Pohdittuani aikani muistin englanninopettajan keskikoulun alaluokilta, joka sanoi, että aineissani on aina jokin kiva juju sisällössä. Mutta sitten hän voivotteli heti perään kielioppivirheitäni. Kommentin alkuosa oli kuitenkin itsetuntoani kannattaleva asia, jonka varassa pärjäsin pitkään.
Porin työväenopistossa kävin Aarne Elomaan kuvaamataitokurssilla, ja hän kerran piirrostani katsellessaan sanoi, etten ole aivan lahjaton. Myös tämän palautteen kätkin suurena aartena sydämeeni, vaikkei se noin ilmaistuna niin kummoinen kehu ehkä ollutkaan.
Mietin miksi ensimmäisenä mieleeni tulevat palautteet liittyvät siihen, että joku kehuu suoritustani. Miksi en muista kenenkään kehuneen sitä kuinka mukava olen, kuinka auttavainen, ystävällinen, kaunis jne. Ei kai vain johdu siitä, etten ole erityisen mukava, auttavainen, kaunis enkä ystävällinen.
Tärkein palaute on ollut se, kun joku on sanonut rakastavansa minua. Onneksi sellaistakin on sattunut. Mutta jos joku sanoo rakastavansa minua, se ei itse asiassa kerro vielä mitään minusta, vaan enemmänkin ihmisestä joka niin sanoo. Mutta ajattelin kuitenkin liittää sen tähän meemiin kolmanneksi mukavaksi asiaksi, jonka olen elämäni aikana saanut itsestäni kuulla.
Tekstit
Luin sen meemin kanssa ja kyllä pitkään, hartaasti ja syvään tuijotin peiliä ja sieltä katsoi takaisin niin..... mikä-se-olisi.... ihminen. En muistanut mitään kehuja ja nyreissäni olin ja niin poispäin. Muistin kyllä, että olin sydämestäni muita kehunut, en siis sellaista 'ai kun olet sitten ihana' -ulkokultakehua. Vaan reilusti kehunut. Ja on minuakin, en vain muista sitä.
VastaaPoistaEi se ole ihan huonoa itsetuntoa, eikä se ole puhdasta negatiivisuutta, mitä se on? Onko se itsensä vähättelyä?
Tohtori Phil sanoo, että ihmisen mieleen yleensäkin painuvat haukut kehuja helpommin. Jokainen haukku vaatii sata kehua kumoutuakseen, tai jotain sinne päin. En nyt väitä, että tohtori Philiä täytyisi uskoa, mutta jotain perää tuossa minussa on, Lentsu;-)
VastaaPoistaMinä komppaan Keltikangas-Järvistä siinä, että itsetunto on moniulotteinen (sitäpaitsi ihan kuvitteellinen, puhtaasti käsitteellinen) konstruktio. Jossain asioissa ihminen voi tuntea itsensä tosi itsevarmaksi ja hyväksytyksi, toisissa taas ei. Minusta se kokonaisuus juuri on kiinnostavaa ja hyödyllistä pohdittavaksi ennen kaikkea itselle.
VastaaPoistaOlen iloinen, että tartuit tähän meemiin, koska nyt minulla on taas yksi erilainen näkökulma asiaan tuumailtavana :-)
Olet, Kirsti, taitava käyttämään erilaisia tyylikeinoja, etenkin itseäsi vähättelevää ilmaisua..
VastaaPoista:D
Ahaa, kiitos Ellinoora, vaan mikäs tässä nyt oli vähättelyä:O, hehheh
VastaaPoistaMillan, minä myös olen Keltikangas-Järvisen puolueessa näissä asioissa. Ihmisen tilannesidonnaisuus on muutenkin erikoinen juttu. Sitä yksinkertaisesti on eri ihminen eri ihmisten seurassa, se on kummallista.