Sitten noihin luentoihin. Olen lukenut tauoilla Tiina Pystysen Runousoppia. Pystyselläkin näyttää olleen vaikeuksia päästä sisälle kirjailijaliittoon. Piti oikein tarkistaa katalogista, mutta nyt hän näyttää olevan siellä. Kirja on julkaistu 2004 ja silloin taistelu oli vielä käynnissä. Pystyseltä kuitenkin jäi mieleen tämä:
Kirjailijan tärkein taito on kestää pettymyksiä.
Tämä siis muistinvaraisesti siteeraten. Lause on kyllä niin aamen ja pluttis.
Tekstit
Note to self:
VastaaPoistaPystysen Runousoppi on kiinnostava, mutta kun hän puhuu siitä miten tärkeä on kirjoittaa nolottavista ja vaikeista ruumiillisista asioista, joista kukaan muu ei kirjoita, mietin ovatko ruumiilliset asiat nykyään se kaikkein vaikein ja nolottavin asia. Mainokset ovat täynnä hiivasienilääke-esittelyjä, virtsankarkailu, ummetus, kuukautiset, kaikki ovat kattavasti esillä. Sairauksistakin tehdään viihdettä. Minä oikeastaan näen tätä nykyä tabut aika eri suunnalla kuin Pystynen. Voiko kirjailija kirjoittaa kokeneensa esimerkiksi ihmeparanemisen, ja sen jälkeen olla kaikkien mielestä vielä ihan tavallinen tolkun ihminen.