Olen tullut siihen tulokseen ettei ihmisen oikeastaan tarvitse varsinaisesti osata kirjoittaa kunhan keksii hyvän aiheen. Ehkä kirjoittajakoulutuksen pitäisi siis entistä enemmän keskittyä mojovien aiheiden metsästämiseen ja jättää vähemmälle kielelliset ja rakenteelliset opastukset ja säädöt. Välttäkää kliseitä, välttäkää liikaa selittämistä, välttäkää sitä sun tätä. Ihan turhaa höpinää. Mitään ei tarvitse välttää jos on tarpeeksi hyvä aihe.
Tosin ei hyvä aihekaan ole mikään absoluutti. Aihe voi tänään olla ihan kuollut, mutta ylihuomenna se olisikin jo hyvä aihe. Mutta tänään kirjoitettu kirja ei välttämättä ylihuomenna enää kiinnosta, koska ylihuomenna niitä ilmestyy pilvin pimein muutenkin. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Mitä mieltä olisitte siitä ideasta, että tekisin luentorunkoni sarjakuvamuotoon. Yhtäkkiä tuli mieleen ja teki mieli heti ryhtyä piirtämään. Mutta yritän nyt muistuttaa itselleni, että asialliset työt on kuitenkin hoidettava ensin.
Tekstit
Mikä ettei, kuvitus tai kuvat voivat auttaa jota kuta muistamaan tai asiat voi auteta uudella tavalla kun ei olekaan heijastettu ranskalaisia viivoja tai vuokaavioita :)
VastaaPoistaPelkkä aihe ei riitä ellei osaa vastata siihen miten aikoo toteuttaa sen mitä haluaa sanoa. Intohimo. Jos kirjoittajalta puuttuu intohimo aiheensa käsittelyyn, siitä tulee torso, koska työ on jaksettava tehdä loppuun asti. Väite. Jokainen kirjoittaja väittää jotakin. Jokaisessa tekstissä on väite elämästä (ja kuolemasta) olipa aihe mitä hyvänsä. Jos haluaa väittää, että maapallo on litteä kuin pannukakku eikä pyöreä, niin väite on todistettava oikeaksi.
VastaaPoistaPidätkö luentoa yleensä proosasta vai erityisesti viihdekirjallisuudesta? Tiedät varmaan siitä jo aikalailla, ainakin mitä viihdekirjallisuuteen tulee. Aarteet jakoon siis ! Se on opettajien tärkein tehtävä. Jakaa aarteita.
Pidän luentoja ylipäätään kirjoittamisesta ja kirjallisuusmaailmasta, kirjallisuuskentällä toimimisesta. Genrekirjallisuus sen yhtenä osana.
VastaaPoistaNiin, intohimoa ja uskoa omaan tekemiseen kirjan kirjoittaminen tosiaan vaatii. Mutta joskus tuntuu, että ei niinkään taitoa, niin paljon kömpelöitä opuksia näkyy bestsellerlistoilla.
Lentsu, ainakin voisin profiloitua vähän erilaisena luennoitsijana. Ehkä:-) Mutta tietysti kuvien pitäisi olla osuvia.
Vaikka periaatteessa arvelenkin tuolla aiheella olevan vaikutusta (ja olen itsekin sen zeitgeistin vaikutusta kirjallisiin "ilmiöihin" miettinyt) niin luulen että tietty ammattimaisuus pitää olla että asiat tulee hyvin paperille, vaikka tulisivatkin hirvittävänä kliseevyörytyksenä ja häpeämättömän paperisina selitysjaksoina.
VastaaPoistaMutta joo, ehkä se rytmi on tärkeämpi, asiat esitetään sopivan kokoisina palasina, toisaalta lukija pitää saada kääntämään aina se seuraava sivu mutta toisaalta ei pidä liikaa väsyttää.
Yksi Dan Brownista pitävä tuttavani mainitsi pitävänsä siitä että niissä kirjoissa on sopivan lyhyet luvut. Mietitäänkö yhdessäkään kirjoittajakoulutuksessa lukujen pituuden vaikutusta lukukokemukseen?
Mieleen tulee myös se, että miten nämä kömpelömmät-mutta-suositut kirjoittajat suhtautuvat omaan kirjoittamiseensa? Uskovatko he kuitenkin siihen että näin kuuluukin kirjoittaa, vai onko joukossa yhtään kyynisempää "kirjoitan tietoisesti kliseehuttua ja nauran matkalla pankkiin" kirjoittajaa? Koska ehkä se usko omaan tekstiinsä, heikkoonkin, tulee kuitenkin sen verran läpi että se kyynisempi ei vain pysty kirjoittamaan samalla tavalla?
Minulle on ollut aina hyötyä kirjoittamisenoppaista, joilla on sama päämääärä kuin kursseilla. Tärkeää oli varsinkin alussa rohkaisu! Uskalla aloittaa! Liimasin kirjoituskoneeseeni lapun Sinäkin voit tulla kirjailijaksi (Se Tapahtui Atlantin toisella puolen ja englanniksi).
VastaaPoistaKurssilla voi olla erittäin innostava ja itsetuntoa kohottava merkitys. Ystävällisen ihmisenä onnistut siinä varmaankin erinomaisesti.
Rakkaus kirjallisuuteen ja kiitollisuus siitä, mitä on saanut kirjallisuudesta voi innoittaa kirjoittamaan. Pienessä Suomessa kirjoittajalta vaaditaan paljon epäitsekkyyttä, sillä kirjailijan ammatilla ei yleensä rikastuta. Ajat onneksi muuttuvat, muutamat kansainvälisesti menestyneet raivaavat vähitteen tietä muillekin suomalaisille.
Olen alleviivannut opaskirjoja ja huomannut, että kun on tosi kyseessä eli kirjan suunnittelu- ja korjaamisvaihe, on hyötyä listoista, joissa on tärkeitä kohtia. Erilaisia mahdollisuuksi näkökulman valinnassa, tavallisia virheitä jne. Sellaisen listan voi ripustaa seinälle.:)
Piirrokset voisivat olla piristämässä luentoa tai korostamassa päivän teemaa myös ryhmä- tai parikeskustelussa, jos kurssilla on sellaista.
Parasta kursseillasi on varmaankin se, että olet ystävällinen ja kärsivällinen ihminen, ja sinulla on käytännön kokemusta kirjoittamisesta. Tiedät, miten se onnistuu. Tiedät, että välillä on vaikeaa ja silloin tällöin juhlahetkiä.
Menestystä luennoille!
Hdcanis, en tosiaan tiedä miten paljon kirjoittajakoulutuksessa on kiinnitetty huomiota lukujen pituuteen, kurssejakin kun on niin moneen lähtöön, vetäjästä riippuen. Brownin lukuja ovat kyllä muutkin ihastelleet ja sitä kuinka ne usein päättyvät avoimiin kysymyksiin, jotka ikään kuin koukuttavat miettimään tarinaa. Vaikea uskoa, että kukaan kirjailija tarkoituksellisesti kirjoittaa löyhää huttua pelkässä rahastamismielessä. Edes silloin kun itse vähän kyynisesti naureskelee kirjoittamiselleen. Mutta on siinä silti eroa miten pitkään kukin omaa stooriaan hinkkaa.
VastaaPoistaAnna, minäkin olen vuosien varrella lukenut aika monta opusta. Huomasin kun katselin luovan kirjoittamisen oppiaineen kirjallisuusluetteloa. Ihan huomaamatta on tullut käytyä suurin osa läpi jossain vaiheessa. Mutta tosiaan ajattelin, että pitäisi nyt sanoa aiheesta jotain omaperäistä kun kerrankin pääsee ääneen. Vaikka sitten olisikin tärkeintä olla kiltti ja kärsivällinen.
Kyllä Sinulla on omaperäistä sanottavaa. Se on huomattu.:)
VastaaPoistaPeikon miälestä kuvat ovat helppoja muistaa, paljon helpompia kun kirjoitetut sanat. Tosin sarjakuva saattaa vaatia ytimekkäät tekstit, mutta eikös se ole vaan hyvä. Kirjan kirjoittamisesta on kirjoitettu monta kirjaa, ja varmaan jokin kuvanovellikin. Sarjakuva tai kuvaluento voisi olla ihan uusi juttu :) Tee sillai.
VastaaPoistaKatselin tuos Pystysen runousoppia, siinähän hän tavallaan käyttää kans kuvia. Kyllä mä varmaan jotain kuvia teen, mutta koko luentorunkoa en ehkä ehdi piirtää, kun on toinenkin proggis tuolla meneillään:-)
VastaaPoistaSarjakuvaluento kuulostaa hauskalta ja omaperäiseltä! Mutta tuosta toisesta asiasta ajattelen ihan samalla tavalla: Kirjoittajakursseilla on helppoa tarttua pintatasoon. Melkein kuka tahansa oppii kirjoittamaan sisäsiistiä proosaa, mutta sileä pinta ei kanna kovin pitkälle, jos aihe on kovin kaluttu. Omaperäinen ja aikaan sattuva aihe - sillä tavalla ylitetään kustantamon rima helpommin, luulen ma.
VastaaPoistaHyvä, että muistutit tästä kustannuskynnyksestä, koska jollakin tavalla tuntuu että sitä tuijotetaan liikaa. Mietitään miten kustannuskynnys ylitetään. Tämä on tietenkin vähän paradoksaalinen juttu, koska jos haluaa julkaista kaupallisen kustantamon kautta, niin pitäähän se asia ottaa huomioon. Silti kannattaisi ehkä enemmän miettiä lukevaa yleisöä. Ja toisaalta, jälleen vähän paradoksaalisesti ei sitäkään. Hmmm tästä nyt ei ota selvää...
VastaaPoistaAinakin Jyväskylän kirjoittajakoulutuksessa oli ehdottoman parasta se, että romaanin kirjoittaminen ja kustantamon etsintä ja mahdollisen naistenlehtien haastattelun odottelu sekä muun julkisen huomion hakeminen ei ole se ainoa tie tai tapa tienata rahaa kirjoittamalla vaan kirjoittamisen kenttä on laaja. Ja on miltei sata ja yksi tapaa saada tekstejään julki, ja niistä jopa rahaakin.
VastaaPoistaAi? Minun pitäisikin ehkä itse suunnitaa Jyväskylään kirjoittajakoulutukseen. Keitäs siellä oli opettajina?
VastaaPoistaSilloin kun minä olin siellä, siitä on jokunen vuosi, niin kurssien opettajina oli kirjailijoita (prosaisteja ja runoilijoita), radiotoimittajia ja muitakin journalisteja, teatteri-alan väkeä (dramaturgeja yms) kirjallisuusihmisiä, kustannusalanihmisiä ja kriitikoitakin taisi piipahtaa jollakin kurssilla. Ja opiskelijoissa oli tietenkin mukana eri kirjoittamisen alueilta ihmisiä.
VastaaPoistaEn tiedä mikä on meininki Turussa.
Pointti tässä kommentissa oli, että kirjoittajan töitä voi tehdä monella eri alueella.
Luulen, että Turussakin lähestytään aihetta monipuolisesti, se on ainakin itselläni tarkoituksena, koska monipuolisuus on ollut hengissä säilymisen elinehto. Vaikka on joskus tuntunut riesaltakin kyllä.
VastaaPoista