Kollega julkaisee äänikirjan, ja sain tehdä siihen kannen. Tarja Leinosen blogista löytyy lisää informaatiota.
Haluaisin oikeastaan tehdä enemmänkin tuollaisia töitä, mutta nyt tuuppasin itseni Avoimen yliopiston kirjoittamisen perusopintoihin opettajaksi, tosin yhdelle kurssille vaan. Sinänsä hassua, että oikeasti vähän epäröin onko minusta antamaan yliopistotasoista kirjoittamisen opetusta, minähän olen kuitenkin enempi kirjoitustyöläinen. Tuo maisterintutkintokin on ihan muista aiheista kuin kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta.
Olen nyt päättänyt, että harrastan jotain egobuustausta ennen kurssin alkua. Joku punainen liina kaulaan tai turbaani päähän, kyllähän te tiedätte. Isolla äänellä kannattaa puhua ja nauraa, tai vaihtoehtoisesti mutista salaperäisesti. Pitää miettiä.
**
Lisäys: Päivi oli lukenut hyvän kirjan:-) Eksyneiden arvostelu täällä.
Tekstit
Mää en ymmärä yhtään mainintaasi egobuustauksesta. Eikös opettajan, hyvän opettajan, persoona ole tässä ja nyt. Siinä on jotain kummallista; opetustyö ns. onnistuu tai ei - ilman rätei ja lumpui.
VastaaPoistaKun nyt on ollut aikaa miettiä tätäkin asiaa, se tuntuu yhä mystisemmältä. Jotenkin opetuksen perillemeno liittyy opetuspersoonan syvempiin, ihon alaisiin asioihin. Ja tunteen siirtoon. Äsh, just tätä mää tarkoitin: vaikea selittää.
Ja koko ajatus opettamisesta on niin moneen kertaan väännetty, käännetty ja haaleaksi viruteltu, että mitä on jäänyt jäljelle? En tiedä. Jotain sanoilla selittämätöntä "opettamisessa" on. Samoin kirjoittamisessa. Ja tekstin perillemenossa.
Kirjan kansikuva on koukuttava: valoisa, salaperäinen; tytön asento suhteessa valoon on niin houkutteleva, että sydäntä kääntää.
Hyvä, Kirsti!
- Liisa -
Pitäisi oikeastaan siirtyä nimettömyydestä kohti nimeä. Viimeksikin nimeni unohtui pitkän Anonyymin pitkän tekstin alta. Tosin kai kirjoitustapa yleensä paljastaa kynän varressa roikkuvan. Kynän varressa ... ääh ...
Todella kaunis, aurinkoinen ja silti vähän salaperäinenkin kansi :)
VastaaPoistaTsemppiä opetustyöhön, totta kai sulla on osaamista yllinkyllin kirjoittamisen opettajaksi!
Mullakin alkaa ensi vkolla lyhyt opetuspesti, ja kyllähän se aina vähän jännittää...
Kiitos kannustuksista, Liisa ja Anu!
VastaaPoistaNiin, tuosta opettamisesta. Kun sitä tekee aika harvoin, siihen suhtautuu jotenkin vähän pelokkaasti. Koen myös, että minulta puuttuu kaikenlaisia selkänojia ja muita tukia jotka voisivat helpottaa opettajan rooliin asettumista.
Pakkoko sun on asettua opettajan rooliin?
VastaaPoistaNo, mää kävin sata vuotta sitten auskultoinnin ja sen jälkeen vielä toimin ohjaavana opettajana normaalilyseossa (siis vahdin auskuja ;))
Mitä opin?
Istumaan lootusasennossa ikkunalaudalla pieniä hiottavia kiviä taskussa. Sille, että edelleen ajoittain istun isovarvas suussa, on oikein lääketieteellinen selitys. Minulla on yliliikkuvat nivelet ...
Mutta ilman niitäkin SINÄ pystyt opettamaan, koska sulla on komea suora ranko ja selkeä tapa puhua. Olen itse nähnyt ja kuunnellut! Olet vakuuttava.
Mahdatkohan taas hetken päästä opettaa minua - jotain taisin syyskauden ohjelmastani lukea sellaista.
- Liisa -
Kiitos kannustuksesta Liisa. Jollakin tasolla varmaan tiedän pystyväni opettamaan, mutta kun lapsena on riittävästi nuijittu päähän noissa älyyn ja pärjäävyyteen liittyvissä jutuissa, ne jollakin tavalla sisäisenä kokemuksena säilyvät mukana, ovat osa minua, vaikka järki sanoo että kaikki menee harasoo.
VastaaPoistaJotain hanketta on tosiaan ollut vireillä sinne teille päin. Ans kattoo tuleeko siitä mitään.
Juu, minun vaimokin sanoo, että Ellilä on hyvä puhuja ja esiintyjä.
VastaaPoistaTosi aurinkoinen kirjankansi. Mielenkiintoinen tyttö. Ja herää kysymys, mitä se lentsikka siinä tekee.
VastaaPoistaNiinkö sanoo, anonyymi:-)
VastaaPoistaPaula, pitää varmaan kuunnella sitten tuo kirja. Tai lukea, sillä pikkulinnun kertoivat sen ilmestyvän myös printtiversiona:-)
Mustakin hieno kansi!
VastaaPoistaJa hyvä idea tuo turbaani. Sitä voisi pitää muutenkin noin niin kuin kirjailijaimagon kohottamiseksi katukuvassa? ;D Sen lisäksi voisi keksiä jonkun hyvän sananparren ja sitten toistella sitä jatkuvasti puheensa lomassa?
Sananparsi, hyvä idea. Kiitos Hanna! ;-)
VastaaPoista"Jotain sanoilla selittämätöntä "opettamisessa" on."
VastaaPoistaSiinä sanoi Liisa viisaasti. Varmaan jokainen on tavannut joskus opettajan, jolla vain on "se jokin", joka saa ihmiset kuuntelemaan, kiinnostumaan ja oppimaan. Joillekin tuota taitoa ei ole suotu ja heidän osansa ei aina ole mukava.
Luennointi, "opettaminen" on minullekin tuttu juttu, samoin siihen liittyvät pelot. Kamalaa mennä yleisön eteen, jos sydän pompottaa ja hiki juoksee kainaloista.
Olin kerran erään kansanedustajan vaalitilaisuudessa ja ihailin hänen rauhallisuuttaan, loogisuuttaan ja hyvää huumoriaan. Kahvipöydässä kysyin hänen salaisuuttaan. Hän otti taskustaan lääkeliuskan, näytti sitä salaa minulle ja kuiskasi: ota yksi beetasalpaaja ennen esiintymistä ja kaikki sujuu.
Niinhän minä hommasin niitä salpaajia ja toden totta: seuraavan kerran kateederille noustessani olin rauhallinen kuin viilipytty, katsoin kuulijoita silmiin, nauratin heitä pikku jutuilla ja puhuin ilman paperia yli tunnin. En myöskään näyttänyt yhtään kalvoa enkä hosunut laser-osoittimella.
Voi tuntua moraalittomalta turvautua kemiaan opetustyössä, mutta minua se auttoi ja on auttanut monia muitakin, joille olen tabuja suositellut.
Vanha Erkki
En ole tiennyt, että beetasalpaajilla on noin iso vaikutus. Minulle niistä ei ehkä silti ole apua, koska minua eivät niinkään piinaa jännittämisen fyysisest oireet. Ongelma on riittämättömyyden tunteessa. Minulla on aina vähän sellainen pelko, että kohta joku huomaa etten oikeasti osaa mitään, enkä tiedä mitään. Se on joku neuroosi varmaankin. Joku kuuluisampikin kirjailija valitti samaa jossain naistenlehdessä, en kyllä juuri nyt muista kuka.
VastaaPoistaTämäkin juuri sai ja luki hyvän kirjan, myöhemmin lisää (Ristiaallokkoa).
VastaaPoistaKyllä beetasalpaajien merkityksen ovat tienneet esiintyjät, esim. näyttelijät, opettajat, pianistit, niin kauan kuin muistan.
VastaaPoistaOngelmana on, että joku aina jää kiikkiin eli tottuu niihin ja annokset kasvavat. Poisharjoitteleminen ei kaikilta onnistu ilman lääkärin valvontaa, jopa sairaalassa. Riippuvuus voi olla psyykkistä tai fyysistä.
Monille tieto siitä, että tabu on käden ulottuvilla tarpeen vaatiessa, helpottaa sillä tavoin, että lääkitystä ei tarvita.
Mutta sama lienee missä tahansa asiassa. Kaikkeen voi addiktoitua. Siis ihan kaikkeen.
Mutta kyllä b:t ovat pelastaneet monta hyvää esiintyjää.
Luin joskus tilaston (*äähhh*), jonka mukaan esiintyjän jännityksen huomaa merkeistä vain ani harva. Piti heittää tähän prosentit, mutta unohdin.
Sitä paitsi on vaikea erottaa esiintyjän jännittämistä hänen ihan tavallisista luonteen- ja käyttäytymisenpiirteistään.
Kumpi jännittää: Se, joka seisoo kuin seiväs ja analysoi viileästi asiaansa? Vai se, joka huojuu, heiluu, huiskuttaa käsiään, unohtelee ja haeskelee ajatuksensa ideaa?
Vois taas muistuttaa, että me ihmiset olemme erilaisia. Onneksi se nykyisin hyväksytään paremmin kuin ennen. Tai sitten ei. Yhä vähemmän tietää, yhä enemmän luulee.
Esim. eilen näin eka kertaa miehen, joka oli niin innostunut (?) tapaamisestamme ja kirjallisuus& yhteiskunnallisesta juttelustamme, että kaappasi minut karumaiseen syliinsä - keskellä Porin toria ...
Ja oltiin eri mieltä kirjan kansista. Siis KIRJOJEN KANSIKUVISTA.
- Liisa -
Aivan ihastuttava kansi. Vaikka olen hyvän aikaa huomannut piirtäjän lahjasi, vasta nyt katsoin sarjakuvablogiasi. Pidin siitäkin.
VastaaPoistaSylvi
Ohoh anonyymi, se oli nopeaa toimintaa!
VastaaPoistaLiisa, jaa että beetasalpaajinkin siis jää koukkuun. Tämä blogi on kyllä kätevä, koko ajan tulee uutta informaatiota. Niin, se on minullekin ollut helpotus, kun olen tajunnut, etteivät muut ihmiset näe sisälleni. Eivätkä ne myöskään koe asioita samalla tavalla kuin minä. Kun minä olen tuskissani, lohduttaudun sillä että ihmiset eivät sitä huomaa, eivätkä välitä.
Kiitos Sylvi!
Sinulla taitaa olla liikaa tuota lahjakkuutta? Meinaan, että kirjan kansien teko on toki ammattilaisen hommaa. Ja sinä teit noin hiivatin hyvän!
VastaaPoistaMyös sarjakuvasi ovat korkeata luokkaa. Miksi siis murehtia?
Vanha Erkki
"Se on joku neuroosi varmaankin."
VastaaPoistaNeuroosit syntyvät valheen kanssa kieriskelystä. Paljastumisenpelon kanssa elämisestä.
Mitä itsekustakin paljatuisi sellaista jonka kanssa ei muka voisi elää?
Kiitos vaan Erkki, mutta siis minähän olen julkaisugraafikko koulussa, että täytyyhän sitä nyt hiukan jotain jo osata:-)
VastaaPoistaAnonyymi, ei varmaan mitään, se on totta. Eikä myöskään mitään sellaista, mikä ei olisi tuttua toisillekin.
Kansi OK.
VastaaPoistaAjattelin tarjota pään täytteeksi edullista majoitusta Lapissa viikolla 34, jollet juuri silloin ole jo opetustehtävissä. Me emme pääse lähtemään, mutta mökki on varattu eikä voi perua. Tai jos tiedät jonkun... Rauhallinen ja virkistävä paikka vaikka kirjoitushommiin. ;)
Katso
http://marjaleenankirjahylly.blogspot.com/2011/08/ti-9.html
Kiitoksia tarjouksesta Marleena, mutta en pääse lähtemään Lappiin. Toivottavasti mökin tarvitsija löytyy:-)
VastaaPoista"Ongelmana on, että joku aina jää kiikkiin eli tottuu niihin ja annokset kasvavat. Poisharjoitteleminen ei kaikilta onnistu ilman lääkärin valvontaa, jopa sairaalassa. Riippuvuus voi olla psyykkistä tai fyysistä."
VastaaPoistaFyysistä riippuvuutta beetasalpaaja ei aiheuta, esim. moni verenpainepotilas syö sitä jatkuvasti. Annoksen kasvattaminen "varmuuden vuoksi" voi kyllä kaikkien lääkkeiden tapaan nostaa sietokykyä, ja psyykkisen riippuvuuden ihminen voi toki kehitellä vaikka nenän kaivamiseen ;)