Tai jos kuitenkin se Coelhohenkinen tarina Torinon käärinliinan ihmeellisistä vaiheista. Aito vai feikki? Kenen piinattu ruumis siihen oikeastaan on piirtynyt?
Luen parhaillaan Julia Navarron Vaiennutta veljeskuntaa, joka pureutuu Torinon käärinliinan arvoitukseen dekkarin keinoin. Hiukan haittaa, että kerronta on niin kökköä. Ja aina kun jostain sankarittaresta ylipäänsä missään kirjassa todetaan, että hän oli juhlien kaunein nainen yrittämättä sitä lainkaan, minulle tulee aina vähän sellainen krooh ja zzzz tunnelma.
Tekstit
Narsistiäiti, ja tytär äidin pihdeissä nappais oikein hyvin ainakin mulle.
VastaaPoistaLuin muuten Miehen tuoksun ja tykkäsin kovasti! Jos olisin nähnyt kansikuvan ja kannen tekstin tietämättä kirjailijasta, olisi kirja jäänyt lainaamatta. Mutta kun kerroit blogissasi, että käsittelet kirjassa mm. kateusteemaa, lainasin heti.
Helmi oli aivan mainio tyyppi pakkomielteineenkin, ja niin olivat elämänmakuisia kirjan muutkin tyypit. Työyhteisökiekuroiden kuvauksista tuli jostain syystä mieleeni Regina Raskin Paikka auringossa muutaman vuoden takaa. Se pyhä Yrjänäkin kulki juonessa ovelasti mukana.
Kolme kirjaasi olen lukenut, ja tämä oli ehdoton lempparini. Odotan tosin myös kieli pitkällä ns.kirkkotrilogian kolmatta osaa, ja Auliksen näkökulmia.
Kiitos mielenkiintoisesta lukukokemuksesta!
terv. Ilona.
Mä äänestän kypsää bändäriä tai käärinliinoja! :)
VastaaPoista"Hiukan haittaa, että kerronta on niin kökköä."
Joo, se harmittaa vietävästi kun on joku aivan mielettömän hyvä aihe tai idea, ja se sitten kustaan hutiloidulla kirjoittamisella :-/ Mulla jäi Kate Mossen Labyrintti kesken samasta syystä, ja kyllä otti aivoon, kun aihe kiinnosti täysillä.
Jaaha, heti on hajontaa noiden aiheiden saamassa kannatuksessa.
VastaaPoistaIlona, mukava kuulla, että Miehen tuoksun teemat nappasivat:-)
Anu, siinä tulee tietynlainen lievä masiskin, kun tajuaa, ettei sitä oikeastaan tarvitse edes osata kirjoittaa, jos vain keksii poimia maailman virrasta oikein mojovan aiheen.
Bändäri, kypsä sellainen, on kutkuttava hahmo. Minulla sivuhenkilönä syksyn kirjassa,eivätkä rahkeeni kyllä riittäisi käsitellä bändäriä koko kirjan verran - itse kun en ole koskaan nostanut ketään idoliksi, joten uskottavuuspula tulisi ennen pitkää. Mutta sivuhahmona pidin hänet kasassa;) Tuija L
VastaaPoistaNarsistiäiti voisi kiinnostaa, kypsähtänyt bändärikin ehkä (näen jo sieluni silmillä rasittavan naistyypin, joka legginseihin ja napapaitaan pukeutuneena hilluu massatapahtumissa - ei, enpä sittenkään itse ehkä lukisi) . Käärinliina on jo liiaksi kaluttu aihe.
VastaaPoistaOlisihan se pitänyt arvata, että olet Tuija jo ehtinyt käydä apajilla. Pitääkin lukea opuksesi. Sitä minäkin pelkään, etteivät omat rahkeeni riittäisi, koska kokemusta ei ole. Toisaalta aika kapoiseksi jää aihevalikoima, jos pitää tyytyä siihen mistä on kokemusta.
VastaaPoistaMaisakaisa, pistän mieleen että tuli ääni narsistiäidille. Mutta käärinliinako kaluttu? En löytänyt romaaneja aiheesta juurikaan, olisiko sinulla heittää jotain nimiä?
"Toisaalta aika kapoiseksi jää aihevalikoima, jos pitää tyytyä siihen mistä on kokemusta."
VastaaPoistaHöpöhöpö. Kerrottava menee kapeaksi ellei ammenna siitä mistä tietää, mitä on elänyt ja jonka lopulta tunnistaa jokaisessa.
Muiden päähän ei voi mennä kuin omaansa.
No en minä ole koskaan ollut mies, mutta nyt olen kirjoittanut romaanin miehen näkökulmasta. En ole myöskään ollut pappi, en kolmen lapsen isä, enkä kärsinyt samasta äänivauriosta kuin päähenkilöni, mutta niinpä vain kirjoitin kirjan niistä aiheista.
VastaaPoista