Kuvassa hollantilainen fransiskaaniveli tiskaa. Osallistuin siis Kökarin Fransiscus-päiville, joita on vietetty vuodesta 1979 lähtien. Hamnössä sijaitsi keskiajalla fransiskaanien luostari. Uusi usko muussasi sen 1530-luvulla.
Tämmöistä juhlaa ne ruotsinkieliset ovat siellä viettäneet vuodesta toiseen. Tapahtuma on kotikutoinen ja pienimuotoinen, mutta kyllä siellä hyvinkin 200-300 iloista ruotsinkielistä pyöri ja taisin bongata muutaman vietnamilaisen ja filippiiniläisenkin. Ja vähintään yhden ranskalaisen.
Vaellus oli ruotsinkielinen, mutta oli meitä muutama rohkea suomenkielinenkin mukana. Oma ruotsinkielisen puheen tuottamiseni oli avutonta. Ensin en uskaltanut edes yrittää, mutta Fransiscus-päivillä iäkäs suloinen rouva kannusti minua ja jonkin aikaa solkkasin hänen kanssaan alkeellista ruotsiani. Loppumatkalla sain lörpötellä ruotsinkielisten kanssa suomeksi. Huikea oli myös saada tutustua Närpiön mainioon murteeseen. Hieno reissu ja päätin alkaa määrätietoisemmin opiskella suomenruotsalaista kulttuuria, joka on virkistävän erilaista kuin suomenkielinen ja jonka tunnen jollakin tavalla henkisesti omakseni, vaikka kuten sanottu, oma ruotsinkielentaitoni on nolottavan huono.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä mielessä!