Runoilua

Haluaisin uppoutua seuraavaan romaaniin, mutta erilainen runoilu vie nyt aikaa ja voimia. Vuosi alkoi runoilemalla selvityksiä jo nautittujen apurahojen käytöstä sekä virittelemällä uusia hakemuksia. Nyt toimet jatkuvat takakansitaiteen parissa. Tällaista kaavailen, ampukaa alas jos huvittaa:

Onko syyllisyys viestikapula, joka luovutetaan aina seuraavalle sukupolvelle?

Tuuli palaa isänsä kuoleman jälkeen sukuhuvilalle miettimään tulevaisuutta. Vanhat kirjeet vievät hänet syvälle suvun vaiheisiin – vuoden 1918 sotaan ja Tammisaaren vankileirille.
Asioiden luonne on maailmassa tällainen. Mikä on tehty pimeässä, tulee päivänvaloon. Salassa kylvetty kasvaa ja kypsyy. Sitä ei voi pysäyttää, ei peruuttaa, ei taikoa olemattomaksi. 

**

Kursivoinnit ovat siis tekstilainauksia, niiden välissä lyhyt juoniselostus. Juonta tulee vähän enemmän liepeeseen, vissiin.

***

Runoilua