellut että jos joku tekemäni juttu koskettaa yhtäkään, niin silloin sen tekeminen on ollut arvokasta. Ei ehkä kansantaloudellisesti kovin merkittävä teko, mutta muuten.
VastaaPoistaJa todennäköisesti on niin että jos juttu koskettaa yhtä, se koskettaa jotain muutakin jonka palautteesta ei vaan saa tietää.
Omista järkyttävän tyhmistä lauluistani on esim tullut palautetta joskus suoraan ja useimmiten artistin kautta, että ihmiset on liikuttuneet tai pyytäneet sanoja itselleen tms. Ja vaikka kuinka inhoaisin sitä laulua sillä hetkellä ja ymmärtäisin sen todellisen huonouden, niin jos se koskettaa niin silloin sillä on arvo ja merkitys vaikken minä sitä mitenkään arvostaisikaan.
Etsin eilen "pappia" kirjaston hyllystä. Sun kirjojasi, etenkään uusimpia, ei ikinä saa suoraan hyllystä, ne pitää aina varata.
Voin mainita itseni esimerkkinä siitä miten hitaasti käy ennestään tuntemattomien kirjailijoiden ja heidän teostensa huomaaminen. Tutustuin sinuun nimimerkillisenä verkkokeskustelijana eikä oikea nimesi sanonut minulle mitään. Olit kuitenkin julkaissut jo aika monta kirjaa, jotka pian luin kaikki yhtä nuortenkirjaa lukuunottamatta.
VastaaPoistaPidin Isäni kodista. Minun kiinnostustani lisäsi, koska puhe oli Pelastusarmeijasta, koska olin 5-vuotiaana käynyt yhden sesongin sen pyhäkoulua. Se pyhäkoulu oli lasten parissa silloin jotenkin muodikas. Kirjasi on aika koruton, mutta myönteisesti erottuva, ainakin tämän lukijan mielestä. Ajan hengen vaatimaa glamouria siitä kyllä pahasti puuttuu.
Sylvi
Juu Karpalo, kyllä se noin on, siis että yksikin lukija riittää. Vaan itsellä on jokin musta aukko sisimmässä, joka tuntuu välillä vaativan jotain enemmän. Ja samalla tajuan, ettei se aukko varmaan siitä täyty vaikka saisi miten paljon palautetta.
VastaaPoistaSylvi, sinä oletkin ollut uskollinen lukija, joka pitäisi palkita häiriöklinikan tunnustusplakaatilla.
Sitä kyllä olen joskus itse miettinyt, että kirjojeni glamourin vähäisyyden huomioon ottaen on aika kummallista jatkuvasti löytää itsensä viihdekirjallisuuden genrestä ja puolustamassa viihdekirjallisuutta, joka kai aika paljolti on juuri tuota glamouria.
Oisko se myös surua siitä, että luomuksesi lähtevät maailmaan omia teitä kulkemaan? Omaa kohtaloaan elämään.Ja kohtaavat siellä kaikenmoisia lukijoita, sellaisiakin joista et tiedä yhtään mitään.
VastaaPoistaLohduttaahan se sentään, että kirjoillasi on lukijoita, kavereita. Siellä tuulisessa maailmassa joku ottaa kirjasi ja elää sen kanssa.
Yks ihmetys mulla on blogisi kanssa. Se sytkii sillätavoin kummasti, ihan kuin se lataisi jotain kokoajan. Ei aina, mutta usein, nytkin.
Onko siinä joku virus tai jokin toimintahäiriö. Olen eri koneilta kokeillu ja se sytkii kaikissa. En tiedä onko muut lukijat huomannu samaa.
No huh, voiko blogiinkin iskeä virus? se nyt vielä puuttuisi. Ite en ole huomannut mitään erityistä. En kotikoneella, enkä mökkikoneella.
VastaaPoistaNiin, kai noihin kirjojen lähtöihin liittyy surua. Kokemus siitä, että kaikki jäi jotenkin kesken ja silti ne nyt menee tuolla omia aikojaan.
'Isäni koti' oli ensimmäinen kirjasi, jonka sain käsiini. Kävin vasiten kirjastossa etsimässä, kun olin löytänyt blogisi :-) Pidin kovasti, aihe veti myös puoleensa, sillä jouduin nuoruudessa herätysliikkeiden piiriin, ja oman tien löytäminen vei aikaa ja voimiakin. Henkilöhahmosi olivat uskottavia, ja juonenkuljetus vetävää.
VastaaPoistaSeuraavaksi onnistuin lainaamaan 'Miehen tuoksun', ja sen ahmaisin innokkaasti. Muut ovatkin aina lainassa, pitää varmaan varata. Niin, uudempia varmaan löydän kirjakaupasta, 'Pappia kyydissä' kiinnostaa kovasti.
Me lukijat olemme hiljaista porukkaa. Kommentoimme korkeintaan keskenämme, emmekä hoksaa antaa kirjailijalle palautetta :-/
Ihan nätisti aukeaa blogisi niin koti- kuin mökkikoneellani.
Blogin toiminnasta, se aukeaa kylla hyvin mutta jotain se latailee...kun katsoo tuota sivuhistoriaa taalla kulkiessa niin siihen ilmestyy jotain mystisia toistosivuja, ja jos haluaa vaikkapa menna takaisin niin paluunappia joutuu nakuttelemaan ylimaaraisia kertoja. Blogisi ei ole ainoa jolla olen tuota huomannut mutta en ole ihan varma mika on se yhdistava tekija...
VastaaPoistaAiheesta...olen kovasti huono lukemaan uusia kirjoja, yleensa luen kirjoja vahintaan muutaman vuoden viiveella. Joten sen palautteenkin antaminen on hiukka horjuvaa (varsinkin jos kirjailija ei satu pitamaan julkista blogia tms).
No niin se ilmeisesti on Marjattah, että jos itsellä on ollut jotain kytköksiä uskonnollisiin liikkeisiin, niin sitten tuokin kirja voi kiinnostaa. Vaan eihän sitä voi vaatiakaan, että lukijat kiirehtisivät jokaisesta lukemastaan kirjasta lähettelemään kirjoittajalle palautetta, eihän siinä sitten kohta muuta enää ehtisikään. Ihmeesti palaute kuitenkin lämmittää juuri tällaisen kirjan kohdalla jonka kirjoittamista on oikeastaan vähän katunutkin.
VastaaPoistaHdcanis, pitääpä sitten tarkkailla tuota blogi-ilmiötä. Se että luet kirjoja viiveellä on minusta pelkästään positiivinen asia, osoittaa jonkinlaista riippumattomuutta trendeistä. Ja ei kai sitä palautteen antamista voi minään lukijan velvollisuutena pitää, vaikken uskokaan olevani maailman ainoa neuroottinen kirjailija, joka odottaa kommentteja tekeleistään.
Myös minulla on taipumusta varastoida kirjoja hyllyssäni, kunnes innostun lukemaan. Joskus kirja odottaa pitkiäkin aikoja ennen kuin tulee luetuksi. Minä en juurikaan ole lähetellyt kirjailijoille palautetta lukemastani, joten sinä oletkin säännön vahvistava poikkeus. :) En nimittäin ole pitänyt omia mielipiteitäni niin tärkeinä, että kirjailijoita kiinnostaisi lukea niistä. Nyt kun luen tätä kirjoitusta, tekee mieleni muuttaa tapojani, sillä ehkä tuolla jossain on muitakin kirjailijoita, jotka odottavat lukijapalautetta turhaan ja turhautuneina.
VastaaPoistaCelia, on tietenkin olemassa kirjailijoita, jotka saavat niin paljon suitsutusta, ettei yksi kommentti heitä hetkauta. Sitten on kirjailijoita, jotka eivät yleensäkään ole niin persoja palautteelle. Mutta jos joskus luet hyvän kirjan kirjailijalta, joka on mielestäsi aiheetta jäänyt hiukan katveeseen, jonka naama ei tule vastaan joka lehdessä, mutta jonka teos kuitenkin on antanut sinulle jotain, veikkaan ettei hän pane pahakseen jos saa sinulta joskus tervehdyksen.
VastaaPoistaKirsti, sinä et voi tietää ketkä lukijat ovat kirjastasi pitäneet. 15 vuoden aikana yksi jos toinenkin on kirjasi esimerkiksi kirjastosta lainaten lukenut ja heidän joukossaan saattaa olla montakin sellaista, jota kirjasi on puhutellut. Sinä et vain tiedä siitä, koska he eivät ole antaneet sinulle palautetta esimerkiksi siksi, että lopultakin hyvin harvalla on mahdollisuus antaa kirjailijalle suoraa palautetta.
VastaaPoista